Lue keskustelun säännöt.
Sulkeutuneen kumppanin jättäminen edessä, hermostuttaa...
05.07.2014 |
Olen tuntenut miesystäväni puoli vuotta, ja olemme seurustelleet niistä 4-5, riippuen siitä miten seurustelun alkamishetken tulkitsee. Pidän miehestä jollain syvällisellä tasolla, vaikka ongelmiakin on ollut, mutta nyt olen päättänyt aika varmaksi että minun on lopetettava tämä juttu.
Mies on yksinäinen susi luonteeltaan, eikä hänellä n. kolmekymppisenä ole takanaan paria vuotta pidempiä parisuhteita. Ongelmaksi muodostunut asia on se, että hänen on mahdotonta avata sydäntään kokonaan. En tiedä mitä hän pelkää tai mikä häntä ahdistaa, mutta hänen kanssaan ei voi keskustella mistään vakavasta tai syvällisestä aiheesta. Esimerkiksi jos kysyisin iltaa istuessamme että millaisesta parisuhteesta hän haaveilee, tai millaisia aiemmat suhteet ovat olleet, tai vaikkapa millaisia hänen seksifantasiansa ovat, niin reaktio on taattu: hän menee vaikeaksi, sulkeutuu, jopa hiukan hermostuu koska "aina täytyy puhua jotain henkilökohtaisia". Ja huomion arvoista on, että en todellakaan kysele häneltä kovinkaan usein yhtään mitään henkilökohtaista, koska olen tuon taatun reaktion jo havainnut.
Minulla ei vastaavia läheisyys- ja avoimuusongelmia ole, ja olen tässä tullut siihen tulokseen että minun ei tarvitse tyytyä siihen, että näinkään pitkän ajan jälkeen mies ei muka pysty avautumaan minulle. Miten oikean suhteen voisi muka rakentaa näille lähtökohdille.
Olen jo valmiiksi erittäin hermostunut siitä, miten erokeskustelu tulee menemään. Se tulee olemaan juuri sellainen syvällinen keskustelu, josta mies niin kovasti kärsii. Veikkaan myös, että hän suuttuu ja alkaa marttyyriksi, koska hänessä on muka aina vikaa. No, minun näkökulmastani tässä asiassa vika tosiaan on hänessä. Kukaan ei ole ennen syyttänyt minua mitenkään "henkisesti tunkeilevaksi", eikä aiemmissa suhteissani tämäntapaisia ongelmia ole ollut ollenkaan.
Entä jos mies pyytääkin lisää aikaa tottua minuun ja yhdessäoloomme? En haluaisi luopua hänestä, mutta muuttuuko tuollainen ihminen koskaan? Aikaa on sentään kulunut jo kuukausia...
Kommentit (29)
Minä olen kärsinyt vaimoni sulkeutuneisuudesta vuosia. Yksinäisyys musertaa joskus. Yhteyden löytäminen ei ole kaikkiin ihmisiin niin helppoa, siihen tarvitaan kaksi osapuolta jotka kumpikin ymmärtävät, että oma osuus on tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä tuli mieleen onko exä lopulta löytänyt uuden...
Exälleni tuon sulkeutuneisuuden on aiheuttanut hänen äitinsä joka penkoi säännöllisesti lastensa tavarat läpi, mitään henkilökohtaista heillä ei koskaan ollut ja kaikki lasten sairaudet ja vaivat, varsinkin ne hävettävimmät heidän äitinsä kailotti kaikille kaupan tuntemattomasta kassaneidistä lähtien.
Meillä kesti vuosi ennen kuin sain miehen luottamaan minuun edes sen verran että toimeentulotukihakemus tuli minullekin allekirjoitettavaksi kun mies ei kerta kaikkiaan pystynyt jakamaan mitään vähääkään omaa toisen kanssa ja se hakemus tuli hänen nimellään meille.
Eikä exäni ollut ainoa lapsi perheessä joka oireilee pahasti äitinsä käytöstä.
Mutta ei se rakkaus riittänyt, exäni eli yhä liikaa tuossa vanhassa helvetissään eikä pystynyt kertomaan minulle niitä asioita joita olisi pitänyt kertoa jotta yhteinen elämämme olisi toiminut.
Ap, uhkaatko erolla vain muuttaaksesi miesystävääsi?
Oman kokemukseni mukaan toisen muuttaminen ei onnistu. Joko hyväksyt miehen tuollaisenaan tai sitten eroat hänestä.
