Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen kohta 11 vuotta kuunnellut taukoamatonta itkua ja huutoa.
05.07.2014 |
Miten te muut kestätte tätä? Meidän lapset ovat vaikeita, siis aivan kamalan -hmm- haasteellisia. On kuri, on säännöt on kaikki mitä pitää olla. On kuitenkin vapauksia, on huvia, poikkeuksia säännöistä ja kaikkea kivaakin. Ei siis pelkkää siperiaa.
Mutta hemmetti tuota huutoa. Joko tappelevat keskenään (80% ajasta) tai tappelevat ja huutavat yksinään (20%). Ja jos keskenään tappelevat, aina sattuu, aina on joku keppi silmässä, kallo maassa, jalat ruhjeilla jne. Ja yksin paiskovat ja raivoavat. VTTU kun ei jaksaisi enää.
Koko ajan tuota huutoa, ihan koko ajan. Koko ajan pelkään minne polille soitan, onko ambulanssit lähellä, koko ajan saa olla haukkana valvomassa.
EN JAKSA. Meillä on poikalapsia, jotka ovat villejä, kaikista rutiineista ja säännöistä ja rangaistuksista ja palkkioista huolimatta. Mun pää hajoaa tähän. Nyt 11 vuotta olen vain kuunnellut itkua ja huutoa ja tappelua.
Siinä se, tuli sanottua.
Kommentit (35)
Voi jestas. Karmi lukea tätä. Sinuna mä olisin jo lähtenyt Kanadaan. Enkä kertonut osoitetta kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei miillä kyllä ole kurista tietoakaan, jos käytös on kertomasi laista. Nyt mukulat pöydän ympärille ja vakava keskustelu pystyyn ainakin niiden kanssa, jotka puhetta ymmärtävät. Teet / teette ukkosi kanssa selväksi niille, että tästä lähtien teillä ei huudeta eikä rääkytä eikä myöskään tapella. Ja selvittäkää myös, mitä siitä seuraa, elleivät tottele.
Vai onko koko lauma ertyislapsia, joilla on vaikea ymmärtää, mitä sanotaan ja vielä vaikeampi noudattaa ohjeita. Vai oletteko te ongelmavanhempia, joilla vanhemmuus on ollut hukassa alusta lähtien. Nyt on viimeinen hetki ryhdistäytyä. Tai hake asiantuntija-apua, ellette itse pysty hommaa hoitamaan. Nyt olisi kyllä Super Nannyn paikka!
Varmasti rankkaa. itsellä "vasta" kolme lasta, nuorimmat poikia, ja tappelevat myös yhtenään. Lisäksi yksi lapsista on hankalampi, eli aina äänessä ja yleensä ensimmäisenä itkemässä/vinkumassa/räääkymässä sen sijaan että kuuntelisi loppuun tai sanoisi asiansa edes alkuun kauniisti. Mutta lähtöasetelma tämän lapsen kanssa on lähes poikkeuksetta vinkuminen :/
Mutta persooniahan näistä jokainen on ja luotan että jokaisesta tulee pärjäävä ja täyspainen aikuinen. Ja itsekin täyspäisenä tästä eläintarhasta selviäisin vanhukseksi asti....
Toivon että sinäkin löydät jotain hymyn aihetta lapsistasi ja osaisit nauraa noillekin kamalille hetkille joskus. Itse opettelin ihan varta vasten asenteen, että nauran lasteni kustannuksella nyt kun voin: osat kyllä vaihtuvat viimeistään murkkuiässä.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:04"]
No ei miillä kyllä ole kurista tietoakaan, jos käytös on kertomasi laista. Nyt mukulat pöydän ympärille ja vakava keskustelu pystyyn ainakin niiden kanssa, jotka puhetta ymmärtävät. Teet / teette ukkosi kanssa selväksi niille, että tästä lähtien teillä ei huudeta eikä rääkytä eikä myöskään tapella. Ja selvittäkää myös, mitä siitä seuraa, elleivät tottele.
Vai onko koko lauma ertyislapsia, joilla on vaikea ymmärtää, mitä sanotaan ja vielä vaikeampi noudattaa ohjeita. Vai oletteko te ongelmavanhempia, joilla vanhemmuus on ollut hukassa alusta lähtien. Nyt on viimeinen hetki ryhdistäytyä. Tai hake asiantuntija-apua, ellette itse pysty hommaa hoitamaan. Nyt olisi kyllä Super Nannyn paikka!
