Kannattaako viettää dink - elämää ja kuinka kauan

En ole kyllä koskaan jättänyt mitään ostamatta mitä olen halunnut vaikka emme ikinä dinkejä ole ollutkaan. Viimeksi ostin itselleni työmatkapyörän. Meillä on hyvät taloustaidot ollut ennen lasta ja jälkeen ja kulutustaso aina sama. Shoppailu on turhaa enkä ole siitä kiinnostunut, mutta tiettyihin juttuihin pistetään rahaa, esim ensi talven loma perheeltä 3hlö maksoi sen 3000e (viikko). Samaan paikkaan olks menty dinkkeinäkin.

Ei tuohon mitään yleispätevää ohjetta. Mitä sinä elämältä haluat? Jos haluat ja haluatte lapsen, ruvetkaa hankkimaan. Jos haluatte viettää dinkkuelämää, viettäkää. Kummassakin elämäntilanteessa toisen vaihtoehdon haikailu on energianhukkaa. Myöskin katuminen on - ratkaisut tehdään (aina jollakin perusteella tai intuitiolla) ja seuraukset otetaan vastaan ja sitten siirrytään elämässä eteenpäin.

Jos nyt olette dinkkuja, nauttikaa siitä. Nyt. Kohta ette enää välttämättä ole, kohta teillä voi olla lapsi. Tai kohta ette ole niin nuoria ja jaksavia dinkkuja kuin nyt.

Nauttikaa siitä mitä on nyt ja jos se ei ole sitä mitä haluatte pyrkikää siihen mitä haluatte. Elämä joka tapauksessa välillä yllättää, suuntaan tai toiseen, vaikka kuinka suunnittelee.

Mä olen viettänyt koko aikuisikäni dink- tai sink-elämää, ja olen erittäin tyytyväinen. Lapset ei ole kuuluneet suunnitelmiin ikinä.

Ai söpöjä nämä aloitukset missä tullaan pätemään jollakin uudella sanalla. Oikeesti? Aloittajan kysymys on niin lapsellinen ja väkisin keksitty että.. öö.. Yhtä hyvin olisit voinut laittaa otsikkoon että "hei mää pongasin tyylikkään ämericcalaisen sanan yhen wanna-be:n plogista"

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 09:09"]

 tullaan pätemään jollakin uudella sanalla.

[/quote]

Eiköhän toi "DINK" ole aika monille jo 90-luvulta tuttu ilmaus?

Onko YUP eli "juppi" myös ihan outo juttu sulle?

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 09:09"]

 tullaan pätemään jollakin uudella sanalla.

[/quote]

Eiköhän toi "DINK" ole aika monille jo 90-luvulta tuttu ilmaus?

Onko YUP eli "juppi" myös ihan outo juttu sulle?

[/quote]

aaa... wikipedia on kätevä, eikös?  :)

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 09:09"]

 tullaan pätemään jollakin uudella sanalla.

[/quote]

Eiköhän toi "DINK" ole aika monille jo 90-luvulta tuttu ilmaus?

Onko YUP eli "juppi" myös ihan outo juttu sulle?

[/quote]

aaa... wikipedia on kätevä, eikös?  :)

[/quote]

Kyllä meidän työpaikalla jo 90-luvulla käytettiin tota ilmausta, silloin ei varmaan ollu vielä wikipediaa? :)

[/quote]

Kyllä meidän työpaikalla jo 90-luvulla käytettiin tota ilmausta, silloin ei varmaan ollu vielä wikipediaa? :)

[/quote]

Kiva juttu! Me ei kuitenkaan olla niitä työkavereita sieltä, eli emme tiedä mitä se tarkoittaa.

