Muita joiden silmiä särkee katsoa vanhojen, täysremontoitujen talojen kuvia?

Kyllä minä säilyttäisin 60 ja 70 -lukujenkin taloissa niiden henkeen sopivaa. Isot ikkunat ovat aika tyypillisiä tuolle ajalle ja meidän 60-lukulaisessa talossa on alkuperäiset lautalattiat. Sisustuksessa ajateltu vähän tuon ajan värejä ja huonekaluja, ja kylppäri uusittu klassiseksi, että näyttää siltä että olisi voinut olla aina siellä. Kenenkään ei tarvi asua museossa, vaan talon henkeä voi kunnioittaa miettimällä kokonaiskuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikista pahin: valkoisella maalilla maalattu hirsiseinä.

Omasta kokemuksesta hirsiseinä ei automaattisesti ole aina hieno ja siisti. Itsehän kaivoin hirttä esiin ja se oli karmeassa kunnossa. Yritin sitä hioa mutta musta tökötti jota siihen oli vedelty oli niin syvällä että olisi pitänyt piiluttaa uudestaan ja kyllähän siinäkin se vanhan tuntu menee vielä pahemmin. En sano että valkoisista hirsiseinistä olisi monikaan tästä syystä valkoinen, mutta asiat on usein monimutkaisia. Itse en valkoiseksi maalannut.

Kuulostaa tuo musta tökötti pahalta. Sitä myrkyllistä öljypohjaista kivihiilitervaa?

Haisisko tuo sitten kuitenkin tervalta tai jotenkin pahalta? Miksi sitä olisi meidän sisäseinässä. Siinä kohtaa oli olleet portaat ja se liittyi jotenkin niihin portaisiin koska nousi seinää pitkin ikään kuin portaiden kaiteet.

Tulee heti mieleen se musta, asbestia sisältävä liima, jolla aikoinaan kiinnitettiin linoleumlattioita. Ettei vaan olisi tuokin jotain liimaa, jota on laitettu portaiden/kaiteen ja seinän väliin?

Joo no näin olen sen tulkinnut että joku liima.

Silmiä särkee, kun pinkopahvien alta on purettu näkyviin alkuperäinen monisävyinen hirsiseinä. Toki myös maalia hilseilevät väliovet on jätetty kunnostamatta tai niistä on tehty esim. keittiönpöytä. Osa vanhoista taloista kierrätyskeskushuonekaluineen on vahvasti romuhenkinen.

Tiedän erään talon joka on täysin pilattu remontilla.

Kaunis ulkoa mutta sisältä…. Jotain ihme tekomateriaalia koko talo. Harmittaa talon puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Silmiä särkee, kun pinkopahvien alta on purettu näkyviin alkuperäinen monisävyinen hirsiseinä. Toki myös maalia hilseilevät väliovet on jätetty kunnostamatta tai niistä on tehty esim. keittiönpöytä. Osa vanhoista taloista kierrätyskeskushuonekaluineen on vahvasti romuhenkinen.

Sillä pinkopahvilla olisi tärkeä energiatekninen tehtävä sen hirsiseinän päällä. Entisaikaiset hirret olivat n. kuusi tuumaa paksuja, välissä sammalta eristeenä ja rakenteen lämpö/ilmavuotojen katkaisu tapahtui sillä pinkopahvilla. Se ei siis ole pelkästään sisustuselementti, kuten kokemattomat ja tietämättömät remontoijat kuvittelevat. Toki väliseinä pinkopahvilla ei tätä tehtävää ole täytettävänä, mutta ei niitä hirsiä tarkoitettu esillejätettäviksi niissäkään.

Vanhaan aikaa maalaamaton tai rapistunut ovenpinta oli köyhyyden merkki, toki arvot ovat muuttuneet, eikä välioven maali ole yhtä olennainen kuin seinän pinkopahvi kylmyyden torjunnassa.

