Poika lähtee maanantaina armeijaan. Muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, sääliksi käy kaikki nioret, jotka joutuvat armeijan simoutuslaitokseen. Se ei ole muuta kuin simputusta, jossa amisviikset kerrankin pääsee johtavaan asemaan muita simputtamaan.

Et ole tainnut koskaan käydä armeijaa. Tai ajatuksesi on muuten vaan jossain kaukana 80-luvulla. Siellähän on nykyään punkan "räjäytyskin" jo kauheaa simputusta (hah).  Eli peittoa repäistään pikkuisen pois patjan alta. Kuinka järkyttävää! 

Kun itse olin intissä, niin luutnantti näytti, miten alokkaiden punkkien petausvirheitä sai korostaa asian ymmärtämiseksi: koko patja lensi lattialle.

Mun poika myös Vekaralle.

Vierailija kirjoitti:

Mun poika myös Vekaralle.

Mitkäs on sulla fiilikset? Itsellä juuri se jännitys. Vaikka tosiaan ei ole lapsi asunut enää vuoteen kotona niin silti eräs etappi nyt taas alkaa.

Ap

Kaveri meinasi aikanaan tulla hulluksi kahden ekan viikon aikana, kun muutos normaaliin oli niin kova. Silloin ei ollut mitään "pehmeää laskua", vaan homma lähti käyntiin aamulla klo 6 ja päättyi illalla klo 22 ja koko ajan joku räksytti vieressä. Itse klaarasin paremmin, kun isoveli armeijan käyneenä valmensi mitä on luvassa. Kyllä tämä kaverikin sitten tottui ja suoritti homman kunnialla loppuun. Ennen vanhaan alokasaikaa pidettiin pahimpana, nykyään kai on siitäkin vähän opittu.

Siskonpoika lähtee. Tiedän, että äiti on sydän syyrällään, vaikka poika lähtee inttiin uteliain ja reippain mielin.

Täti ihmettelee ajan kulumista ja samalla myös jännittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, sääliksi käy kaikki nioret, jotka joutuvat armeijan simoutuslaitokseen. Se ei ole muuta kuin simputusta, jossa amisviikset kerrankin pääsee johtavaan asemaan muita simputtamaan.

Et ole tainnut koskaan käydä armeijaa. Tai ajatuksesi on muuten vaan jossain kaukana 80-luvulla. Siellähän on nykyään punkan "räjäytyskin" jo kauheaa simputusta (hah).  Eli peittoa repäistään pikkuisen pois patjan alta. Kuinka järkyttävää! 

Kun itse olin intissä, niin luutnantti näytti, miten alokkaiden punkkien petausvirheitä sai korostaa asian ymmärtämiseksi: koko patja lensi lattialle.

Ysärillä tuo punkkien ja pinkkojen "räjäyttely" oli alikessujen ja kokelaiden huvia. Sitä tehtiin iltavahvuuslaskennassa samalla kun haukuttiin porukkaa siinä rivissä. Patjat vedettiin lattialle ja tarkastettiin aina uudestaan. Sillä ei ollut mitään väliä oliko ne punkat hyvin, kunhan keljuilivat. Muutenkin siellä oli jonkin verran ylilyöntejä, millä ei ollut mitään tekemistä koulutuksen tai järjen kanssa. Jotkut pitävät tätä "kovana" juttuna, itse ajattelen että se oli keskenkasvuisten lapsien oireilua kun valta suhteessa toiseen oli tuohon aikaan iso eikä sitä oikein voinut kyseenalaistaa. Osa alikessuista ja kokelaista ei kyllä tähän jaksanut lähteä, mutta osa - todennäköisesti jo koulukiusaajia - otti tähän osaa innokkaasti. Myös epäasiallinen käytös huonokuntoisia ja muuten hitaampia kohtaan oli järjetöntä. Heidän takiaan rankaistiin kaikkia, että heitä sitten porukalla kiusattaisiin "ruotuun". 

No, se muistoista. Nykyään on paremmin.

Up

Taas lähtee? Eikös se vasta äsken lähtenyt ja tuli sitten heti kohta kersanttina takaisin.

Oma poikani on 11 vuotta ja aion lahjoa hänet, että täyttäessään 17 vuotta, hän hankkii kutsunnoissa hulluun paperit. 

Lukihaerikko kirjoitti:

Oma poikani on 11 vuotta ja aion lahjoa hänet, että täyttäessään 17 vuotta, hän hankkii kutsunnoissa hulluun paperit. 

Jos isäänsä tulee, niin ne paperit on sillä kädessä jo ennen tuota hetkeä.

puolustin isänmaata sisältäpäin tulevia uhkia vastaan Järvenpään sosiaalisairaalassa. Paras hyökkäys-öyopastukseni oli pingiksen pelaaminen 11-vuotiaan pojan kanssa. 

Nyt olen 40v ja yritän opastaa 11-vuotiaan poikani hankkimaan "hullun paperit" . Totuus on se, että armeijasta ei ole mitään hyötyä. Pelkästään haittaa. Viivyttää lapsen opiskeluja syömällä hernekeittoa metsässä. Ei mitään tolkkua. Jos armeijasta saisi edes kunnon korvauksen, sitä voisi harkita mutta näillä muodoilla ei ei ei ...

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan valtio-oppia, mutta palattuaan kesäksi kotiin opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, sääliksi käy kaikki nioret, jotka joutuvat armeijan simoutuslaitokseen. Se ei ole muuta kuin simputusta, jossa amisviikset kerrankin pääsee johtavaan asemaan muita simputtamaan.

Joo se on tosi paha laitos simouttamaan. Meidänkin komppanian jäsenistä tuli iso osa Simoja

Mun poika tuli just viime kuussa takaisin intistä, saapumiserä 2/20. Kyllä mulla oli sydän syrjällään kun se sinne lähti ja itkutkin tirautin silloin. Olen niin ylpeä että poika jaksoi, vaikka oli välillä todella vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole jännitettävää, mutta lämmöllä muistelen omaa lähtöä. Siitä on jo 15 vuotta, huh huh. 

Olin juuri päässyt ylioppilaaksi ja elämäni tähän asti viimeinen kesäloma vietetty lyhyen kaavan mukaan. Kaverin kanssa autolla mentiin, muistaakseni minun autolla. 

Oli ne hienoja aikoja kyllä. 

Täällä saapumiserä II/03.

Vierailija kirjoitti:

Meiän santeri sai c-miehen paperit ku sillä on selkä

Just näin. Fiksut ei lähde inttiin ollenkaan. Täysin pellepaikka.

Vekara on hyvä paikka käydä intti.omani oli siellä.Hyvin se menee,tsemppiä äideille:)

Eka päivä oli kuulemma aikamoista hässäkkää (kertoo alokas WA viestissään), mutta niinhän se on aina. Kuutamolla ovat niin alokkaat kuin kouluttajat.

Varusmies saapui ensimmäiselle lomalle juuri, komea sotilas :)

Juuri katselen streamista valatilaisuutta. Voi VIDDU kun koko tilaisuuden juhlallisuus on pilattu määräämällä varusmiehille nuo S**** NAN naamavaipat !!!

Puolustusvoimat 👎💀