Lue keskustelun säännöt.
Nirson lapsen vastakohta
02.07.2021 |
Onko muilla kokemusta lapsista jotka vaan söisi ja söisi? Meidän 4v tyttö on tälläinen, ollut miltein koko ikänsä.
Oon ihan puun ja kuoren välissä mitä tehdä, toisaalta oon sitä mieltä että lapsen syömiseen ei saisi puuttua kun se saattaa vaikuttaa aikuisiän syömisiin mutta en myöskään voi olla kieltämättä jos tyttö syö yhtä paljon kun isänsä! Nyt lähipäivinä on alkanut valitus mahakivusta ruoan jälkeen, enkä yhtään ihmettele. Iltaisin vatsa on kuin vanhalla juopolla, kova ja pinkeä :D
Ja ruoka siis voi olla mitä vaan. Että toisaalta hyvä vaan, meillä ei ainakaan nirsoilla mistään, menee niin kasvisruoka kun mitkä tahansa lihapadat. Kyse ei siis ole herkuista vaan ihan kotiruoasta, puheista, leivästä, hedelmistä..
Neuvolassa ei olla huolestuttu painosta, menee kyllä plus -käyrällä (nyt 4v neuvola oli 99cm ja 16kg) mutta niin on mennyt vauvasta asti.
Mielipiteitä, kokemukset varsinkin on enemmän kun tervetulleita! Kiitos.
Kommentit (28)
Minä olin lapsena tuollainen. Äiti kontrolloi siten, että sain normiruoan jälkeen syödä vain jotain porkkanaa.
Vielä parikymppisenä söin kaiheesti. En ole koskaan ollut ylipainoinen, koska tajusin alkaa vähentämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajoittaisin hiilihydraatteja. Eli enemmän protskua, ei leipää ja puuroa. Aamiaiseksi esim. munakasta ja vihanneksia reilusti. Mutta vaikea oikeasti sanoa kun oma lapsi just ei söisi mitään. Vanhempien tehtävä on kuitenkin sanoa "nyt riittää". Ei tunnelatausta vaan neutraalisti vaan. Ei noin pieni tarvitse yhtä paljon ruokaa kuin aikuinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena tuollainen. Äiti kontrolloi siten, että sain normiruoan jälkeen syödä vain jotain porkkanaa.
Vielä parikymppisenä söin kaiheesti. En ole koskaan ollut ylipainoinen, koska tajusin alkaa vähentämään.
Miten sä muistat ton kontrolloinnin? Ahdistiko/ahdistaako se sua edelleen? Oireilitko mitenkään?
Se pelottaa niin paljon että lapselle jää jotain traumoja syömisestä ja aikuisena sairastuu masennukseen kun äiti ei antanut syödä. En oo koskaan maininnut mitään lihavuudesta mutta pelottaa, että tytär jossain vaiheessa tajuaa ja luulee mun kontrolloivan syömistä vaan sen takia, kun luulee mun pelkäävän hänen lihomista!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena tuollainen. Äiti kontrolloi siten, että sain normiruoan jälkeen syödä vain jotain porkkanaa.
Vielä parikymppisenä söin kaiheesti. En ole koskaan ollut ylipainoinen, koska tajusin alkaa vähentämään.
Miten sä muistat ton kontrolloinnin? Ahdistiko/ahdistaako se sua edelleen? Oireilitko mitenkään?
Se pelottaa niin paljon että lapselle jää jotain traumoja syömisestä ja aikuisena sairastuu masennukseen kun äiti ei antanut syödä. En oo koskaan maininnut mitään lihavuudesta mutta pelottaa, että tytär jossain vaiheessa tajuaa ja luulee mun kontrolloivan syömistä vaan sen takia, kun luulee mun pelkäävän hänen lihomista!
Ap
Ei minullaole mitään tunnemuistoja siitä. Ei siis tullutmitään traumoja. Luulen, että pikkuhiljaa venynyt vatsalaukkuni vetäytyi normikokoon, koska en muista noita porkkanoita enää kouluajoilta.
Kuten yllä joku sanoi, niin sano vain, että ruokaa ei tarvita enempää, mutta niitä kasviksia saat syödä. Neutraalisti, ilmam tunnelatausta, ilman viittausta lihavuuteen. Ja ehkä tosiaan pitää miettiä, onko hän ihminen, jonka pitäisi syödä tiheästi, vai onko hän ihminen, joka voi syödä paljon, mutta harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena tuollainen. Äiti kontrolloi siten, että sain normiruoan jälkeen syödä vain jotain porkkanaa.
