Lue keskustelun säännöt.
Sulkeutuneen kumppanin jättäminen edessä, hermostuttaa...
05.07.2014 |
Olen tuntenut miesystäväni puoli vuotta, ja olemme seurustelleet niistä 4-5, riippuen siitä miten seurustelun alkamishetken tulkitsee. Pidän miehestä jollain syvällisellä tasolla, vaikka ongelmiakin on ollut, mutta nyt olen päättänyt aika varmaksi että minun on lopetettava tämä juttu.
Mies on yksinäinen susi luonteeltaan, eikä hänellä n. kolmekymppisenä ole takanaan paria vuotta pidempiä parisuhteita. Ongelmaksi muodostunut asia on se, että hänen on mahdotonta avata sydäntään kokonaan. En tiedä mitä hän pelkää tai mikä häntä ahdistaa, mutta hänen kanssaan ei voi keskustella mistään vakavasta tai syvällisestä aiheesta. Esimerkiksi jos kysyisin iltaa istuessamme että millaisesta parisuhteesta hän haaveilee, tai millaisia aiemmat suhteet ovat olleet, tai vaikkapa millaisia hänen seksifantasiansa ovat, niin reaktio on taattu: hän menee vaikeaksi, sulkeutuu, jopa hiukan hermostuu koska "aina täytyy puhua jotain henkilökohtaisia". Ja huomion arvoista on, että en todellakaan kysele häneltä kovinkaan usein yhtään mitään henkilökohtaista, koska olen tuon taatun reaktion jo havainnut.
Minulla ei vastaavia läheisyys- ja avoimuusongelmia ole, ja olen tässä tullut siihen tulokseen että minun ei tarvitse tyytyä siihen, että näinkään pitkän ajan jälkeen mies ei muka pysty avautumaan minulle. Miten oikean suhteen voisi muka rakentaa näille lähtökohdille.
Olen jo valmiiksi erittäin hermostunut siitä, miten erokeskustelu tulee menemään. Se tulee olemaan juuri sellainen syvällinen keskustelu, josta mies niin kovasti kärsii. Veikkaan myös, että hän suuttuu ja alkaa marttyyriksi, koska hänessä on muka aina vikaa. No, minun näkökulmastani tässä asiassa vika tosiaan on hänessä. Kukaan ei ole ennen syyttänyt minua mitenkään "henkisesti tunkeilevaksi", eikä aiemmissa suhteissani tämäntapaisia ongelmia ole ollut ollenkaan.
Entä jos mies pyytääkin lisää aikaa tottua minuun ja yhdessäoloomme? En haluaisi luopua hänestä, mutta muuttuuko tuollainen ihminen koskaan? Aikaa on sentään kulunut jo kuukausia...
Kommentit (29)
Et ole vastuussa toisen ihmisen tunteista. Jos välität hänen tunteistaan, jätät hänet mahdollisimman ystävällisesti, mutta muuta et voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:24"]
Et ole vastuussa toisen ihmisen tunteista. Jos välität hänen tunteistaan, jätät hänet mahdollisimman ystävällisesti, mutta muuta et voi tehdä.
[/quote]
Totta kai olen mahdollisimman ystävällinen, mutta samalla tekisi mieli kerrankin uskaltaa tivata että mitä hän oikein haluaa. Hän on haluavinaan kunnollisen, kestävän, rakastavan parisuhteen, mutta samalla hän ei kuitenkaan halua päästää ketään sydämeensä. Tulevaisuuden suunnitteleminenkin olisi hänen kanssaan täysin mahdotonta, sillä utelut esim. hänen toivomastaan lapsiluvusta tai avioliittoaikeista saisivat hänet hyppäämään katon läpi karkuun.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:31"]
Totta kai olen mahdollisimman ystävällinen, mutta samalla tekisi mieli kerrankin uskaltaa tivata että mitä hän oikein haluaa. Hän on haluavinaan kunnollisen, kestävän, rakastavan parisuhteen, mutta samalla hän ei kuitenkaan halua päästää ketään sydämeensä. Tulevaisuuden suunnitteleminenkin olisi hänen kanssaan täysin mahdotonta, sillä utelut esim. hänen toivomastaan lapsiluvusta tai avioliittoaikeista saisivat hänet hyppäämään katon läpi karkuun.
