ei synnytys satuXD

Älä ruoki trollia.

http://www.demi.fi/keskustelut/keho/ei-synnytys-satuxd#.U7KhmPl_srY

Deja vu

äitis aikamoisen neropatin synnyttäny :D tsiisus, myötähäpeä kipuaa jo korvia pitkin.

Ap tarkoittaa kohdunkaulan avautumisvaihetta.

Toki kohdun repeämäkin on mahdollinen, mutta se taitaa olla jo vähän eri juttu ja kuuluu "traagisten" synnytysten sarjaan.

Ap varmaan tarkoittaa, että se synnytyksen "pääkipu" voi yleensä olla juuri tuo avautumisvaihe eikä niinkään ponnistus, niinkuin hän ja moni muu oli aiemmin luullut.

Mutta muistathan ap että ihmiset ovat yksilöllisiä joten et voi tehdä jostakin asiasta kaikkia ihmisiä koskevaa johtopäätöstä vain sen perusteella, mitä olet äidiltäsi kuullut tai vaikka itse kokenut.

Luulisin, että valtaosalle tuo avautumisvaihe voi olla se kivuliain vaihe.

Ja koska kohtu ja emätin siinä avautuvat hiljalleen, ei ponnistusvaihe usein välttämättä ole se pahin vaihe kun paikat ovat saaneet rauhassa "valmistautua".

Mutta joillekin voi tietty tuo ponnistuskin olla ihan yhtä kivulias.

On ihmisiä, joita ei synnytys ole sattunut missään vaiheessa paljonkaan ihan ilman puudutuksia.

Mutta on myös ihmisiä, joille koko juttu oli ihan kamala alusta loppuun.

Kehoja on erilaisia, muista se.

Muut, älkää olko liian rankkoja ap:lle.

Ihan ystävällinenhän hän on kokoajan ollut ja minä kyllä ymmärsin hänen pointtinsa.

Tää avaus oli täällä jo.

Ja viimeksikin kommentoin että omalla kohdalla avautuminen ei sattunut, mutta että kyllä se 1,5h ponnistamista sattui, epiduraalista huolimatta.

Tästä heräsi kysymys että miksi sitä "toosaa" ei varmuuden vuoksi puuduteta paikallisesti kun repeäminen kuitenkin on kivuliasta ja ilmeisesti sitä ei voida ennaltaehkäistä eli se vaan tapahtuu jos on tapahtuakseen?

Vai puudutetaanko se?

Nii eihän se kauheasti satu, jos on puudutukset kohdillaan. Ja kyllä se kovin kipu on ristiselässä ja reisissä, sekä alavatsalla, kun synnytys tapahtuu alle tunnissa ilman puudutusta. Ponnistuskipukin on kova, mutta se menee siinä sivussa, kun työntämiseen keskittyy, eikä kestänyt kauaa.

Näistä voin puhua omasta puolestani. Tiedän kyllä, että monella tuo ponnistus voi olla pahin, jos joutuu kauan puurtamaan

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:26"]

Voiko kukaan olla noin typerä. Tämän on pakko olla läppä. :D

Ei ole läppä.. kohtu siellä sisällä on aivan eri asia kun se ulkopuolella oleva..Sulla taitaa viirata jos et ymmärrä

AP

 

"Kohtu siellä sisällä on aivan eri asia kuin se ulkopuolella oleva."

Just.

Vierailija kirjoitti:

Ap on hyvä ja hankkiutuu raskaaksi niin voi sitten synnytyksen jälkeen tulla meille jo synnyttäneille kerromaan ettei sattunut ollenkaan ;) en kyllä tosissani suosittele ap:lle lisääntymistä vielä pariin vuosikymmeneen.

Jos ollenkaan. Joku raja.

Vierailija kirjoitti:

Tästä heräsi kysymys että miksi sitä "toosaa" ei varmuuden vuoksi puuduteta paikallisesti kun repeäminen kuitenkin on kivuliasta ja ilmeisesti sitä ei voida ennaltaehkäistä eli se vaan tapahtuu jos on tapahtuakseen?