Vielä parikymppisenä söin kaiheesti. En ole koskaan ollut ylipainoinen, koska tajusin alkaa vähentämään.
Miten sä muistat ton kontrolloinnin? Ahdistiko/ahdistaako se sua edelleen? Oireilitko mitenkään?
Se pelottaa niin paljon että lapselle jää jotain traumoja syömisestä ja aikuisena sairastuu masennukseen kun äiti ei antanut syödä. En oo koskaan maininnut mitään lihavuudesta mutta pelottaa, että tytär jossain vaiheessa tajuaa ja luulee mun kontrolloivan syömistä vaan sen takia, kun luulee mun pelkäävän hänen lihomista!
Ap
Ei minullaole mitään tunnemuistoja siitä. Ei siis tullutmitään traumoja. Luulen, että pikkuhiljaa venynyt vatsalaukkuni vetäytyi normikokoon, koska en muista noita porkkanoita enää kouluajoilta.
Kuten yllä joku sanoi, niin sano vain, että ruokaa ei tarvita enempää, mutta niitä kasviksia saat syödä. Neutraalisti, ilmam tunnelatausta, ilman viittausta lihavuuteen. Ja ehkä tosiaan pitää miettiä, onko hän ihminen, jonka pitäisi syödä tiheästi, vai onko hän ihminen, joka voi syödä paljon, mutta harvoin.
Jatkan vielä: minulla oli pitkään ongelma, että vain mätöin ruokaa suuhun, enkä tajunnut huomioida, milloin olen kylläinen. Vasta vanhemmiten olen alkanut ymmärtää, että voin lopettaa syömisen, kun olen syönyt lautasmallin mukaisesti. En tarvitse ruokaa enempää. Nälkä lähtee sillä yhdellä lautasellisella.
Ehkä sinunkaan tyttösi ei syö nälkään, eli sitten voisi opettaa, että lautasellinen riittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsena tuollainen. Äiti kontrolloi siten, että sain normiruoan jälkeen syödä vain jotain porkkanaa.
Vielä parikymppisenä söin kaiheesti. En ole koskaan ollut ylipainoinen, koska tajusin alkaa vähentämään.
Miten sä muistat ton kontrolloinnin? Ahdistiko/ahdistaako se sua edelleen? Oireilitko mitenkään?
Se pelottaa niin paljon että lapselle jää jotain traumoja syömisestä ja aikuisena sairastuu masennukseen kun äiti ei antanut syödä. En oo koskaan maininnut mitään lihavuudesta mutta pelottaa, että tytär jossain vaiheessa tajuaa ja luulee mun kontrolloivan syömistä vaan sen takia, kun luulee mun pelkäävän hänen lihomista!
Ap
Ei minullaole mitään tunnemuistoja siitä. Ei siis tullutmitään traumoja. Luulen, että pikkuhiljaa venynyt vatsalaukkuni vetäytyi normikokoon, koska en muista noita porkkanoita enää kouluajoilta.
Kuten yllä joku sanoi, niin sano vain, että ruokaa ei tarvita enempää, mutta niitä kasviksia saat syödä. Neutraalisti, ilmam tunnelatausta, ilman viittausta lihavuuteen. Ja ehkä tosiaan pitää miettiä, onko hän ihminen, jonka pitäisi syödä tiheästi, vai onko hän ihminen, joka voi syödä paljon, mutta harvoin.
Jatkan vielä: minulla oli pitkään ongelma, että vain mätöin ruokaa suuhun, enkä tajunnut huomioida, milloin olen kylläinen. Vasta vanhemmiten olen alkanut ymmärtää, että voin lopettaa syömisen, kun olen syönyt lautasmallin mukaisesti. En tarvitse ruokaa enempää. Nälkä lähtee sillä yhdellä lautasellisella.
Ehkä sinunkaan tyttösi ei syö nälkään, eli sitten voisi opettaa, että lautasellinen riittää?
Joo näin oon myös järkeillyt, että nälkäänsä ei syö. Ehkä joku opittu tapa? Meinaa aina, oli ruoka mitä hyvänsä niin kuuluu se "saisinko lisää/toisen leivän", jo ennen kuin edellinenkään on nielty loppuun.
Mutta kiitos neuvoista ja kokemuksesta, otan niistä taas vaarin!
ap
Olisko uusia näkökantoja tullut? Edelleen hyvin ajankohtainen...
Ap