Miksi nouset aamuisin?

21: Nuorempana varmaan oli. Nyt olen vanha, väsynyt ja katkeroitunut.

(20)

Nousen ylös, koska niin on tapana tehdä. On joitakin pakollisia hommia hoidettavana, työt ja kotityöt nyt ainakin. En mieti elämän tarkoituksia, en usko, että sellaista onkaan, mutta voihan innokkaammat toki kehitellä sellaisen jos haluaa täällä ololleen "tarkoituksen". Mä oon vaan syntyny, vietän täällä jonkun aikaa ja kuolen pois.

Lapseni ja musiikki.

En oikeastaan tiedä. Niin vain on tapana.

Nousen koska on pakko. Muuten en nousisi.

En tiedä. Varmaan saadakseni ruokaa.

Aamukahvi. 

Ymmärsinkö oikein, että puolet vastanneista elää ihan vaan tavan vuoksi, koska itsensä tappamisessakin on kauhea vaiva ja mitä sukulaisetkin ajattelisi?

Ei mitään pointtia, mutta ollaan tässä nyt kun kerran tuli synnyttyä?

Ei mullakaan mitään missiota sen kummemmin itselläni ole. Olisiko elämä parempaa jos eläisi ikään kuin jotain  varten? Niin jotkut väittää, tiiä hänestä sit.

ap

Koira tahtoo kuselle. Yleensä kyllä lenkin jälkeen jatketaankin nukkumista.

ap/29: Kieltämättä tuolta vaikuttaa tämän ketjun perusteella (enkä itsekään mitään positiivista vastausta antanut), mutta olen nähnyt täällä myös toiveikkaita ketjuja, joissa on puhuttu unelmista ja tavoitteista, joita haluaa vielä saavuttaa. On vähän sattuman kauppaa aina, kuka kummentoi ja millä mielellä. Itsellä hieman sellainen fiilis, ettei jaksa toivoa mitään juuri nyt (edes merkitystä elämään), ettei taas pety. En silti missään murheen laaksossa kulje.

(20)

Samaa kysyn aamulla peenikseltäni että miksi nouset.

Samaa kysyn aamulla peenikseltäni että miksi nouset.

Laiskuuttani raahaudun vessaan kuselle kun en viitsi millään pestä sänkyä. Sitten kahvia keittämään. Siinäpä se. Annan päivän tuoda mitä tuokaan, tälläkin päivällä oli paljon annettavaa.

Sitä kun on muutaman kerran käynyt treffeillä kuoleman kanssa niin jäi ne suuret suunnitelmat ja aloin elämään niin että jokainen päivä olisi se viimeinen. Miksi minä lopettaisin elämäni kun se loppuu kuitenkin aikanaan niin kauan kun pystyn yhtään mihinkään?

Koira täytyy viedä ulos.

Ilman sitäkin (toivottavasti) nousisin sängystä heti herättyä. Eipä sillä, että tässä mitään kovin ihmeellistä työttömänä yksin eläjänä tekisinkään..

Tuopa tuo hurtta ainakin jotakin rytmiä elämään..

Koska sängyn pohjalla maatessa hereillä on aika vähän virikkeitä. Viimeisestä kahdesta vuodesta yli puolet on mennyt siellä sängyssä nukkuen ja siinä kun yrittää nukahtaa tai jaksaa nousta.

Nousen, koska haluan antaa elämälle mahdollisuuden ja koska en toistaiseksi ole saanut itseäni hengiltä.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 23:27"]Ymmärsinkö oikein, että puolet vastanneista elää ihan vaan tavan vuoksi, koska itsensä tappamisessakin on kauhea vaiva ja mitä sukulaisetkin ajattelisi?

Ei mitään pointtia, mutta ollaan tässä nyt kun kerran tuli synnyttyä?

Ei mullakaan mitään missiota sen kummemmin itselläni ole. Olisiko elämä parempaa jos eläisi ikään kuin jotain  varten? Niin jotkut väittää, tiiä hänestä sit.

ap

[/quote]

Ihmisellä on itsesäilytysvaisto, joka pitää meitä hengissä.

36 jatkaa luettuaan 29:n kommentin tavan takia elämisestä: kyllä, se on mun syy ja nyt rupesi itkettämään:'(

Masentuneena sitä miettii miksi vaivautua. Innostuneena taas tuntuu siltä, että ei ehdi millään tekemään kaikkea mikä kiinnostaisi ja ei halua jäädä sänkyyn makoilemaan, ettei tuhlaisi yhtään hetkeä.

Pitää vääntäytyä kouluun arkena. Nyt lomalla nousen aamulla, koska Kyläsairaala alkaa kymmeneltä.