[/quote]
Voi taivas näitä neuvojia ja "asiantuntijoita"....eikä varmasti yhtään lasta itsellä vielä :)
Kiitos, Kanadaa olen harkinnutkin :)
On yksi erityislapsi, jolla fyysisiä rasitteita, jotka tietenkin heijastuvat psyykeen. Me emme ole ongelmavanhempia, emme tarvitse supernannya :) Mutta vaikka aina olen ajatellut että itse olen hyvä (riittävä) äiti, niin lapset eivät aina noudata samaa formua. Ei nuo askartele, ei piirrä, ne huutaa ja taistelee, miekkailee, ninjailee. Ne painii ja meuhkaa.
Kun ovat muiden seurassa, käyttäytyvät mallikelpoisesti. Päiväkodissa ja koulussa tulee kehuja, ovat esimerkillisiä. Isovanhemmilla kuin herran enkeleitä. Vaan kotona sitten ollaan ja mennään, ja lujaa.
Tiedän ettei ole hätää, lapset ovat kunnossa ja kasvatus on kunnossa, niistä kasvaa hyviä kansalaisia. Vaan kun taas on se hetki (lomalla) että nyt ei enää jaksaisi. Jos ne joskus istuisivat sovussa ja vaikka piirtäisivät. Vaan ei. Huutoa on, aamusta iltaan, syystä tai toisesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Voitteko ottaa vuorotellen miehen kanssa omaa aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsempit sinne, voin niin samaistua! Meillä 2 vanhinta tappelee jatkuvasti ja esikoinen kokee vääryyttä kaikesta, omasta mielestään..ja kuuluttaa tämän koko kylälle.
Kuulostaa ihan parhaan ystäväni perheen menolta... Heillä neljä lasta ja kaikki ihania yksinään, mutta ei niitä yhdessä kestä piru-erkkikään :/ Ei edes ystäväni. Minulla käy häntä sääliksi, ihan todella. Heilläkin ihan varmasti kaikki kunnossa kuria ja hoitoa myöten, mutta lapset vaan karjuu, huutaa ja rääkyy. 4 kappaletta, 2 kumpaakin sukupuolta.
Minulla on 3 lasta, enkä tosiaan kuvittele että olen omalla toiminnallani saanut ne kasvatettua touhuamaan yhdessä ja olemaan karjumatta jatkuvasti. Kyllä siinä on ollut varmasti tuuria matkassa. Tsemppiä ap:lle, kyllä ne jossain vaiheessa viihtyy paremmin kavereiden kanssa entä kotona ulvomassa, siihen asti - koeta kestää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös mun ystävälläni on neljä lasta, jotka ovat käytökseltään aika mahdottomia. En syytä kasvatusta, koska olen seurannut heidän kasvuaan ihan alusta saakka ja erityisesti kaksi vanhempaa on ollut aikamoisia pakkauksia ihan alusta saakka. Tosin hekin ovat jonkun verran rauhoittuneet murrosiässä, vaikka eivät ehkä vieläkään mitään rauhallisia tyyppejä ole.
Olen vähällä päässyt. Yksi lapsi ja hän on rauhallinen ja menestyy hyvin koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ongelmaa.
Jos ne jumalauta huutavat koko ajan niin käske niiden lopettaa. Sanot, että seuraavat kaksi tuntia jokainen puuhailee jotain yksikseen eikä saa keskustella toisten kanssa.
Itsellä kaksi lasta ja todellakin käsken heidän joskus olla hiljaa.
Jos oikeasti on kasvatus kunnossa niin silloin lapset myös tottelevat.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:12"]
Kiitos, Kanadaa olen harkinnutkin :)
On yksi erityislapsi, jolla fyysisiä rasitteita, jotka tietenkin heijastuvat psyykeen. Me emme ole ongelmavanhempia, emme tarvitse supernannya :) Mutta vaikka aina olen ajatellut että itse olen hyvä (riittävä) äiti, niin lapset eivät aina noudata samaa formua. Ei nuo askartele, ei piirrä, ne huutaa ja taistelee, miekkailee, ninjailee. Ne painii ja meuhkaa.
Kun ovat muiden seurassa, käyttäytyvät mallikelpoisesti. Päiväkodissa ja koulussa tulee kehuja, ovat esimerkillisiä. Isovanhemmilla kuin herran enkeleitä. Vaan kotona sitten ollaan ja mennään, ja lujaa.
