Psykoterapiani alkaa syksyllä, mitä on odotettavissa?

Rankkaa kun ne vaikeat asiat pyörii sitten koko ajan mielessä. Olo voi ensin mennä huonompaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Rankkaa kun ne vaikeat asiat pyörii sitten koko ajan mielessä. Olo voi ensin mennä huonompaan suuntaan.

Onhan ne aina välillä mielessä nytkin. Entä voinko minä itse määritellä tavoitteet, vai määritteleekö terapeutti ne?

Vääristelyä, piilovittuilua ja ohjailua.

Vierailija kirjoitti:

Vääristelyä, piilovittuilua ja ohjailua.

Siis terapeutin toimestako?

Kannattaa luottaa omaan prosessiin ja etenemiseen, vaikka välillä tuntuisi, että punainen lanka on hukassa. Oivalluksia tapahtuu pitkin matkaa, ja välillä on tasaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankkaa kun ne vaikeat asiat pyörii sitten koko ajan mielessä. Olo voi ensin mennä huonompaan suuntaan.

Onhan ne aina välillä mielessä nytkin. Entä voinko minä itse määritellä tavoitteet, vai määritteleekö terapeutti ne?

Usein ne määritellään yhdessä, painottuen siihen, mitä itse haluat terapialta. Riippuu toki terapiaan hakeutumisen syystäkin.

Kuten jo sanottiin, olo voi ensin huonontua, kun mielen muurahaispesiä aletaan sörkkiä. Se kuuluu asiaan.

Ole terapeutillesi suora, hän ei hajoa siihen.

Ei aina helppoa, koska käsitellään vaikeita asioita. Toimii, jos jatkaa kaikesta huolimatta. Onneksi pääsin ja menin terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa luottaa omaan prosessiin ja etenemiseen, vaikka välillä tuntuisi, että punainen lanka on hukassa. Oivalluksia tapahtuu pitkin matkaa, ja välillä on tasaisempaa.

Minä haluaisin paneutua siihen, miksi aina lihon takaisin kun olen laihduttanut. Saanko itse päättää mistä puhumme ja miten paljon itseäni avaan? Vai onko koko prosessi sellainen, että minä olen avoimena kirjana riepoteltavissa ja terapeutti sohii arkoihin kohtiin saadakseen raktion? Sellaista en jaksa. Haluan käsitellä syömishäiriötäni.

Kongnitiivinen, ratkaisukeskeinen terapia olisi paras, en jaksa mitään ”miltä sinusta tuntui kun äitisi oli masentunut” sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa luottaa omaan prosessiin ja etenemiseen, vaikka välillä tuntuisi, että punainen lanka on hukassa. Oivalluksia tapahtuu pitkin matkaa, ja välillä on tasaisempaa.

Minä haluaisin paneutua siihen, miksi aina lihon takaisin kun olen laihduttanut. Saanko itse päättää mistä puhumme ja miten paljon itseäni avaan? Vai onko koko prosessi sellainen, että minä olen avoimena kirjana riepoteltavissa ja terapeutti sohii arkoihin kohtiin saadakseen raktion? Sellaista en jaksa. Haluan käsitellä syömishäiriötäni.

Riippuu terapeutin suuntautumisesta, miten hän lähestyy ongelmia. Minulla on myös syömishäiriötyyppistä oireilua ja siihen en saanut psykodynaamisesta terapiasta apua, kognitiivinen sopi minulle paremmin.

Itsekin olisin halunnut käsitellä ruokasuhdetta ja siihen liittyviä ongelmia, mutta se ei terapeutille käynyt. Siirtyi aina muihin aiheisiin. Käsitin, ettei ymmärtänyt aiheeseen liittyvää problematiikkaa. Ratkaisu oli, että nämä ongelmat parantuvat kun muu elämä menee mukavammin. Itse asiassa kahdella eri psykiatrilla sama "ratkaisu" asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olisin halunnut käsitellä ruokasuhdetta ja siihen liittyviä ongelmia, mutta se ei terapeutille käynyt. Siirtyi aina muihin aiheisiin. Käsitin, ettei ymmärtänyt aiheeseen liittyvää problematiikkaa. Ratkaisu oli, että nämä ongelmat parantuvat kun muu elämä menee mukavammin. Itse asiassa kahdella eri psykiatrilla sama "ratkaisu" asiaan.