Mielestäni kannattaa viettää sitä dink-elämää riittävän pitkään. Siinä oppii samalla tuntemaan sen puolisonkin kunnolla, että onko siitä isäksi/äidiksi. Samoin ei tule sitten nelikymppisenä oloa, että jotain olisi jäänyt kokematta. Minusta dink-vaihe oli ihanaa ja kuului siihen 20-30- ikävaiheeseen. Nyt minulla 2 lasta ja itsestä tuntuisi kyllä tyhjältä ja merkityksettömältä viettää dinkkuelämää vielä/ikuisesti. Mutta jos joku toinen haluaa, niin se ei ole minulta pois! Pääasia et elää niin kuin itse tahtoo.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 08:28"]

Me oltiin dinkkuja 5 vuotta ja ennen laste elämä oli täydellistä. Matkusteltiin, syötiin ravintolaissa ja hommatttin iso ihana omakotiltalo keskustan liepeiltä. Omasta mielestä optimaalinen dinkkuvaihe on niin pitkä, että ehtii jo vähän etenemään uralla (ja saa siten myös paremmat äitiysrahat) ja kerryttämään varallisuutta. Liian pitkä dinkkuilu johtaa helposti taas siihen, että lapsen syntyessä kokee luopuneensa tosi paljosta kun kaikki menot pitää sovitella vauvan tarpeiden mukaan. Ainaskin meille tuli aika hurja luopumisen tuska.

[/quote]

Jos olisit odottanut vielä pari vuotta, olisit ehkä jo kyllästynytkin siihen "täydellisyyteen". Näin ainakin kävi minulle. Hirveän kivaa oli juuri tuon 5-6 vuotta, sen jälkeen alkoi jo tuntua, että tyypillinen dinkkukuluttaminen ei riittänyt sisällöksi elämään, varsinkin, työelämässäkin ammattitaito alkoi olla sillä tasolla, etten kokenut työtä haastavaksi. Viimeinen vuosi ennen raskautta olikin jo todella puuduttava, samoin raskausaika.

Esikoinen syntyi melko tarkalleen 8 vuotta ensitreffeistä, ja siitä vanhasta elämästä kaipaan vain mahdollisuutta nukkua yhteentoista aamulla, jos siltä tuntuu. 

Minusta jokaisen pitäisi elää hetki dink-vaihetta (vaikka termi on aivan kamala). On nimittäin ihan terveellistä valmistua, olla töissä jne. jo ennen lapsia. Ihan vaikka vaan äitiysvapaan korvausten vuoksi!

Me emme ole mitään "uraihmisiä", mutta valmistumisen jälkeen elimme viitisen vuotta kahdestaan ilman lapsihaaveita. Nyt molemmilla on hyvät työpaikat, asunnosta on maksettu reilusti, on matkusteltu ja nautittu elämästä kahdestaan. Vauva oli toivottu, talous ei hetkahtanut mihinkään edes kotihoidontukijaksolla, teemme samoja asioita kuin ennenkin, mutta tottakai eri tavalla.

Vaikeinta meille oli luopua epäkäytännöllisestä pienestä asunnosta ihanalla paikalla ja muuttaa isompaan kauemmas keskustasta. Mutta tuttavapiirissä olen huomannut, että jos dink-vaihe jatkuu lähemmäs 10 vuotta siitä luopuminen alkaa olla todella vaikeaa.

Kannattaa varmaan niin kauan kuin siitä nauttii. Itse jaksoin pari vuotta, kuitenkin elämä oli aika samaa kaavaa: töihin-kotiin-nukkumaan-töihin-kotiin-nukkumaan. Vaikka rahaa oli, niin sitä pääsi käyttämään esim. matkustamiseen vain loma-aikana, eli aika harvoin. Elämä kävi yksitoikkoiseksi.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 09:44"]

Kannattaa varmaan niin kauan kuin siitä nauttii. Itse jaksoin pari vuotta, kuitenkin elämä oli aika samaa kaavaa: töihin-kotiin-nukkumaan-töihin-kotiin-nukkumaan. Vaikka rahaa oli, niin sitä pääsi käyttämään esim. matkustamiseen vain loma-aikana, eli aika harvoin. Elämä kävi yksitoikkoiseksi.

[/quote]Millä lailla lapsiperheen

Lapsi tarhaan - töihin - lapsi tarhasta - kotiin - nukkumaan -sykli sitten eroaa tuosta? Lapsiperhe-elämähän on huomattavasti enemmän pakollisten rutiinien täyttämää kuin lapseton elämä, joten kyllähän se on siten monin verroin yksitoikkoisempaakin.