Tiedän ettei ole hätää, lapset ovat kunnossa ja kasvatus on kunnossa, niistä kasvaa hyviä kansalaisia. Vaan kun taas on se hetki (lomalla) että nyt ei enää jaksaisi. Jos ne joskus istuisivat sovussa ja vaikka piirtäisivät. Vaan ei. Huutoa on, aamusta iltaan, syystä tai toisesta.
ap
[/quote]uskon että erityislapsi vie voimia. Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:10"]
En ymmärrä ongelmaa.
Jos ne jumalauta huutavat koko ajan niin käske niiden lopettaa. Sanot, että seuraavat kaksi tuntia jokainen puuhailee jotain yksikseen eikä saa keskustella toisten kanssa.
Itsellä kaksi lasta ja todellakin käsken heidän joskus olla hiljaa.
Jos oikeasti on kasvatus kunnossa niin silloin lapset myös tottelevat.
[/quote]
Ei se nyt aina niin toimi. Kun ei ne lapset ole samanlaisia sinulla ja minulla, vaikka niin ajattelet.
Olen "jumalauta" käskenyt niiden lopettaa, antanut vaikka mitkä karanteenit, kiellot ja rangaistukset, olen karjunut joskus kurkkuni kipeäksi, olen toisaalta ottanut syliin ja rauhoittanut. Vaan kun ei toimi.
Jos mun lapset olisivat normaaleja, tavallisia, jotka piirtävät kun käsketään piirtää, niin en kai täällä olisi valittamassa. Vaan kun olen saanut sellaiset pikkuapinat, jotka eivät usko mitään, niin en vain enää jaksa. Jus jeesustelut ei tässä paljon auta.
Onnea vain kullannuppujesi kanssa. Täällä heitä ei ole näkynyt.
ap
Ja niitä on pitänyt sitten hankkia putkeen mahdollisimman monta? Miksi?
Kiitti vaan. Meidän esikoisen luokka on täynnä näitä tunarivanhempien gangstanulikoita.
Älkää hankkiko noita apinoita, jos ette edes yritä kasvattaa! Tai ottakaa edes kotikouluun.
Jos vaan saat niitä mitenkää eroteltua hoitoon eri paikkoihin vaikka viikonlopuksi, saisit vähän hengähtää ja se muutasi hierarkiaa vähäksi aikaa. Meidän lapsilla tämä autta, ei tosin kauaa, mutta edes hetkeksi. Auttaa myös jos selkeesti aloita heille jonkun leikin erikseen ja jättäydyt sitten taka-alalle. Varmasti oot ehkä näitä kokeillukkin. Itse laitan joskus korvatulpat ja suljen korvani meteliltä. Nujuaminen ja painiminen on rasittavaa meille aikuisille, mutta lasten motorisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta tärkeää. Voimia!!
Kuulostaa tutulta. Meillä nyt ei noin pahaa kuitenkaan. Saattavat pari kertaa päivässä leikkiä tunninkin tappelemaan. Koko ajanpitää vvahtia ja neuvoa, ei saa normaaleja kotitöitä tehtyä, pitää odottaa että isä tulee töistä vahtimaan ja sitten pääsee ruoanlaittoon. Mulla palaa hermot ,huudan, kiroilen, uhkailen.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:10"]En ymmärrä ongelmaa.
Jos ne jumalauta huutavat koko ajan niin käske niiden lopettaa. Sanot, että seuraavat kaksi tuntia jokainen puuhailee jotain yksikseen eikä saa keskustella toisten kanssa.
Itsellä kaksi lasta ja todellakin käsken heidän joskus olla hiljaa.
Jos oikeasti on kasvatus kunnossa niin silloin lapset myös tottelevat.
[/quote]
Onnea sinulle. Kaikki lapset eivät ole yhtä helppoja kasvattaa. Meidän esikoinen ei ole ikinä touhunnut itsekseen varttia pidempään (7-v), vartin sessiotkin on yhden käden sormilla laskettavissa. Kakkonen voi tunnin pari piirrellä ja leikkiä ihan hiljaa ja tekee myös niin lähes joka päivä.
Alue: Aihe vapaa
Mikä auttaa sinua ap jaksamaan? Miten olet selvinnyt tähän asti? Millainen tuki teistä on toisillenne lasten isän kanssa? On tosi ihanaa että lapsilla on sisaruksia, aikuisiässä sitä viimeistään osaa arvostaa.