Pahalta näyttää ainakin nämä netissä näkemäni kuvat huvila ja huussi sarjasta. Rahaa on mutta ei mitään makua ja tyyliä remppauksissa. Kaikki vähän samanlaisia. Iso puuterassi ja sisällä mm. valkoinen sohva, siis nk. kesämökillä. Ihmeellistä, että kaikki tykkäävät samanlaisesta.  Muistan kun 1960 luvulla wanhoihin taloihin laitettiin isoja yksiruutuisia ikkunoita niiden kauniiden kuusiruutuisten tilalle. Talot muuttivat täysin ilmeensä ja ilman muuta rumemmaksi, tyylittömäksi. Itsellä on sata vuotta wanha kolmikerroksinen kivitalo joka on rempattu tarkkaan ajan hengessä toskanalaiseen tyyliin. Wanhat kivilattiat hiottiin ja käsiteltiin, sisäseiniin jätettiin osia joissa näkyy luonnonkivi. Muurarit olivat taitavia tekijöitä. Sähköt ja putket toki uusittiin kaikki. Asuinpinta-alaa on 120 neliötä ja lisäksi 40 neliön holvikellari, joka on vasta osittain rempattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikista pahin: valkoisella maalilla maalattu hirsiseinä.

Omasta kokemuksesta hirsiseinä ei automaattisesti ole aina hieno ja siisti. Itsehän kaivoin hirttä esiin ja se oli karmeassa kunnossa. Yritin sitä hioa mutta musta tökötti jota siihen oli vedelty oli niin syvällä että olisi pitänyt piiluttaa uudestaan ja kyllähän siinäkin se vanhan tuntu menee vielä pahemmin. En sano että valkoisista hirsiseinistä olisi monikaan tästä syystä valkoinen, mutta asiat on usein monimutkaisia. Itse en valkoiseksi maalannut.

Miksi se täytyy kaivaa esiin? Niitä ei yleensä edes ole tarkoitettukaan näkyviin ja juuri siksi ovat aikoinaan peitetty. Samalla mahdollisesti viedään iso pala talon historiaa roskalavalle pinkopahvien ja niissä kiinni olevien tapettien muodossa.

No meillä ei ollut pinkopahvia vaan lastulevyä joka vietiin kaatopaikalle.

Siksi kirjoitinkin ”mahdollisesti”. Usein vaan saa lukea blogeista, lehtijutuista tms että ”remontti alkoi pinkopahvien poistolla joka kätki alleen vanhat hirsiseinät jotka päätettiin jättää esiin”

Katselin huvikseni entisen kotikaupunkini okt-tarjontaa. Muutama rintamamiestalo oli joukossa, mutta voi kamala niitä ”sisäpintojen päivityksiä” mitä niissä oli tehty. Ihan mauttomia suoraan sanottuna moni. Jotenkin tuollaiseen vanhaan puutaloon ei vaan istu ollenkaan kiiltävät laminaattilattiat yms ja tilantunnun vuoksi kaadetut seinät alakerrassa. Tuloksena seinänkaadoista on kummallinen tila jossa ikkunat pahimmillaan erikokoisia ja oudosti sijoiteltuna joka ei ollenkaan istu siihen uuteen isoon tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ihmiset saavat tehdä sellaisen remontin kuin haluavat.

Hieman hankala ajatus, jos joku päivä haluaa mökkinsä/talonsa myydä.  Mikä nyt on omaa on joku päivä jonkun toisen oma (vaikka siirtyisikin seuraavalle sukupolvelle suvun sisällä). Harkinta ja talon hengen kunnioittaminen sekä tyylisuunta kannattaisi ottaa  rempassa huomioon. Jättää ajan kerrostumia kuin sohia kaikki kerralla  uuteen uskoon kalkkimaalilla ja remonttiässällä.

Kun olin 20 vuotta sitten ostamassa vanhaa taloa, käännyin heti kynnykseltä pois näytöstä, jos talo oli modernisoitu. Ikkunat vaihdettu uusiin ja asenettu moderniin tyyliin, lautalattia oli poistettu ja päälle laminaatti, uusi keittiö jne.. Modernisoitu talo on jonkin ajan kuluttua irvokas vanhan näköinen mökki, jonka sisätilat kertovat esim. 80-luvusta. Ei se mitään, jos pystyy palauttamaan jo tehtyjä pintaremontteja, mutta vanhat peiliovet on ehkä heitetty kaatopaikalle ja tilalla modernit lastulevyovet. Vanhojen talojen harrastajien keskuudessa puhutaan "peruspilatuista taloista". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ihmiset saavat tehdä sellaisen remontin kuin haluavat.