En ymmärrä ajatusmallia, jossa pakolliset päivittäiset rutiinit nähdään elämän sisältönä. Minulle kun sitä sisältöä on päinvastoin ne asiat, joita saan ja voin tehdä vapaaehtoisesti ihan silloin kuin haluan. Minulla siis se sykli menee töihin-ihan mitä tahansa kivaa mitä satun keksimään-nukkumaan-töihin jne. Lapsellisilla tuo boldattu kohta on sen sijaan sitä "lapsi tarhasta - kotiin - ruoan laittoa - siivousta - lapsen hoitoa - lapsen nukuttaminen - ehkä tunti tai kaksi vapaa-aikaa jolloin kuitenkin lapsen olemassaolo pitää ottaa huomioon - nukkumaan". Jotenkin en ymmärrä miten tuo voisi olla kivempaa ja vähemmän yksitoikkoista, koska tuollaisenahan se toistuu päivästä ja vuodesta toiseen...

Ps: jos on liukuva työaika / pekkasia tms, niin lapseton voi käydä vaikka kerran kuussa pidennetyllä viikonloppumatkalla. Useimmat saanevat suht helposti sellaisen mahdollistavan neljän päivän vapaan, jos vain haluavat. Lapsiperheillä ei onnistu. En siis ymmärrä tuotakaan, että matkustaa ei lapsettomanakaan voisi. 

"Katuuko kukaan ettei elänyt ensin sitä ja vasta sitten omistautunut perheelleen lähiössä?"

Tarkoittaako lapsen syntyminen automaattisesti siirtoa lähiöön?

Itse koin ainakin että reilu kymmenen vuoden "dinkkuilu" oli lopulta täysin turhaa ja omaa elämää tuhlaavaakin aikaa. Olisin halunnut lapsen jo aikaisemmin mutta vaimoni ei ollut valmis asialle. Mulla oli vahvana sellainen tunne että itsekäs elämä ei tehnyt mulle hyvää, mulla oli jo pitkään sisäinen tunne että olisi parempi kun olisi lapsi, joka pakottaisi ajattelemaan jotakin muuta kuin omaa tai puolison napaa...

Lapsi avaa sydäntä ja opettaa suurempaan myötätuntoon mitä voit uskoakaan. En kaipaa elämääni ilman lastani, en myöskään koe eläväni lapseni kautta tai muutakaan sellaista. Olen saanut kokea rakkauden syvemmän merkityksen ja se on paljon tyydyttävämpää kuin fiksipyörät, ulkomaanmatkat tai kulttuuririennot.

Ja ei se vauva noita edelleenkään sulje pois elämästäni :)

- Mies 42 v ja 5 vuotias lapsi

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 10:04"]

Lapsi avaa sydäntä ja opettaa suurempaan myötätuntoon mitä voit uskoakaan. 

[/quote]Ai, senkö takia kaikki lapsen tehneet ovatkin niin mahtavan myötätuntoisia ja avoimia sydämeltään...

Vai olisiko sittenkin niin, että joku kasvaa ihmisenä ilman lasten tekoakin, joku tarvitsee siihen lapsen ja joku ei kasva vaikka tekisi niitä kymmenen. Harmi vaan kun etukäteen ei tiedä kuinka kullekin käy, ja siksi meillä ihan suomessakin on tuhansittain kaltoinkohdelutuja lapsia.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:57"]

Onko kukaan katunut sitä, vaikka olisi lopulta saanut perheen? Katuuko kukaan ettei elänyt ensin sitä ja vasta sitten omistautunut perheelleen lähiössä?

[/quote]

Olimme pitkään dink ja sitten lapsia. En vain ymmärrä, miksi pitäisi omistautua perheelleen lähiössä. Edelleen asutaan keskustassa. Asunto on vain normaalia isompi, koska oli aikaa saada hyvät duunit molemmille. Nyt kun on lapsia, niin ei harmita yhtään, koska tuli nautittua yksin- ja yhdessäolosta tarpeeksi. Lapset hankittiin, koska molemmille tuli olo, että tietty elämänvaihe oli jo nähty ja haluttiin mennä eteenpäin elämässä.