Miksi ihmisen arvo mitataan koulutuksella ja ammatilla?
Sama juttu; valmistumisjuhlissa tai muissa korkea-arvoisissa juhlissa toisilleen tuntemattomat ihmiset ottavat esille sen että mitä ammatikseen tekee ja missä koulussa on. Joku nuori mies korjaa solmionsa asentoa rehennellen kuinka kouluttautuu lääkäriksi, joku nuori nainen räpyttelee silmiään arvovaltaisesti kouluttautuvansa terapeutiksi. Lukiossa valmistunut kilisyttää kuohuviinilasiaan itsestään tyytyväisen oloisena. En tiedä olenko kateellinen (voi olla) mutta minulla itselläni on ollut vaikeuksia koulussa, etenkin lukiosta selviytymisen kanssa ja olen hankkinut koulutuksen ammattikoulun kautta. Tunnen itseni täydeksi idiootiksi näiden ylempiarvoisten kanssa.
Yleensä joilla sitten on ns. paskaduuni joutuvat sitten sivussa luimistelemaan koska eihän he tee mitään ihmeellistä työtä, ehkä näiden korkeapalkkaisten mielestä vain jotain pohjasakkaa. Eniten ihmetyttää se kuilu joka on näiden ihmisten välillä. Voiko asialle tehdä jotain. Vai onko se luonnon valinta että nämä korkeasti koulutetut ovat vain todella tärkeitä ja arvokkaita ja mieleenpantavia. Heidän ei sentään tarvitse ikinä päivässä hiki niskassa jynssätä kymmeniä wc-pönttöjä päivittäin.
Kommentit (32)
Korkeasti koulutettujen oman arvoasteikkovertailun voi jättää omaan arvoonsa. Tulotaso voi olla ammattitaitoisen infrastruktuurin käsittelijan kanssa jopa häkellyttävän sama. Ja valitettavasti lääkärien (mikä on käsittääkseni yhteiskunnan yksi korkeimmalle arvostetuista ammateista) käyttäytymisessä saa lukea aivan liian paljon kritisoitavaa.
Kyse on siitä, mitä voit antaa yhteisölle. Lääkäri voi pelastaa henkesi, työstäkieltäytyjä ainoastaan kuluttaa yhteisön resursseja eli on tarpeeton tai jopa haitallinen.
Osaamattomuutta harvoin arvostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, mitä voit antaa yhteisölle. Lääkäri voi pelastaa henkesi, työstäkieltäytyjä ainoastaan kuluttaa yhteisön resursseja eli on tarpeeton tai jopa haitallinen.
Osaamattomuutta harvoin arvostetaan.
Aloituksessa ei puhuttu työstäkieltäytyjistä vaan ns. paskaduuneja tekevistä. He ovat todellakin hyödyksi yhteisölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, mitä voit antaa yhteisölle. Lääkäri voi pelastaa henkesi, työstäkieltäytyjä ainoastaan kuluttaa yhteisön resursseja eli on tarpeeton tai jopa haitallinen.
Osaamattomuutta harvoin arvostetaan.
Aloituksessa ei puhuttu työstäkieltäytyjistä vaan ns. paskaduuneja tekevistä. He ovat todellakin hyödyksi yhteisölle.
Paskaduuneja ei ole!
Kyse on siitä, mitä voit antaa yhteisölle. Lääkäri voi pelastaa henkesi,
-lähihoitajakin voi pelastaa henkesi, mut harvapa sitä tunnustaa arvostavansa 🤣..
Ja joo, itse en koe kuulevani tietäväni kuinka hyvä ihminen on tuntematta ihmistä oikeasti. Koulutukset ym työpaikka kertoo ihmisestä saman verran kun hiustenväri ja urheilullisuus, mutta mä en osaisi arvostaa sen enempää siivoojaa kun yliopiston käynyttä.
Minusta olisi kummallista, jos arvostaisimme niitä, jotka eivät tavoittele osaamista, vaan tyytyvät ajelehtimaan hommasta toiseen.
Eikä mitata, ainoa oikea mittari on, mitä verotiedoissa lukee verovuoden päättyessä. Se kertoo ihmisen aseman tässä yhteiskunnassa.
Tarkemmin ajatellen meitä arvioidaan ja mitaan aina ja kaikkialla. Kehdosta hautaan joka hetki.
Suomessa varsinkin. Monessa muussa ei keskustelua aloiteta sillä , että " mitä teet työksesi".
Korkeasti kouluttautuneet ihmiset arvostavat koulutusta, sehän näkyy heidän omasta elämänvalinnastaan. Vain pitkälle kouluttautuneet tietävät, mitä se vaatii. Kaikki eivät pääse opiskelemaan eivätkä kaikki sisään päässeet selviä opinnoista. Omista saavutuksistaan ollaan ihan syystäkin ylpeitä.