Ja nämä edustivat ns. ratkaisukeskeistä molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olisin halunnut käsitellä ruokasuhdetta ja siihen liittyviä ongelmia, mutta se ei terapeutille käynyt. Siirtyi aina muihin aiheisiin. Käsitin, ettei ymmärtänyt aiheeseen liittyvää problematiikkaa. Ratkaisu oli, että nämä ongelmat parantuvat kun muu elämä menee mukavammin. Itse asiassa kahdella eri psykiatrilla sama "ratkaisu" asiaan.

Ikävä kuulla. Minä en jaksaisi kaivella mitään höpöhöpöjä, kuinka mukamas jäin vaille jotain jossain latenssivaiheessa ja siksi haen tyydytystä syömisestä. Voin todeta kyllä terapeutin mieliksi että jep jep, näin on, hienosti oivallettu, mutta sitten haluan pitäytyä ihan siinä nykyhetkessä ja korjata omaa toimintaa tietoisesti. En jaksa uhriutua, haluan katsoa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olisin halunnut käsitellä ruokasuhdetta ja siihen liittyviä ongelmia, mutta se ei terapeutille käynyt. Siirtyi aina muihin aiheisiin. Käsitin, ettei ymmärtänyt aiheeseen liittyvää problematiikkaa. Ratkaisu oli, että nämä ongelmat parantuvat kun muu elämä menee mukavammin. Itse asiassa kahdella eri psykiatrilla sama "ratkaisu" asiaan.

Ikävä kuulla. Minä en jaksaisi kaivella mitään höpöhöpöjä, kuinka mukamas jäin vaille jotain jossain latenssivaiheessa ja siksi haen tyydytystä syömisestä. Voin todeta kyllä terapeutin mieliksi että jep jep, näin on, hienosti oivallettu, mutta sitten haluan pitäytyä ihan siinä nykyhetkessä ja korjata omaa toimintaa tietoisesti. En jaksa uhriutua, haluan katsoa eteenpäin.

Terapia ei sovi sinulle, usko pois.

Paljon johdattelua ja persoonan musertamista. Mitään rakentavaa ei kannata odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankkaa kun ne vaikeat asiat pyörii sitten koko ajan mielessä. Olo voi ensin mennä huonompaan suuntaan.

Onhan ne aina välillä mielessä nytkin. Entä voinko minä itse määritellä tavoitteet, vai määritteleekö terapeutti ne?

Usein ne määritellään yhdessä, painottuen siihen, mitä itse haluat terapialta. Riippuu toki terapiaan hakeutumisen syystäkin.

Kuten jo sanottiin, olo voi ensin huonontua, kun mielen muurahaispesiä aletaan sörkkiä. Se kuuluu asiaan.

Ole terapeutillesi suora, hän ei hajoa siihen.

En minä terapeutin hajoamisesta ole huolissani. Mietityttää vain että onko terapeutti sellainen, joka kuvittelee tietävänsä minua paremmin, mikä minulle on hyväksi. En halua menettää itsemääräämisoikeuttani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olisin halunnut käsitellä ruokasuhdetta ja siihen liittyviä ongelmia, mutta se ei terapeutille käynyt. Siirtyi aina muihin aiheisiin. Käsitin, ettei ymmärtänyt aiheeseen liittyvää problematiikkaa. Ratkaisu oli, että nämä ongelmat parantuvat kun muu elämä menee mukavammin. Itse asiassa kahdella eri psykiatrilla sama "ratkaisu" asiaan.

Ikävä kuulla. Minä en jaksaisi kaivella mitään höpöhöpöjä, kuinka mukamas jäin vaille jotain jossain latenssivaiheessa ja siksi haen tyydytystä syömisestä. Voin todeta kyllä terapeutin mieliksi että jep jep, näin on, hienosti oivallettu, mutta sitten haluan pitäytyä ihan siinä nykyhetkessä ja korjata omaa toimintaa tietoisesti. En jaksa uhriutua, haluan katsoa eteenpäin.

Terapia ei sovi sinulle, usko pois.

Miksei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olisin halunnut käsitellä ruokasuhdetta ja siihen liittyviä ongelmia, mutta se ei terapeutille käynyt. Siirtyi aina muihin aiheisiin. Käsitin, ettei ymmärtänyt aiheeseen liittyvää problematiikkaa. Ratkaisu oli, että nämä ongelmat parantuvat kun muu elämä menee mukavammin. Itse asiassa kahdella eri psykiatrilla sama "ratkaisu" asiaan.

