Olen onnellinen vain kun olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen ystäviä, mutta ei enää. Elämä kuljetti meitä eri suuntiin ja olen tottunut nyt elämään yksin. Juuri tällä viikolla sain yllättäen viestin vanhalta ystävältäni, jonka kanssa en ole ollut tekemisissä vuosiin. Tuli hyvin ristiriitainen tunne. Toisaalta ilahduin ja toisaalta ahdistuin. Vastasin viestiin ja hän olisi heti halunut soitella. Pyysin että tehtäisiin se joku toinen päivä. En ole varma siitä, että jaksanko taas alkaa omasta elämästäni tilittämään ja toisen elämää kuuntelemaan. Kiinnostaako mua ihan oikeasti 🤔

Minä olen katkaissut välit kun tajusin, ettei minua ihan oikeasti kiinnosta. En halua kuulla kenenkään draamoja enkä halua antaa itsestäni mitään.

No sitten ei kannatakaan puhua kenenkään kanssa.

Jos olet onnellinen, miksi laitat otsikkoon pisteen?

Minäkin erakoiduin, kun ei vaan hermot kestäneet enää ihmisiä. Töissäkin aloin räjähtelemään työkavereille ja edelleen tulee sellaisia facepalm-kohtauksia kotona kun ne tilanteet tulee mieleen. Parempi vaan kun pysyy ihmisistä erossa.

Yksinolostaan nauttivan on helppo järjestää itselleen hyvät oltavat. Toisin on niiden laita, joilla pitää olla koko ajan porukkaa ympärillä voidakseen hyvin. Ovat oman elämänsä potkupallofani "petereitä", jotka eivät kykenisi edes kahden viikon karanteeniin.

Itse kierrän todella kaukaa tuollaiset tyypit.

 

Jos olet onnellinen, miksi laitat otsikkoon pisteen?[/quote]

Mitä ihmettä ?

Kyllä joku viitsii...

Vierailija kirjoitti:

Jos olet onnellinen, miksi laitat otsikkoon pisteen?

Aloittaja haluaa jakaa onneaan myös muille. Kaikesta valittajatkin pääsevät osallistumaan keskusteluun.

Nytkin on ihanaa kun saa olla itsekseen, syödä mitä haluaa. Käydä suihkussa ja katsoa leffoja vaikka koko päivä tai lukea kirjaa.

Samanhenkiset ihmiset rikastuttavat elämää. Ja hyvä parisuhde. Toisaalta yksinkin on mukavaa. Kokonaan yksin en halua olla, paras tilanne on kun on molempia.