ap
[/quote]Ehkä taloudelliset näkökohdat eli täälläkin eri tavoin mainittu vastuunkanto pelottavat häntä? Eli niinkin yksinkertainen asia kuin turvallisuus. Koska melko moni mies nyt vaan ajattelee, että tämä konkreettinen puoli täytyy olla hoidossa ennen alttarille astumista, mikä taas johtaa kysymykseen työpaikasta ja palkasta - ja lojaaliudesta työtään kohtaan. Varmastikin moni nainenkin ajattelee samalla tavoin eli realiteetit versus pelko epäonnistumisesta, mikäli tekee sen hypyn tuntemattomaan, jossa lapsia tehdään ennen taloudellisen pohjan luontia...
Hankala tilanne, ja ymmärrän sinua hyvin. Minä sen sijaan tapasin miehen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan ekan vuoden aikana loistavasti syvällisemmistäkin asioista, mutta sitten jokin muuttui. Nähtävästi kiinnostus keskustelemiseen kanssani lopahti. Nykyisin haaveilen vuorovaikutteisista syvällisistä keskusteluista, mutta aika asiapitoista nämä ekan vuoden jälkeiset reilu 6 vuotta ovat olleet. Minä toki puhun, mutta miehen on vaikea avautua eikä jaksa "turhia pohdiskella". Tässä kuitenkin yritetään löytää molempia tyydyttävää tapaa kommunikoida eli minä koitan olla painostamatta ja mies sen sijaan skarpata tällä saralla huomioimisessa. ;)
Tällä tekstilläni yritin vain sanoa, että aina ne ensimmäiset puoli vuotta ei kerro koko totuutta suuntaan tai toiseen, vaikka uskon kyllä että ne alkuajat on usein niitä, milloin näytetään itsestään parhaita puolia. Tästä vinkkelistä vaikuttaa vähän heikommalta tuo teidän keskustelujen alkunne, mutta toisaalta voihan toki olla että miesystävälläsi menee pitemmän aikaa sielunelämänsä avaamiseen - tai sitten hän ei tosiaan ole sellaisesta kiinnostunut. Kannattaa kysyä rohkeasti mitä hän asiasta ajattelee, ja uskooko mies että tilanne muuttuu jne, vai onko kyse hänen persoonan piirteestään/kiinnostuksen kohteiden eriämisestä, ettei hän yksinkertaisesti välitä syvällisistä keskusteluista! Kerrot, ettet haluaisi hänestä luopua - kerro tämä hänelle, mutta sano että kaipaat syvempää yhteyttä. Tsemppiä keskustelemiseen, toivottavasti miehesi on valmis antamaan itsestään enemmän irti! Jos ei, eikä halua edes opetella, niin uutta matoa koukkuun sitten ajallaan! :)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:31"]
Totta kai olen mahdollisimman ystävällinen, mutta samalla tekisi mieli kerrankin uskaltaa tivata että mitä hän oikein haluaa. Hän on haluavinaan kunnollisen, kestävän, rakastavan parisuhteen, mutta samalla hän ei kuitenkaan halua päästää ketään sydämeensä. Tulevaisuuden suunnitteleminenkin olisi hänen kanssaan täysin mahdotonta, sillä utelut esim. hänen toivomastaan lapsiluvusta tai avioliittoaikeista saisivat hänet hyppäämään katon läpi karkuun.
ap
[/quote]Ehkä taloudelliset näkökohdat eli täälläkin eri tavoin mainittu vastuunkanto pelottavat häntä? Eli niinkin yksinkertainen asia kuin turvallisuus. Koska melko moni mies nyt vaan ajattelee, että tämä konkreettinen puoli täytyy olla hoidossa ennen alttarille astumista, mikä taas johtaa kysymykseen työpaikasta ja palkasta - ja lojaaliudesta työtään kohtaan. Varmastikin moni nainenkin ajattelee samalla tavoin eli realiteetit versus pelko epäonnistumisesta, mikäli tekee sen hypyn tuntemattomaan, jossa lapsia tehdään ennen taloudellisen pohjan luontia...