Tuletteko muuten hyvin toimeen, onko teillä hauskaa. Kokeeko miehesi ihan aikuisten oikeasti olonsa turvalliseksi sinun seurassa. Itse olin joskus kovinkin sulkeutunut juuri naisille nuorempana, koska olin liian kiltti ja tyhmä, niin nuoret naiset osasivat käyttää sitä hyväksi. Aloin monien tapausten jälkeen pelkäämään naisille avautumista.
Ei hän tee välttämättä sitä kiusalteen.
Ymmärrän hyvin ap:ta. Minullakin on tapailu loppunut miehen kanssa, jolla tuntui olevan vaikeuksia suhtautua lähimenneisyyden vaikeisiin asioihin - en oikein tiedä, mitä siellä oli, koska miestä selkeesti ahdisti nuo aiheet. Hänen siis olisi jotenkin pitänyt selvittää noita asioita itselleen, siellä oli ainakin edellisen suhteen ero mutta jotain muutakin. Seksistäkään mies ei pystynyt puhumaan. Ei sellaisen kanssa voi pitemmän päälle jatkaa.
Koska kyllä minä haluaisin tietää noista asioista, joista ap on kysynyt.
Jos olisin ap, yrittäisin vielä selittää, että nuo asiat ovat sellaisia asioita, joista itse on tottunut puhumaan ja joista puhuu läheisten ja luotettavien ihmisten kanssa.
Ajattelen myös, että miehet selvästi puhuvat ylipäätään tietyistä aiheista vähemmän ystävilleen ja minusta se on tosi huono juttu. Kun ei ole tottumusta puhua omista asioistaan ystävilleen niin parisuhteessakaan ei sitten osaa puhua asioista, kun ei ole tottunut. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:01"]
Ei miehiä kiinnosta loppumattomat psygolookiset keskustelut tunteista ja muusta shitistä.
Miehiä kiinnostaa paneminen, syöminen, oluen juonti, urheilu ja autot. Näistä teemoista saattavat jopa vähän puhua.
[/quote]
Onneksi mun miestä ei kiinnosta. Kuulostat imbesilliltä.
... jostain syystä ajauduin tähän keskusteluun. Itse olen ollut aika samanlaisessa tilanteessa aviomieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä 6 v, niistä naimisissa 4 v.
Tunteistaan hän alkoi puhumaan avoimesti joku kaunis aamu tuossa vuosi sitten.
Mieheni ei osaa perustella käytöstään tai tunteitaan verbaalisesti, hän ei myöskään ole uskaltanut puhua minulle, sillä innostun siitä niin paljon, että oli reaktioni mikä hyvänsä hän säikähtää niitä. Hän myös loukkaantuu, jos ei saa aikaa sanoa lausettaan loppuun. Minulla on tapana " auttaa " syvällisissä keskusteluissa puhumalla joskus hänen päällee. Olen hyvin kiihkeä ja ilmaisuvoimainen henkilö. Puhun tunteistani hänelle paljon ja provosoin teoillani, jos hänestä ei tunteita irtoa.
Hänen vahvuutensa on teoissa. Avuliaisuus, huoli ystävistä ja heidän kuulumisistaan. Taloudelliset järjestelyt ja ammatti. Esteettisyys ja visuaalisuus. Hyväntahtoinen. Kärsivällinen. Todella kärsivällinen. Nämä ovat kaikki ominaisuuksia, joita hän joskus odottaa minulta, mutta harvoin niitä pyytää.
Aika tuo luottamusta. Minäkin olin jättämässä miestäni puolen vuoden seurustelun jälkeen. Puhuin hänelle, kuinka toivoisin syvllisempää suhdetta.
Hän kosi minua 9 kk jälkeen seurustelusta.
Olen ollut onneton sekä onnellinen parisuhteessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiassa ihmiset oppivat etta heilla on useita eri kerroksia. Ota hoidossa ollut, sellainen osaa puhua ja avautua.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:45"]
Ei tollanen tilanne kyllä muutu, kokemusta on. Joitain ihmisiä ei ole tarkoitettu jakamaan elämäänsä toisen kanssa, ja kuulostaa siltä että sun miehellä on todella perustavanlaatuinen taipumus sulkea rakastamiaankin ihmisiä ulkopuolelle. Helpommalla pääset kun et yritä häntä muuttaa.
[/quote]
Ehkä olet oikeassa, enkä halua todeta sitä ainakaan keski-ikäisenä ja perheellisenä. Tuntuu vain pahalta jättää rakkaansa, ja surulliselta tuntuu myös miehen puolesta, kun hän kerran sanoo välittävänsä minusta ja haluavansa olla kanssani. Jos hänen omat estonsa tulevat näin pahasti tielle, niin surullista se on.
ap