Ikävä kuulla. Minä en jaksaisi kaivella mitään höpöhöpöjä, kuinka mukamas jäin vaille jotain jossain latenssivaiheessa ja siksi haen tyydytystä syömisestä. Voin todeta kyllä terapeutin mieliksi että jep jep, näin on, hienosti oivallettu, mutta sitten haluan pitäytyä ihan siinä nykyhetkessä ja korjata omaa toimintaa tietoisesti. En jaksa uhriutua, haluan katsoa eteenpäin.

Terapia ei sovi sinulle, usko pois.

Miksei?

Et vaikuta avoimelta ja valmiilta kohtaamaan vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olisin halunnut käsitellä ruokasuhdetta ja siihen liittyviä ongelmia, mutta se ei terapeutille käynyt. Siirtyi aina muihin aiheisiin. Käsitin, ettei ymmärtänyt aiheeseen liittyvää problematiikkaa. Ratkaisu oli, että nämä ongelmat parantuvat kun muu elämä menee mukavammin. Itse asiassa kahdella eri psykiatrilla sama "ratkaisu" asiaan.

Ikävä kuulla. Minä en jaksaisi kaivella mitään höpöhöpöjä, kuinka mukamas jäin vaille jotain jossain latenssivaiheessa ja siksi haen tyydytystä syömisestä. Voin todeta kyllä terapeutin mieliksi että jep jep, näin on, hienosti oivallettu, mutta sitten haluan pitäytyä ihan siinä nykyhetkessä ja korjata omaa toimintaa tietoisesti. En jaksa uhriutua, haluan katsoa eteenpäin.

Terapia ei sovi sinulle, usko pois.

Miksei?

Et vaikuta avoimelta ja valmiilta kohtaamaan vaikeita asioita.

Kyllä minä olen valmis puhumaan vaikeista asioista, mutta haluan määritellä itse, missä määrin niistä puhutaan ja miten paljon. Voin kyllä hyväksyä sen, että terapiassa tulee esiin jotain tiedostamatonta käyttäytymismallia joka johtuu jostakin, mutta en jaksa velloa sellaisessa ” palataanpa siihen hetkeen kun äitisi teki sitä ja tätä, miltä sinusta tuntui?” Sontaan. En usko sen vievän yhtään mihinkään.

Olen hedonistinen ja laiska ja tarvitsen ratkaisukeskeistä tsempparia, en niinkään mitään mielen käävuoriteorioita kaivelevaa psykodynaamista ja selittävää lähestymistapaa.

Kuitenkin tuleva terapeuttini on psykologi ja edustaa psykodynaamista terapiaa. Tämä vähän jännittää, sillä muita terapeutteja ei ole vapaana, eivät ota uusia potilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa luottaa omaan prosessiin ja etenemiseen, vaikka välillä tuntuisi, että punainen lanka on hukassa. Oivalluksia tapahtuu pitkin matkaa, ja välillä on tasaisempaa.

Minä haluaisin paneutua siihen, miksi aina lihon takaisin kun olen laihduttanut. Saanko itse päättää mistä puhumme ja miten paljon itseäni avaan? Vai onko koko prosessi sellainen, että minä olen avoimena kirjana riepoteltavissa ja terapeutti sohii arkoihin kohtiin saadakseen raktion? Sellaista en jaksa. Haluan käsitellä syömishäiriötäni.

Jos odotukset terapiasta on tuolla tasolla niin voi olla että hyötyä ei juuri tule. Ammattilaiseen pitäisi voida luottaa jotta tulee tuloksia. Mutta toki jos muita mielenterveysongelmia ei ole kuin syömishäiriö niin voihan siitä keskustella jotta elämä muuttuisi paremmaksi.

En kyllä usko että pelkkä terapia auttaa syömishäiriöön vaan se vaatii kokomaisvaltaisempaa lähestymistä jotta saisit aikaan pysyviä elämäntapamuutoksia. Olennainen osa on liikunnan lisääminen eli sen saaminen elämäntavaksi. Toinen tärkeä asia on oppia syömään terveellisesti eli riittävän usein pieniä annoksia niin että nälkää ei tule. Osa hyötyy vielä laihdutuslääkkeestä (semaglutidi).