Sama pätee oikeastaan mihin vain. Urheilijat arvostavat urheilusuorituksia, sillä he tietävät, kuinka kovan työn takana tavoitteellinen harjoittelu ja tuloskunto on. Taitavat leipurit, kokit ja muut kulinaristit arvostavat itsetehtyä ruokaa. He ymmärtävät ja arvostavat sen takana olevaa työmäärää. Musikaaliset arvostavat hyvää musiikkia ja empaattiset ja herkät arvostavat kanssakulkijoilta vastaavaa huomioonottamista.
Ihmisellä on monia rooleja ja monia arvoja, joiden puitteissa hän elää. Kukaan ei ole vain korkeakoulutettu, vaan hän voi olla myös taitava muusikko tai hyvä ystävä. Toisaalta hän voi olla myös ihan surkea kokki, joka häpeää olevansa aina se, joka ostaa kahvipullavuorollansa joka kerta sen eineskääretortun.
Jos itse koet jonkun toisen olemisen jotenkin uhkaavana, on syynä todennäköisesti omat epävarmuutesi.
Ihmistä arvostetaan sen perusteella, mitä hän antaa ja kuinka arvokas hän on yhteisölleen ja yhteiskunnalle.
Sama ihmisarvo on ihan kaikilla. Kaikki syntyy ja kaikki kuolee. Mitään täältä ei mukaan saa. Minulle kukaan ei ole parempi tai huonompi enkä pokkuroi kenenkään perssausta.
Useimmat haluavat tuntea itsensä edes joitain ihmisiä paremmaksi. Se on sitten eri asia onko koulutus tai työ järkevä mittari sille. Minun mielestäni ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, mitä voit antaa yhteisölle. Lääkäri voi pelastaa henkesi,
-lähihoitajakin voi pelastaa henkesi, mut harvapa sitä tunnustaa arvostavansa 🤣..
Ja joo, itse en koe kuulevani tietäväni kuinka hyvä ihminen on tuntematta ihmistä oikeasti. Koulutukset ym työpaikka kertoo ihmisestä saman verran kun hiustenväri ja urheilullisuus, mutta mä en osaisi arvostaa sen enempää siivoojaa kun yliopiston käynyttä.
No niinpä, lähihoitaja voi pelastaa henkeni, joten miksi ihmeessä arvostaa lääkäriä. Näinhän se menee kouluttamattomien keskuudessa, osaaminen ei merkitse mitään, arvot ovat jossain ihan muussa.
Minä arvostan sitä, joka opiskelee vaikka 4 vuotta päätyäkseen insinööriksi. Kyse on kyvystä elää tavoitteellisesti. Toki voi mennä Temptation Islandille esittelemään itseään ja väittää, että juuri noin toimii yhteisölle tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ihmisestä kertoo paljon mitä kykenee saavuttamaan ja on ihan täysi oikeus olla saavutuksistaan ylpeä.
Kertoo myös paljon ihmisestä miten hän kohtelee muita ihmisiä.
T: Maisteri, joka ei ole sen arvokkaampi tai tärkeämpi ihminen kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa varsinkin. Monessa muussa ei keskustelua aloiteta sillä , että " mitä teet työksesi".
Niinpä. Miksi kysyä tuollaista kun suuri määrä ihmisistä ei edes pidä työstään.
Voisi kysyä vaikka mistä pidät elämässä ja mikä on sinulle tärkeää tai miten vietät aikaasi. Voihan noihinkin sillä työllä vastata jos se on itselle tärkeää.
Monessa muussa ei keskustelua aloiteta sillä , että " mitä teet työksesi".
-ööh, syy miks mä kysyn tota kysymystä on kiinnostus, ei muiden arvioiminen 🤣 onko tullu mieleen että ihmiset voi jutella toisille ilman arviointia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, mitä voit antaa yhteisölle. Lääkäri voi pelastaa henkesi, työstäkieltäytyjä ainoastaan kuluttaa yhteisön resursseja eli on tarpeeton tai jopa haitallinen.
Osaamattomuutta harvoin arvostetaan.
Aloituksessa ei puhuttu työstäkieltäytyjistä vaan ns. paskaduuneja tekevistä. He ovat todellakin hyödyksi yhteisölle.
Totta on, että ovat hyödyksi, mutta toiset ovat hyödyllisempiä kuin toiset. Ilman siivoojaa joutuu kuuraamaan vessanpöntön itse, mikä on ikävää. Ilman lääkäriä kuolee yksinkertaisiin sairauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa ei keskustelua aloiteta sillä , että " mitä teet työksesi".
-ööh, syy miks mä kysyn tota kysymystä on kiinnostus, ei muiden arvioiminen 🤣 onko tullu mieleen että ihmiset voi jutella toisille ilman arviointia?
Ei, ap:lle ei tällainen voi tulla mieleen, koska huono itsetunto. Tämä on ihan normaalia: jos ei arvosta itseään, niin luonnollisesti tuntuu siltä, että kaikki muut ovat arvioimassa, vaikka todellisuudessa ketään ei kiinnosta ap:n koulutus tai ammatti paskan vertaa. Sitä mahdollisesti kysytään vain kohteliaisuudesta vai small talkina.
Kyllä se ihmisestä kertoo paljon mitä kykenee saavuttamaan ja on ihan täysi oikeus olla saavutuksistaan ylpeä.