Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsi sinulle koko maailmasi?
04.07.2014 |
Olipa ehkä vähän kärjistävä aloitus. Ajattelin kysyä mielipiteitä täältä, kun viime aikoina olen saanut hyvin erikoisia kommentteja ystäviltäni äitiyteeni liittyen.
Menin äitiysloman jälkeen suoraan takaisin töihin. Ihan jo siksi, että halusin pois kotoa. Halusin pukeutua aamuisin, tavata muita aikuisia, keskustella jne.. Olla merkityksellinen muualla kuin kotonakin. Tutti, vaippa ja päikkärit jatkumo alkoi jo tulla korvista savuna ulos (vaikka tokihan lapsen kanssa kotona oli välillä kivaakin, ja ei jääty kotiin roikkumaan vaan touhuttiin juttuja). Tämä oli muutaman ystäväni mielestä erittäin väärin tehty. Olisi pitänyt jättäytyä hoitovapaalle, ainakin pariksi vuodeksi. Kerroin, että oikeasti kaipaan työelämää ja erilaisia haasteita - minulle sanottiin että olen huono äiti jos laitan työni lapseni edelle ja haluan lapsen hyvinvoinnin sijaan ajatella enemmän omaani. Täh?! Eikö se ole lapsellekin parempi, että äiti on tyytyväinen ja elämäniloinen, kuin masentunut mutta läsnä koko ajan. Toki työmatkoja vähensin, ja olen kotona neljän jälkeen. Välillä teen etäpäiviä. Joillekin suuri kynnyskysymys on, että käyn muutaman päivän mittaisella työmatkalla n. 2-3 kuukauden välein. Tällöin lapsi on isänsä kanssa (ollaan siis naimisissa). Ihmetellään, miten voin noin vain hylätä lapseni. Siis haloo, lapsihan on toisen vanhempansa kanssa?! Eri asia varmasti olisi, jos tapahtuisi useammin eikä huoltajaksi jäisi oma isä.
Meillä käy lapsenvahti kerran parissa viikossa, joskus useamminkin. Näin päästään miehen kanssa viettämään aikaa kaksin, vaikkapa syömään tai leffaan. Muutama ystäväni nillittä minulle aiheesta, ja sanovat että tuhoan kiintymyssuhteeni lapseen kun en halua viettää jokaista vapaa-aikani hetkeä hänen kanssaan. Lisäksi käyn myös jumpassa kolmesti viikossa, tuolloin isi hoitaa. Tämäkin on väärin, koska pitäisi pistää aina lapsi oman turhamaisen eduntavoittelun edelle. Hohhoh..
Minä rakastan lastani. Ehdottomasti tekisin mitä tahansa hänen puolestaan. Ymmärrän, että lapsiperheen arki on hyvin erilaista ja eri tavalla priorisoitua, kuin kahden aikuisen. Silti en ole valmis elämään vain lapselleni. Haluan yhä olla myös oma itseni, liikkua, tavata ystäviä, hoitaa parisuhdetta jne. En tosiaan ryypiskellä viikonloppuja baareissa (muutamia kertoja ollaan miehen kanssa viety lapsi mummilaan yökylään, ja pari kertaa mies on vahtinut kun mulla ollut tyttöjen ilta). En voi sanoa, että lapsi on mulle mun koko maailmani, vaikka hänen puolestaan mitä tahansa tekisinkin. Olenko teidänkin mielestänne ihmishirviö, kenen ei olisi pitänyt koskaan lisääntyä?:D
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 23:22"]
Mulle ainakin lapsi on tärkeämpi kuin minä itse. Aloituksesta saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää oma hyvinvointi. Saa sen kuvan, että lapsesi/vauvasi pitäisi osata bookata itselleen aikaa äidin kalenterista.
[/quote]
Öh. Totta kai normaalille ihmselle oma itse on aina tärkein. Mitenkäs muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:21"]
Älä hyvä aloittaja roiku vauvapalstalla jos sulla ei ole lapsia! On heinäkuu, perjantai ja olet vapaa, mene ja nauti elämästä!
[/quote]
Vauvapalsta on varattu vain vanhemmuuden vangeiksi jääneille katkerille naisille?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:39"][quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:31"]
Kyllä mä usein teen lyhennettyä päivää, ja silloin tällöin etätöitäkin. En ole säännöllisesti viikonloppuja pois (ihan muutaman kerran on ollut lapsi koko elinaikanaan mummolassa yökylässä, yhden yön). Iltahoitaja tulee meille 2-3 kertaa kuukaudessa. Sille ketä ehdotti kuntopyörää, meillä on kuntopyörä ja juoksumatto kotona, ja niitä käytän aina lapsen mennessä nukkumaan :) Ryhmäliikuntatunneista saan vaan eri tavalla voimaa. Ja on sanomattakin selvää, että jätän menemättä jos lapsi on sairaana, joudun olla töissä pidemmän päivän jne.
[/quote]
AP jatkaa - kun sanoin että viikonloppumenoja on noin kerran kahdessa kuukaudessa, niin laskin ne noihin iltahoitajan kertoihin. Eli siis ei enää siihen päälle.
[/quote]
AAaargh, siis mitämitämitä? Että olet muka pois lapsen luota mutta oikeastaan et sitten olekaan? Miksi ihmeessä kirjoitat nämä lätinät jotka ei liity sitten kuitenkaan ollenkaan siihen paljonko lapsen kanssa vietät aikaa? Jos sun työkaverit ja kaverit on ylittäneet sen kynnyksen, että arvostelevat sun tapaa olla äiti, niin sussa vaan on silloin jotain sellaista että se on herättänyt niiden huolen. Yleensä toista äitiä ei kovin herkästi arvostella. Silloin kannattaa ihan niiden kanssa jutella asiasta.
[/quote]
Anteeksi mutta huutonaurua tuolle "yleensä toista äitiä ei helposti arvostella" - mitä tällä palstalla jatkuvasti meuhkataan..
Mun mielestä ap on nimenomaan kyllä läsnä lapsensakin elämässä, eikä ole aloituksessakaan sanonut että "olisi jatkuvasti menossa". Mä ainakin ymmärsin että haluttiin mielipiteitä siihen, onko ap myös muiden kuin näiden huomauttelijoiden mielestä jotenkin erityisen itsekäs tekemillään valinnoilla.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:33"]Joo, minäkin luulen että tää on provo. Ei edes tiedä että kaksivuotias osaa jo puhua.
[/quote]
Ei mun esikoinen puhunut kaksivuotiaana. Ja nyt kymmenenvuotiaana tuottaa tauotta.
Ja olin kotona viisi vuotta hänen syntymästään, kun samaan syssyyn tuli pikkusiskokin.
Tottakai lapsi oli koko maailma, kun hän oli vauva ja taapero. Kun lasta alettiin toivomaan, niin lähtökohta oli se että jos sellainen saadaan niin lapsen ehdoilla mennään sitten seuraavat vuodet työkuvioiden, omien menojen, matkustelujen yms. suhteen.
Ja tottakai lapsemme on koko maailma nytkin, kun hän on jo alakoululainen, mutta nyt voin taas paiskia töitä ja ylitöitä, käydä jumpissa ja lenkillä ihan eri tavalla. Yhdeksän vuotta on mennyt TODELLA nopeasti, ja olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla oli aikoinaan mahdollisuus olla tuon ihanan neitosen kanssa pri vuotta kotona. Helvetin tylsäähän se välillä oli toistuvine rutiineineen, mutta ajatus siitä että yksivuotiastaan näkisi hereillä vain muutaman tunnin päivässä - juu ei.