Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huutorikas lento eilen Haniasta Helsinkiin
05.07.2014 |
Yksi pikkulapsi huusi koko matkan, nelisen tuntia. Pari muuta yhtyi väillä kuoroon. Sääliksi kävi huutavaa pikkuista eikä helppoa ollut varmaan vanhemmillakaan. Ei ollut kivaa minullakaan eikä puolisollani, ensi kerralla muistan varmasti ottaa korvatulpat mukaan.
Mitä varusteita otatte yleensä lennolle mukaan, jotta saatte olonne mukavaksi täyteen ahdetussa ja meluisassa koneessa?
Kommentit (50)
Mulla on 2 lasta( villejä poikia) kaikki kiinnostaa , mutta kun on pitkä väli nukkumisesta niin nukahtaa heti tuttuun aikaan syömisen jälkeen( koska rytmi on ollu sama jo 2 vuotta) nukkumisen välissä riehuu kuin viimeistä päivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kuusituntisella Kanarian-lennolla meidän yksivuotias huusi 5 tuntia.
Mikään ei auttanut...
Sori vaan niille ketkä olivat lähellämme.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:39"]37:lla on yksi lapsi ja se nyt vain sattuu olemaan joustava tapaus ; )
Meillä ei esim. numero kolmonen vaan suostunut pienenä nukkumaan vieraissa paikoissa - ja ihan vaan siitä syystä, että on niin pirun aktiivinen, utelias, innokas ja sosiaalinen. Lentokone on paikka, jossa ei käydä kovin usein. Siellä on paljon mielenkiintoista ja paljon uusia ihmisiä. Ja sitten, kun väsy menee yli, niin sitten ei nukahda senkään vertaa
[/quote]kyllä mä lapseni saan nukkumaan vaikka olisikin yliväsyneitö, suosittelen sullekin rytmejä niin helpottuu sunkin elämä.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:43"]Kerran kuusituntisella Kanarian-lennolla meidän yksivuotias huusi 5 tuntia.
Mikään ei auttanut...
Sori vaan niille ketkä olivat lähellämme.
[/quote] etkö voinut valita muuta kohdetta? 2-3 tunnin matkaa ?
Aina ei vaan saa lasta rauhoittumaan vaikka yrittääkin. Meillä on ollut hyvä tuuri, muuten kovaääniset ja vilkkaat lapset ovat nukkuneet pitkät unet joka lennolla ja loppuajan viihtyneet viihdykkeiden parissa. Mutta kyllä siihen on saanut työtäkin tehdä, ei ole silloin paljon itse luettu lehtiä tms.
Eräällä kanarian lennolla takanamme istui perhe jossa kolme pientä lasta. Yksi lapsista potki penkkiäni todella usein ja paljon. Huomautin ystävällisesti isälle, että saisiko lapsen lopettamaan sen. Isä kyllä yritti, mutta lapsi ei uskonut. Niimpä isä luovutti ja lapsi jatkoi. Olipa kiva matka, itsellä 10kk vauva sylissä ja selkään satelee potkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:43"]Kerran kuusituntisella Kanarian-lennolla meidän yksivuotias huusi 5 tuntia.
Mikään ei auttanut...
Sori vaan niille ketkä olivat lähellämme.
[/quote] etkö voinut valita muuta kohdetta? 2-3 tunnin matkaa ?
[/quote]
Tietty mutta miksi olisin? Keskellä talvea ei lähempänä ole t-paitakelejä.
Kannatta lentää Lappeenrannasta, niin suurinosa lentokavereista on venäläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskollani on tosi helppo lkapsi. Ei kiukuttele, eikä saa raivareita vaan rauhallinen tapaus. Suuttuessaan mököttää hiljaa ja tuijottaa julmasti. Lähdettiin lomalle ja lapsi sai elämänsä ekan raivarin lentokoneessa. Huutoa kesti sitten tunnin verran. Eipä meistä kukaan voinut arvata tuollaista. Jokatapauksessa meillä oli ihana kk loma ja mennään toisenkin kerran vaikka huutamalla.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:50"][quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:43"]Kerran kuusituntisella Kanarian-lennolla meidän yksivuotias huusi 5 tuntia.
Mikään ei auttanut...
Sori vaan niille ketkä olivat lähellämme.
[/quote] etkö voinut valita muuta kohdetta? 2-3 tunnin matkaa ?
[/quote]
Tietty mutta miksi olisin? Keskellä talvea ei lähempänä ole t-paitakelejä.
[/quote]lähe kesällä !
Alue: Aihe vapaa
Olen kerran istunut (norjalaisen) äidin vieressä, jonka pieni lapsi kärsi matkasta. Lapsi voi pahoin ja itki pidellen korviaan. Äiti ja minä teimme vaikka mitä, mutta mikään ei auttanut. Minä keskityin helpottamaan äidin oloa ja äiti lapsen. Oma matkani meni siivillä, kun oli kokoajan jotain tekemistä. Sen yhteisen kärsimyksen läheltä seuranneena sanon, että kaikista eniten tosiaan kärsii se lapsi ja sen jälkeen se äiti. Kaikkea ei voi ennakoida tai eliminoida elämästä.
En minäkään pidä täysistä koneista tai edes penkkien ahtaudesta ja enkä kyllä monestakaan kanssamatkustajasta. En silti ole sititä aina valittamassa. Viimeksi oli pelkäävä joukko nuoria aikuisia koneessa. He kiljuivat aina kun kone vähän heilahti tai menetti korkeutta ilmakuopissa. Johan oli inhottavaa kuunneltavaa. Se tosiaan sai monet muutkin hermostumaan lennosta vaikka lento oli uahan tavallisen tasainen. Mielummin kuuntelen lapsen itkua kuin aikuisten kiljuntaa. He myös taputtivat koneen laskeuduttua.