Olen onnellinen vain kun olen yksin.

Ok. Miksi haet hyväksyntää täällä muilta ihmisiltä?

Sama täällä. Huokaisen helpotuksesta aina kun pääsen kotiin yksikseni.

Haaveilen itse olosta ja muutamasta hyvästä ystävästä. En siedä sekopäistä, itsekästä tai muutenkaan liian räiskyvää seuraa. Mutta itse olen huomannut, että liika yksinolo ei ole hyväksi!!! Alkaa masentamaan monella tapaa. Ystäviä minulla on mutta ei ketään jonka seurassa olisin tyytyväinen!! Ei ap.

Minulla ei ole yhtään ystävää. Vietän kaiken vapaa-ajan yksin. En tunne itseäni yksinäiseksi. Olisi outoa, jos olisi ystäviä. Olen silti ihan ok onnellinen. 

M36

Mulla oli ennen näin, mutta jostain syystä olen nykyään hyvin onneton.

Asperger?

Itse olen huomannut ihmisten herättävän minussa negatiivisia tunteita mutta joudun heitä väkisin näkemään koska yksin olisi tylsempää ja omat ajatuskehät juurtuisi liikaa ja alkaisin voida psyykkisesti huonosti.

Sama!😊

Vierailija kirjoitti:

Asperger?

Miksi alanuolia??

Vierailija kirjoitti:

Asperger?

Ei ole todellista! Pitääkö kaikkiin joku leima lyödä? Yritä käsittää, että ihmiset ovat erilaisia.

Itse olen oikein onnellinen samanhenkisen mieheni seurassa, mutta muuten en kaipaa mitään isoa seuruetta ympärille. Yhtä/paria ystävää ja sukulaista näkee ihan mielellään silloin tällöin, mutta huokaisen helpotuksesta, kun saa taas olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger?

Miksi alanuolia??

Ei yksin viihtyminen edellytä diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger?

Miksi alanuolia??

Pojallani on Asperger-diagnoosi ja hän viihtyy myös ihmisten seurassa. Samoin muut tuntemani assit, itseni ikäiset.

Sama. Tykkään asua yksin, matkustaa yksin, harrastaa yksin, käydä kaupungilla yksin jne. Jotenkin olo on niin vapaa kun tietää ettei tarvitse miellyttää ketään, kukaan ei tule pilkkaamaan, lyttäämään tai pitämään tylsänä.

Just tulin esim. puistosta riippumattoni kanssa roikkumasta ja kirjaa lukemasta. Ei tuollaista voi tehdä toisen ihmisen kanssa, kun pitäisi olla kommunikoimassa tai riitelemässä kun on liian kylmä/kuuma/tylsä/jne niin koko puistoreissusta menisi maku.

onnellinen olen vaan kun saan lihaa ja perunaa

Ketään ei voi tuntea kokonaan

Ketään ei voi viedä mukanaan

Lopulta olemme kuitenkin yksin

Lopulta olemme kuitenkin yksin

Minulle jää kertomus, joka muistuttaa elämääni

Minulle jää ylleni satanut puiden pöly

Minulle jää salaisuus, jota en kertonut kenellekään

Minulle jää unet, joissa peurat puhuvat

Minulle jää villi kuminan tuoksu hiljaisella aukiolla

Kuulostaa unelma naiselta.

Sama juttu. Tykkään niin paljon kodistani ja tykkään olla siellä yksin. Jos puhelin soi niin ensimmäinen ajatus on: Voi v*ttu!

Mulla oli ennen ystäviä, mutta ei enää. Elämä kuljetti meitä eri suuntiin ja olen tottunut nyt elämään yksin. Juuri tällä viikolla sain yllättäen viestin vanhalta ystävältäni, jonka kanssa en ole ollut tekemisissä vuosiin. Tuli hyvin ristiriitainen tunne. Toisaalta ilahduin ja toisaalta ahdistuin. Vastasin viestiin ja hän olisi heti halunut soitella. Pyysin että tehtäisiin se joku toinen päivä. En ole varma siitä, että jaksanko taas alkaa omasta elämästäni tilittämään ja toisen elämää kuuntelemaan. Kiinnostaako mua ihan oikeasti 🤔

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen ystäviä, mutta ei enää. Elämä kuljetti meitä eri suuntiin ja olen tottunut nyt elämään yksin. Juuri tällä viikolla sain yllättäen viestin vanhalta ystävältäni, jonka kanssa en ole ollut tekemisissä vuosiin. Tuli hyvin ristiriitainen tunne. Toisaalta ilahduin ja toisaalta ahdistuin. Vastasin viestiin ja hän olisi heti halunut soitella. Pyysin että tehtäisiin se joku toinen päivä. En ole varma siitä, että jaksanko taas alkaa omasta elämästäni tilittämään ja toisen elämää kuuntelemaan. Kiinnostaako mua ihan oikeasti 🤔

Minä olen katkaissut välit kun tajusin, ettei minua ihan oikeasti kiinnosta. En halua kuulla kenenkään draamoja enkä halua antaa itsestäni mitään.