Vai puudutetaanko se?

Pudendaalipuudutus on.

Mutta synnytyksessä meno on välillä niin tiivistä, ja anestesialääkäreitä niin harvassa että ihan ymmärrettävää että kaikille ei kaikkia keinoja ehditä esitellä.

Vierailija kirjoitti:

XDD mun täti joo sano noin joskus ja kyllä hän on synnyttänyt. Ja voin sanoa että om kyllä sisua naisella..

On olemassa kivuttomia synnytyksiä, mutta ne on harvinaisempia. Kyllä, synnytys sattuu valtaosalle naisia.

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta oli mulla asiaakin te jotka luulette että synnytys sattuu alapäähän ku se repeää nii väärässä ootte. Kysyin äidiltä nii se sano että se ei tunnu miltään ainoa mikä sattuu on se kohtu joka repeää siellä SISÄLLÄ. halusin vaan valaista teitä. Rakkaat ihanat(not)

Se SISÄLLÄ oleva kohtu harvemmin repeää, se on suunniteltu toimimaan niin, että se kasvaa vauvan siellä kasvaessa ja sitten kun synnytys alkaa, kohdunsuu avautuu ja pehmenee niin, että vauva pääsee syntymään. Tämä valmistautuminen synnytykseen eli supistukset, ne sattuu. Ensin hellemmin, sitten lopulta ihan h*tin lujaa. Mutta tämäkin on yksilöllistä.

Mulla loppui supistukset ponnistusvaiheessa molemmissa synnytyksissä. Mutta puskin silti lapset ulos ilman apuja. Ekassa synnytyksessä repesin pahasti, ja kyllä, se sattui. Mutta se SISÄLLÄ oleva kohtu ei siis revennyt vaan emätin ja aukko. Tokassa synnytyksessä ei tullut repeämiä, mutta sattui se edelleen kun 30 min puski lasta ulos ilman supistuksia. Mutta en minä enää oikein muista niistä hetkistä. Papereissa vaan luki, että ponnistusvaihe ekassa 45 min ja 2 asteen repeämät, tokassa ponnistusvaihe 30 min. Kipeää teki, mutta, synnyttäminen nyt vaan on sellaista.

Ja tiedoksi ap:llekin, yleensä toisen synnytyksen jälkeen, kun se kohtu joka on siellä SISÄLLÄ supistuu taas normaalikokoiseksi eli about nyrkin kokoiseksi, se sattuu. Supistuu se siis ensimmäisenkin lapsen jälkeen, mutta se ei jostain syystä satu niin paljoa? Ainakin mulle tuli ns. jälkipoltot tokan lapsen jälkeen aivan järkytyksenä.

Mulle avautuminen oli pahin, kesti 38 tuntia, josta viimeiset 15 meni oksentaessa, poltot olivat järkyttäviä, ja kun 30 tunnin kärsimyksen jälkeen olin about 4 senttiä auki, niin ajattelin oikeasti että tappakaa mut, en kestä!

Epiduraalin jälkeen kehoni jotenkin rentoutui ja viimeiset sentit avauduin vauhdilla, ja ihan yllättäen vauvan pää olikin jo kanavassa! Ponnistus oli tosi nopea ja kivulias mutta siinä oli jotenkin niin poissa ruumistaan ettei se ollut se pahin. Repesin, mutta en pahasti, ja paranin tosi nopeaan.

Tuo 30 h supistuksia ja oksentamista oli järkyttävää.

Silti meinasin ottaa uusiksi :D

Toivottavasti toka menee nopeammin!

Sattuihan se, niin supistukset kuin se venytys ponnistaessa. Ja vielä se, kun tikit ommeltiin. Ja se, kun piti puskea istukka ulos. Onneksi tuosta on jo 20 vuotta aikaa ja lopputulos on palkinnut tuskan ja vaivan. Mutta on tosi outoa mennä sanomaan, ettei sattuisi. Haluaisin tietää, millä konstilla se onnistuu, muuten kuin olemalla nukutuksessa koko synnytyksen ajan.