Viikonloppu alkoi, mutta se tuntuu pelkästään tylsältä, yksinäiseltä ja masentavalta. Mitä tekisin?
Sanomattakin selvää, että olen yksin asuva kaveriton sinkku. Ohjelmassa jälleen kerran pelkkää siivousta, pyykinpesua, telkkarin katsomista, jotain omia harrastuksia mihin ei kuitenkaan saa kaikkea aikaa upotettua jne. Tuntuu koko elämä jotenkin turhalta, vaikka en toisaalta jaksaisi olla ihmistenkään kanssa. Ihan sama mitä teen, tyhjyyden tunne vaan on ja pysyy.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää ostaa kissa seuraksi.
Kun kissa tulee kylkeen kyhnäämään, kehrää ja lausuu mjauu, siinä on tyhjyydet kaukana...
Olen kokeillut kaikkia ketjun keinoja ja jäljellä on vain oppia elämään tyhjyyden tunteen kanssa.
Suosittelen vapaaehtoistyötä. Esim. SPR:n ystäväpalveluun. Tai puhelin-/chat-päivystykseen Mieli Suomen Mielenterveys ry:hyn. Lapsiperheetkin kaipaa apua, tätä voi kysyä esim. MLL:n kautta tai Pelastakaa Lapset ry:stä. Mitä kohderyhmää haluaisit auttaa ? Vapaaehtoisille on koulutuksia ja virkistystoimintaa joten sitä kautta saat samalla uusia ystäviä. Tai voit ottaa hoitoon kissan tai koiran, monet kaipaa hoitoapua eläimille kun itse ovat reissussa.
Kavereilla on puolisot ja perheet. Kaveri nainen haluaa pitää "taukoa," eikä läheisempää parisuhdetta ole ollut viiteentoista vuoteen, ja kaljaakaan ei saa ostettua vielä tuntiin. Perrr...
Kai se tästä helpottaa.👍
Onko yksinäisyyteeni syynä kalja, vai onko kaljoittelu seuraus? Emt.
Mene rannalle ja uimaan, nyt kun vedet on lämpimiä:)
Sitten syö jotain sun lemppariruokaa. Itse lähtisin ehkä illemmalla johonkin baariin, terassille sitten muualle tanssimaan ja... jos vaikka löytäsin jonkun kuuman tyypin;)
Jos oot sinkku siis!
Mä istun partsilla kukkien keskellä. Juon kylmää Karhua, poltan tupakkaa ja kuuntelen musiikkia. Hellemekko päällä ja aurinkorasvaa iholla. Äsken tilailin uusia vaatteita ja nyt vauvailen. Yläkerran partsilta kuuluu myös tölkkien sihahduksia ja tulee tupakan tuoksua, en siis ole yksin 😁
Rannalle tms aurinkoon en suostu lähtemään koska en siedä auringonpaistetta yhtään! Heti tulee auringonpistos ja huono olo ja ihokin palaa parissa minuutissa. Nyt vain katselen salkkareiden kesäuusintoja ja koitan sietää tyhjyyttä.
Nykyään ihmiset ei tunnu sietävän yhtään tylsyyttä ja tyhjyyttä, vaikka se on oikeastaan se ihmisen normaali olotila. Johtuisikohan älylaitteista ja siitä, että on totuttu että koko ajan on jotain mieltä stimuloivaa oltava, ja siihenkin uupuu mutta kun ei vaan osaa pelkästään "olla".
Elä valita ja vingu,olet kuitenkin terve ja hengissä. Jos on yksin, ei ole koskaan huonossa seurassa, muista se!
Vierailija kirjoitti:
Mä istun partsilla kukkien keskellä. Juon kylmää Karhua, poltan tupakkaa ja kuuntelen musiikkia. Hellemekko päällä ja aurinkorasvaa iholla. Äsken tilailin uusia vaatteita ja nyt vauvailen. Yläkerran partsilta kuuluu myös tölkkien sihahduksia ja tulee tupakan tuoksua, en siis ole yksin 😁
Kuulostaa ihan hyvälle. Jos vielä kaljan voisi sallitusti vaihtaa miedompaan niin elämä olisi edes siedettävää.
Yksinolohan on aivan parasta luksusta kun on koko viikon kuunnellut töissä kanalauman kaakatusta. Kylmä siideri tai olut, oma terassi, hyvä kirja ja hiljaisuus. Ihanaa.
Tavallaan seura kelpaisi, siksihän sitä tulee palstailtua. Mut kai täs selvitään. No, ei selvitä kunhan kaupasta saa. 😉
Vierailija kirjoitti:
Minä katson King Kongin TV5:lta 21.00.
Ihana! :)
Ja täällä...
Lamaannuttava ahdistus ja haluais tehdä kaikkea mutta ei vaan kykene :(
Minä korkkasin nyt lonkeron ja myöhemmäksi on vielä kuohuviiniä. Ei tarvi sentään ihan kuivin suin masistella.
Mulla on yleistynyt tyhjyyden tunne. Millään ei ole väliä ja en näe itselläni tulevaisuutta. Kukaan ei kaipaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yleistynyt tyhjyyden tunne. Millään ei ole väliä ja en näe itselläni tulevaisuutta. Kukaan ei kaipaa minua.
Sama täällä. En oikein halua elämältä yhtään mitään. En halua lapsiperhettä, uraputkea, omistusasuntoa yms. En myöskään matkustella, joogata tai maistella viinejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yleistynyt tyhjyyden tunne. Millään ei ole väliä ja en näe itselläni tulevaisuutta. Kukaan ei kaipaa minua.
Sama täällä. En oikein halua elämältä yhtään mitään. En halua lapsiperhettä, uraputkea, omistusasuntoa yms. En myöskään matkustella, joogata tai maistella viinejä.
En minäkään. Voisin jäädä eläkkeelle nyt nelikymppisenä.
Eksistentiaalinen tyhjyys on ihmisen osa, siihen on vain pakko sopeutua...