[/quote]
Vastuunkanto ei tunnu olevan miehelle varsinaisesti ongelma, joskin tiedän kyllä että perhe-elämässä hän olisi sellainen mies, joka vaatisi ponnekkaasti omaa aikaa. Avioliiton tai lapsien pohtiminen on kuitenkin aika pitkälle vietyä tässä vaiheessa, kun minä haluaisin vain pystyä pelkäämättä kysymään mihin hänen viimeisin suhteensa päättyi, mihin hän minussa ihastui tai millainen hänen lapsuutensa oli. Kaikki edellämainitut ovat kysymyksiä, joihin en saisi vastausta koska "niin henkilökohtaista, eikös voitaisi vain rennosti jutustella vaikka säästä".
Kuitenkin mies vakuuttaa että haluaa olla kanssani....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö tiedä yhtään miehen tulevaisuuden tavoitteista: siis lapsista, missä haluaa asua tms?
Minä sanoisin, että kerro sille mietteistäsi. Sano, että juttu ei tule toimimaan jos mies ei yhtään avaudu. Kysy, miksi ei osaa avautua ja onko taustalla joku trauma vai mikä on ongelma. Kerro, että et halua hukata hedelmällisiä vuosiasi (jos siis lapsia haluat) miehen kanssa, jonka ajatuksia et tiedä.
Miehen pitää nyt alkaa vähän panostamaan tuohon hommaan.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:45"]
Etkö tiedä yhtään miehen tulevaisuuden tavoitteista: siis lapsista, missä haluaa asua tms?
Minä sanoisin, että kerro sille mietteistäsi. Sano, että juttu ei tule toimimaan jos mies ei yhtään avaudu. Kysy, miksi ei osaa avautua ja onko taustalla joku trauma vai mikä on ongelma. Kerro, että et halua hukata hedelmällisiä vuosiasi (jos siis lapsia haluat) miehen kanssa, jonka ajatuksia et tiedä.
Miehen pitää nyt alkaa vähän panostamaan tuohon hommaan.
[/quote]
En juurikaan tiedä mitä mies elämältä haluaa. Työtavoitteita tiedän jonkin verran. Ja sen, että hän ei halua elää elämäänsä yksin, vaikka käytös viittaa johonkin aivan muuhun. Asiaan olisi paljon helpompi suhtautua, jos hän kertoisi mistä tämä kaikki johtuu, mutta hän ei sellaista tule kertomaan.
Ja kutonen, ei ole kyse siitä että mies ei välittäisi keskustella; hän suorastaan pelkää ja inhoaa sitä. Hänen silmistään näkee ahdistuksen, häirityksi tulemisen tunteen ja pelonkin häivähdyksiä kun kysyn jotain mitä en olisi saanut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehiä kiinnosta loppumattomat psygolookiset keskustelut tunteista ja muusta shitistä.
Miehiä kiinnostaa paneminen, syöminen, oluen juonti, urheilu ja autot. Näistä teemoista saattavat jopa vähän puhua.
Voi myös olla, että miehesi häpeää kovasti jotain asiaa. Itselle tulee mieleen, että hänellä on jokin sellainen fantasia, jonka kertominen nolostuttaa.
Sen asemesta, että tuomitset ja ärsyynnyt, yritä vielä viestiä miehellesi, että hän voi puhua sinulla mistä tahansa. Kerro rauhallisesti ja empaattisesti, että toivoisit mieheltäsi avoimempaa asennetta, osallistumista jakamisen ilmapiiriin.
Kerro, että haluaisit oikeasti tutustua mieheesi - vaikka hänellä olisi mitä sydämellään - ja että sinä olet valmis hyväksymään miehesi salaisuudet.
Koska sellaisia hänellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:01"]
Ei miehiä kiinnosta loppumattomat psygolookiset keskustelut tunteista ja muusta shitistä.
Miehiä kiinnostaa paneminen, syöminen, oluen juonti, urheilu ja autot. Näistä teemoista saattavat jopa vähän puhua.
[/quote]
Älä höpsi. Kyllä minua ainakin kiinnostaa. T. Mies
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:02"]
Voi myös olla, että miehesi häpeää kovasti jotain asiaa. Itselle tulee mieleen, että hänellä on jokin sellainen fantasia, jonka kertominen nolostuttaa.
