Kuurosokea lapsi
tyttäreni todettiin kuuroksi synnytyslaitoksen lääkärintarkastuksen lisätutkimuksissa. Diagnoosi oli vaikea-asteinen kuulovamma (=ei kuule mitään) Minua pelotti, itketti, suututti... Kun tutkimuksia jatkettiin myös näkö tutkittiin. Kuultuani, että näössä on myöskin vakavia ongelmia, tuntui että sillä hetkellä happi olisi loppunut... Ilmeni että kyseessä on vaikea-asteinen näkövamma. Tyttö ei reagoinut edes valoon (=täysin sokea) Silloin tajusin, että lapseni on kuurosokea. Hän ei tule koskaan näkemään tai kuulemaan. Puhumisenkin oppiminen on hyvin epätodennäköistä. Diagnoosin saamisesta on nyt 5 kuukautta, miten tälläisestä asiasta pääsee yli? Millainen elämä lapsella tulee olemaan? Miksi juuri hän?
Kommentit (6)
Helen Keller.
Ihanaa että lapsesi on elossa ja kanssasi.
hirveästi tsemppiä. omalla vauvallani on kuulolaitteet, hänellä on lievä/keskivaikea kuulon alenema. on tietenkin pikkkujuttu teidän tilanteeseen verrattuna, mutta tuokin tuntui musertavalta. lapseni todennäköisesti pärjää aikuisena toisella kojeella, mutta eikö vaikeaan kuulovammaan voi olla avuksi sisäkorvaistute?
Riittävällä ja oikea-aikaisella kuntoutuksella, kommunikaatio-opetuksella, apuvälineiden saatavuudella ja vertaistuella kuurosokea voi elää omaehtoista, itsenäistä ja hyvää elämää.
Sisäkorvaistute voi palauttaa kuuloa. Jyväskylässä on kuurosokeiden lasten kuntoutumisen ym. palveluita, ota yhteyttä sinne.
Hanki vertaistukea, menkää Kelan perhekursseille jne.
Lapsesi tarvitsee rakkautta ja apua elämäänsä. Myös sinä ja muu perhe tarvitsette apua ja tietoa, tukea tilanteen hyväksymiseen. Vammaisen lapsen vanhemmuus ei ole yksinkertainen juttu, mutta muista ettet ole yksin. TSEMPPIÄ!
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 00:43"]
tyttäreni todettiin kuuroksi synnytyslaitoksen lääkärintarkastuksen lisätutkimuksissa. Diagnoosi oli vaikea-asteinen kuulovamma (=ei kuule mitään) Minua pelotti, itketti, suututti... Kun tutkimuksia jatkettiin myös näkö tutkittiin. Kuultuani, että näössä on myöskin vakavia ongelmia, tuntui että sillä hetkellä happi olisi loppunut... Ilmeni että kyseessä on vaikea-asteinen näkövamma. Tyttö ei reagoinut edes valoon (=täysin sokea) Silloin tajusin, että lapseni on kuurosokea. Hän ei tule koskaan näkemään tai kuulemaan. Puhumisenkin oppiminen on hyvin epätodennäköistä. Diagnoosin saamisesta on nyt 5 kuukautta, miten tälläisestä asiasta pääsee yli? Millainen elämä lapsella tulee olemaan? Miksi juuri hän?
[/quote]
Miksei juuri hän?