Hieman hankala ajatus, jos joku päivä haluaa mökkinsä/talonsa myydä.  Mikä nyt on omaa on joku päivä jonkun toisen oma (vaikka siirtyisikin seuraavalle sukupolvelle suvun sisällä). Harkinta ja talon hengen kunnioittaminen sekä tyylisuunta kannattaisi ottaa  rempassa huomioon. Jättää ajan kerrostumia kuin sohia kaikki kerralla  uuteen uskoon kalkkimaalilla ja remonttiässällä.

Tästä on tullut joku ihme mantra.

MIksi pitäisi ajatella toisia?

Entä jos ei ole tarkoitus ikinä myydä sitä taloaan?  Minä ainakin aion asua tässä lopun ikäni ja jos en pysty vaan joudun johonkin laitokseen tai muuten vain muuttamaan vaikka kerrostaloasuntoon, niin minulle on yksi ja sama, mitä SEURAAVA  asukas talosta ajattelee.   En edes asu tässä sillä periaatteella, että tästä pitäisi saada se sama raha takaisin joskus, minkä tähän olen ajan mittaan sijoittanut.

Minähän sijoitan omaan asumiseeni, siis tämänhetkiseen asumiseeni ja kenties muutamien tulevien vuosikymmenten asumiseeni myös.  Kun kuolen, on ihan sama, mitä seuraava mahdollinen asukas tähän haluaa ja tekee.  Se on hänen valintojaan sitten.  Ja vielä vähemmän asia minua haudassa kiinnostaa.

Yleensä ihmiset haluaakin taloistaan omannäköisiä ja alkavat tehdä remontteja heti vanhan talon ostettuaan.  

Aikoinaan tämän ostettuamme emme tehneet kymmeneen vuoteen yhtään mitään.  Talo oli 60-luvun alussa tehty ja aivan alkuperäiskunnossa.  Meille kelpasi ihan hyvin.  Me nimittäin sen kymmenen vuoden aikana maksoimme talolainan pois ja elelimme mukavasti matkustellen jne.  Olimme nuoria ja halusimme tehdä kaikkea muuta vielä silloin, kuin puurtaa hiki hatussa talon eteen.

Vasta sitten aloimme pikku hiljaa rempata ja tehdä talosta sitä "oman näköistä."  60-luvun puutalo, joka ei ole minkään talotehtaan malli eikä rintamamiestalo, antoi paljon mahdollisuuksia.  No emme kyllä lastulevyä tänne laittaneet mekään, mutta mikä nyt sitten katsotaan olevan tämän talon alkuperää henkivä olemus, sitä on vaikea sanoa.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ihmiset saavat tehdä sellaisen remontin kuin haluavat.

Hieman hankala ajatus, jos joku päivä haluaa mökkinsä/talonsa myydä.  Mikä nyt on omaa on joku päivä jonkun toisen oma (vaikka siirtyisikin seuraavalle sukupolvelle suvun sisällä). Harkinta ja talon hengen kunnioittaminen sekä tyylisuunta kannattaisi ottaa  rempassa huomioon. Jättää ajan kerrostumia kuin sohia kaikki kerralla  uuteen uskoon kalkkimaalilla ja remonttiässällä.

Kun olin 20 vuotta sitten ostamassa vanhaa taloa, käännyin heti kynnykseltä pois näytöstä, jos talo oli modernisoitu. Ikkunat vaihdettu uusiin ja asenettu moderniin tyyliin, lautalattia oli poistettu ja päälle laminaatti, uusi keittiö jne.. Modernisoitu talo on jonkin ajan kuluttua irvokas vanhan näköinen mökki, jonka sisätilat kertovat esim. 80-luvusta. Ei se mitään, jos pystyy palauttamaan jo tehtyjä pintaremontteja, mutta vanhat peiliovet on ehkä heitetty kaatopaikalle ja tilalla modernit lastulevyovet. Vanhojen talojen harrastajien keskuudessa puhutaan "peruspilatuista taloista". 

Just toi että vaihdetaan vain vaihtamisen ilosta ja tehdään 100+ vuotta vanhasta hirsitalosta 2000-luvun pakettitalon näköinen. En vaan millään pysty ymmärtämään.