Sen asemesta, että tuomitset ja ärsyynnyt, yritä vielä viestiä miehellesi, että hän voi puhua sinulla mistä tahansa. Kerro rauhallisesti ja empaattisesti, että toivoisit mieheltäsi avoimempaa asennetta, osallistumista jakamisen ilmapiiriin.
Kerro, että haluaisit oikeasti tutustua mieheesi - vaikka hänellä olisi mitä sydämellään - ja että sinä olet valmis hyväksymään miehesi salaisuudet.
Koska sellaisia hänellä on.
[/quote]
Olen ymmärtänyt ja jaksanut ja ollut varovainen ja samalla sulkenut pois osan itsestäni, ja puolen vuoden jälkeenkään mies ei silti avaudu. Se kynnys alkaa nyt ylittyä etten enää voi olla ärsyyntymättä, alan jopa tuntea jo lievää katkeruutta, sillä olen antanut periksi mielestäni hyvin paljon ja laittanut miehen hyvinvoinnin omani edelle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koet jo tehneesi kaikkesi, niin varmaan enempään et yksin pysty. Nyt pitäisi miehesi tulla puolitiehen vastaan.
Miten voi olla noin vaikeaa? Enkä tarkoita että mies on vaan sinua ja teidän tilannetta.
Ei nykyään ihmisillä ole pitkiä parisuhteita. Koulua käyvän pojan luokalla puolet on eroperheestä.
Jos ette osaa olla yhdessä niin miksi siihen pitää saada jotain järkevää perustelua?
On järkyttävää lukea miten haukut miestä ties mistä asioista, silmistä jo näkyy pelko kun kysyt siltä jotain. Pakkoko sun on oltava sen ihmisen kanssa jos kaikki mitä näet, kuulet, haistat kertoo ettei miestä kiinnosta. Sinussakin on varmasti vikasi mutta sen verran kurjasti ajattelet miehestä ja hänestä kerrot etten ymmärrä miksi sinä haaskaat elämääsi tuossa.
Kyllä yhden roska on toisen aarre ja mieskin löytäisi itselleen sopivan tyypin joka ei tuollaista pelkoa silmistä näe ja jonka kanssa hommat natsaisi -ei sinun kanssasi.
Joten mitä sitä enempää tarvitsee pohtia? Ette ole olleet kauaa yhdessä. Kyllä se pääsee sinusta yli, hänhän ei sinulle mitään merkinnytkään niin lopetat nyt ja vaan sanot että teillä ei ole sellainen suhde jossa tahdot olla. Syy ei ole hänen tai sinun vaan te ette osaa olla niin että sinä siinä viihtyisit ja lähdet. Ei siihen tarvita mitään syvällisiä keskusteluita -vai tahtooko niitä mies sittenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:19"]
Miten voi olla noin vaikeaa? Enkä tarkoita että mies on vaan sinua ja teidän tilannetta.
Ei nykyään ihmisillä ole pitkiä parisuhteita. Koulua käyvän pojan luokalla puolet on eroperheestä.
Jos ette osaa olla yhdessä niin miksi siihen pitää saada jotain järkevää perustelua?
On järkyttävää lukea miten haukut miestä ties mistä asioista, silmistä jo näkyy pelko kun kysyt siltä jotain. Pakkoko sun on oltava sen ihmisen kanssa jos kaikki mitä näet, kuulet, haistat kertoo ettei miestä kiinnosta. Sinussakin on varmasti vikasi mutta sen verran kurjasti ajattelet miehestä ja hänestä kerrot etten ymmärrä miksi sinä haaskaat elämääsi tuossa.
Kyllä yhden roska on toisen aarre ja mieskin löytäisi itselleen sopivan tyypin joka ei tuollaista pelkoa silmistä näe ja jonka kanssa hommat natsaisi -ei sinun kanssasi.
Joten mitä sitä enempää tarvitsee pohtia? Ette ole olleet kauaa yhdessä. Kyllä se pääsee sinusta yli, hänhän ei sinulle mitään merkinnytkään niin lopetat nyt ja vaan sanot että teillä ei ole sellainen suhde jossa tahdot olla. Syy ei ole hänen tai sinun vaan te ette osaa olla niin että sinä siinä viihtyisit ja lähdet. Ei siihen tarvita mitään syvällisiä keskusteluita -vai tahtooko niitä mies sittenkin?
