Onko psykologian opiskelijoilla pääsääntöisesti omia mielenterveysongelmia?

Oon kohta valmis psykologi ja mulla on asperger. Kahdella muullakin opiskelukaverillani on asperger, olemme matemaattisesti erittäin lahjakkaita kaikki. Olen iloinen siitä että tuleva ammattini suuntaa huomion pois siitä mitä itse olen, saan ihmisiin sellaista valtaa, jota minulla ei aiemmin ole ollut. Älkää käsittäkö väärin, en halua manipuloida. Mutta huomaan että ihmiset alkavat heti tarkkailla omaa käytöstään, eivät minua, kun kuulevat että olen psykologi (pian valmistunut siis).

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 20:27"]

Oon kohta valmis psykologi ja mulla on asperger. Kahdella muullakin opiskelukaverillani on asperger, olemme matemaattisesti erittäin lahjakkaita kaikki. Olen iloinen siitä että tuleva ammattini suuntaa huomion pois siitä mitä itse olen, saan ihmisiin sellaista valtaa, jota minulla ei aiemmin ole ollut. Älkää käsittäkö väärin, en halua manipuloida. Mutta huomaan että ihmiset alkavat heti tarkkailla omaa käytöstään, eivät minua, kun kuulevat että olen psykologi (pian valmistunut siis).

[/quote]

Niin, olen siis itse hakenut opiskelemaan ja mietin, että sopeudunko joukkoon! :)

ap

Työkaveri mainitsi ystävästään, joka pääsi psykologiaa lukemaan. Kolmannes opiskelijoista oli yrittänyt itsemurhaa, kolmannes oli homoja tai lesboja (ei, minulla ei ole mitään heitä vastaan) ja kolmannes oli ns. normaaleja.

Oppiaine kiinnostaa varmasti ihmisiä, jotka haluavat miettiä omia asioitaan.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 20:27"]

Oon kohta valmis psykologi ja mulla on asperger. Kahdella muullakin opiskelukaverillani on asperger, olemme matemaattisesti erittäin lahjakkaita kaikki. Olen iloinen siitä että tuleva ammattini suuntaa huomion pois siitä mitä itse olen, saan ihmisiin sellaista valtaa, jota minulla ei aiemmin ole ollut. Älkää käsittäkö väärin, en halua manipuloida. Mutta huomaan että ihmiset alkavat heti tarkkailla omaa käytöstään, eivät minua, kun kuulevat että olen psykologi (pian valmistunut siis).

[/quote]

Sopeudut varmasti, jos pelkäät omien ongelmiesi julkituloa, niin turhaan. Osa porukasta on sellaisia, joilla on ihan päällepäin näkyviä omia ongelmia, etenkin miehissä näitä on tullut vastaan jokaisesta vuosikurssista. Pari miestä on joutunut jättämään opinnot kesken, juurikin mielenterveydellisistä syistä.

Itse juuri valmistunut, Nuoruus ajoilla

Täys kaheleita.  Itse opiskelen matematiikkaa, fysiikkaa ja tietojenkäsittelytiedettä.

Minullakin on sellainen käsitys, että moni alkaa lukea psykologiaa löytääkseen vastauksia omiin ongelmiinsa. Kaiken maailman hölmöläisiä niitä on. Mielestäni psykologin ja psykiatrin ammatit ovat sellaisia, että ne voitaisiin kieltää. Luultavasti aiheuttavat kovin monelle jo kärsivälle ihmiselle vain lisää kärsimystä! Ja tommoiset, joilla on sitten mennyt vielä pissakin päähän ja ovat sitä mieltä, että heillä on valtaa ihmisiin ja saavat sitä käyttää. HYI, YÖK!

No on ne sekopäitä päätellen siitä miten innokaita ne on diagnosoimaan toisia hulluiksi. Minullakin oli muka masennus, vaikka oli kilpparin vajaatoiminta.

Jännä juttu...itseäni kiinnostaa psykologia, mutta kun on omiakin miel.terv.ongelmia, en jotenkin kestäisi psykologina olemista...olen täysin muulla alalla.

Ainakin psykologiasta koulutusalana kiinnostuneiden joukossa on monia sellaisia, joilla on itsellään jonkinasteisia psyykkisiä ongelmia. Tämä näkyy esim. lukiossa psykologiaa opiskelevien keskuudessa. Psykologia yliopistoalana on kuitenkin yksi vaikeimmista aloista päästä sisään. Siitä syystä uskoisin, että hakuvaiheessa nimenomaan psyykkisistä ongelmista kärsiviä putoaa pois. Pääsykoe edellyttää niin suurta sitoutuneisuutta ja henkistä kanttia, että esim. masennusta potevilta sitä ei riittävästi löydy. 

Yksi psykologi on ihan sairas rekihurja ainakin kännissä.Hänen vastaanotolle en mene jos satun tulemaan hulluksi.T. Kuljettaja