[/quote]
Miehellä on noita ongelmia jo ennen minua ollut, joten minä en ainakaan ole tuota piirrettä hänessä esiin tuonut. Enkä muuten ole haukkunut miestä "ties mistä", olen vaan äärimmäisen surullinen ja turhautunut sillä itse häntä rakastan, ja nimenomaan siksi etten halua kaataa tunteitani hänen niskaansa tulin kertomaan asiasta tänne. Ehkä en ole hänelle oikea nainen, mutta sekään ei nyt varmaan ole minun vikani eikä oikeuta noin syyllistävää vastausta sinulta. Kuten aiemmin kirjoitin niin olen ymmärtänyt, antanut tilaa ja omaa aikaa, enkä siltikään saa vieläkään vastakaikua, ja sinun mielestäsi minä vain "ajattelen ja kerron miehestä kurjasti"? Kyllä, olen tosiaankin turhautunut, mutta mielestäni en miestäni haukkunut, ja hän ei todellakaan ole minulle mikään roska niinkuin sinä asian ilmaisit.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:01"]
... jostain syystä ajauduin tähän keskusteluun. Itse olen ollut aika samanlaisessa tilanteessa aviomieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä 6 v, niistä naimisissa 4 v.
Tunteistaan hän alkoi puhumaan avoimesti joku kaunis aamu tuossa vuosi sitten.
Mieheni ei osaa perustella käytöstään tai tunteitaan verbaalisesti, hän ei myöskään ole uskaltanut puhua minulle, sillä innostun siitä niin paljon, että oli reaktioni mikä hyvänsä hän säikähtää niitä. Hän myös loukkaantuu, jos ei saa aikaa sanoa lausettaan loppuun. Minulla on tapana " auttaa " syvällisissä keskusteluissa puhumalla joskus hänen päällee. Olen hyvin kiihkeä ja ilmaisuvoimainen henkilö. Puhun tunteistani hänelle paljon ja provosoin teoillani, jos hänestä ei tunteita irtoa.
Hänen vahvuutensa on teoissa. Avuliaisuus, huoli ystävistä ja heidän kuulumisistaan. Taloudelliset järjestelyt ja ammatti. Esteettisyys ja visuaalisuus. Hyväntahtoinen. Kärsivällinen. Todella kärsivällinen. Nämä ovat kaikki ominaisuuksia, joita hän joskus odottaa minulta, mutta harvoin niitä pyytää.
Aika tuo luottamusta. Minäkin olin jättämässä miestäni puolen vuoden seurustelun jälkeen. Puhuin hänelle, kuinka toivoisin syvllisempää suhdetta.
Hän kosi minua 9 kk jälkeen seurustelusta.
Olen ollut onneton sekä onnellinen parisuhteessani.
[/quote]
Voi, kuulostaa kuin minun suhteeltani. Oma kotitausta vaikuttaa niin paljon tunteenilmaisuun myöskin, mihin on tottunut ja miten "kuuluu" ilmaista itseään.
Mies on varmaan joutunut naisten kaltoin kohtelemaksi. Itse olin yltiöavoin nuorena, mutta koska silloinen tyttöystävä kaiveli aina riidellessä kertomani henkilökohtaiset asiat esille, lakkasin puhumasta niistä.
Parisuhde on naisille pelkkää peliä ja heidän tarkoitus on aina voittaa siinä.
"Minulla on tapana " auttaa " syvällisissä keskusteluissa puhumalla joskus hänen päällee."
Maailman ärsyttäväin tapa. Tuohon kun listätään vielä se että yrittää analysoida mitä mies tarkoittaa oikeasti sanomisillaan, niin on aika ihme jos mies ei lopeta puhumista omista tuntemuksistaan.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 11:42"]Terapiassa ihmiset oppivat etta heilla on useita eri kerroksia. Ota hoidossa ollut, sellainen osaa puhua ja avautua.
[/quote]
Hyvä pointti
Ei tollanen tilanne kyllä muutu, kokemusta on. Joitain ihmisiä ei ole tarkoitettu jakamaan elämäänsä toisen kanssa, ja kuulostaa siltä että sun miehellä on todella perustavanlaatuinen taipumus sulkea rakastamiaankin ihmisiä ulkopuolelle. Helpommalla pääset kun et yritä häntä muuttaa.
Varmasti oikea päätös.