Lue keskustelun säännöt.
oliko ennen asiat paremmin vai eikö ongelmista puhuttu?
01.07.2014 |
Vaarini kanssa keskusteltiin muunmuassa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja masennuksesta yleensä. Hän oli sitä mieltä ettei hänen nuoruudessaan ollut masentuneita äitejä, tuollaista termiä ei edes tunnettu. Äideillä oli vaan kiire hoitaa ne kaikki 5 lasta ja isän oli oltava töissä elättääkseen perheensä, ei ollut kuulemma aikaa masentua.. muutenkin hän on hyvin kriittinen monen asian suhteen, että miten nykyihmiset valittaa ongelmistaan kun hänen aikanaan ei valitettu ja meillä on vaikka mitä helpotuksia. Meillä on sisään tuleva vesi (no oli hänen aikanaankin, hän vain asui vanhassa talossa jossa ei ollut), tiskikone, pyykinpesukone, sähköliesi ja -uuni, mikroaaltouuni, imurit... hän itse kokee nämä tietysti isoksi avuksi kun on elänyt senkin ajan kun niitä ei ollut. Todella harva myöskään nykyään tekee niin rankkaa fyysistä työtä kun silloin ennenvanhaa. Ja me vaan valitetaan arjen rankkuutta ja uupumusta.
Tämä pani mut ihan tosissaan miettimään että ollaanko me vaan tyhjästä valittajia ja pelätään työtä? Vai ajatteliko silloinkin ihmiset samoin mutta kukaan ei uskaltanut sanoa sitä ääneen? Vaarini sanoi omasta kokemuksesta mulle että rankkaa oli, mutta ei siitä valitettu kun tehtiin se mitä piti elättääkseen perhe. Hänellä ja edesmenneellä mummollani oli 8 lasta, ensimmäisen saivat 20:sinä ja viimeisen 40:sinä ja väliin mahtuu vielä kaksosetkin. Molemmilla oli työt, mummo toki teki töitä vaan silloin tällöin kun lastenhoidolta kerkesi (=vaari tai vanhemmat sisarukset vahtivat pienimpiä)
Sitten tuli vielä imetyksestä lyhyesti sanottua että hän ei muista tunteneensa yhtään äitiä joka ei olisi pystynyt imettämään, nyt tiedän että tämä provosoi, se ei ole tarkoitus, kerron vaan mitä hän kertoi. Silloin kuulemma kaikki naiset pystyi imettämään, kun ei ollut vaihtoehtja, ainakin välttämätön aika sitkoteltiin ennen kun pystyttiin antamaan lehmän maitoa, korvikkeita ei tietysti ollut.
Kommentit (32)
Olisko niin, että "ennen" (60-100 v sitten) odotukset oli pienempiä. Oli kaikille lapsesta saakka selvää, että töitä tehdään niin paljon kuin pystytään, ja mieluummin vielä enemmän. Lapsia tulee, koska ehkäisyä ei ole, ja niistä huolehditaan. Vapaa-aikaa on vain "herroilla".
Ei odotettukaan helppoa ja kivaa elämää. Taivaassa saa sitten levätä ja älykännykkää räplätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No uskon, että ongelmia oli, mutta kun koko viitekehys oli niin erilainen ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin arjen pyöritys, oli vaan purtava hammasta ja jaksettava arkea. Arvelen kuitenkin, että ihmisille tuli erilaisia keinoja selvitä noista ongelmista (ja ongelmatkin eri laatuisia) ja niitä puhumattomuuden ilmapiirin ongelmia sit setvii seuraava sukupolvi.
Toisaalta ajattelen, että ongelmista puhuminen välillä johtaa niissä vellomiseen, niin hyvä kuin toisaalta onkin se, että diagnostiikka on parantunut.
Antiikin ajoilta on säilynyt juttuja, joissa valitetaan nykynuorison velttoutta. Taitaa olla enemmän ihmisen omaan ikään kuin aikakauteen liittyvä asia. :D
Olen sitä mieltä, että ennenkin oli ongelmia, enemmänkin kuin nykyään, niistä ei vaan puhuttu. Kyllä masentuneita äitejä oli silloinkin, oli niitä joilta ei tullut maitoa jne. Lasta sitten ehkä imetti joku muu, tai se kuihtui ja kuoli pois.
Minunkin isomummoni, kun tuli puhe synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, totesi, että "siitä ei pidä puhua niin paljon". Mitä ihmettä? Mun mielestäni on hyvä että puhutaan, pystytään ehkä joku äiti/vauva pelastamaan tai ainakin helpottamaan heidän oloaan.
Myöskään perätilavauvaani ei olisi "pitänyt kiinnittää huomiota", "kyllä se siellä kääntyy". No eipä kääntynyt. Syntyi kyllä sitten sutjakasti peppu edellä, mutta vielä kuultuaan vauvan syntymästä, mummo totesi "no se sitten kuitenkin tuli ihan normaalisti, mitäs minä sanoin".
Ongelmia ikäänkuin lakaistiin maton alle. Ehkä sen takia, että aikoinaan nillle ei oikein voinut mitään?
Kysyppä vaarilta etä haluaisiko hän muuttaa teidän nurkkiin asumaan, maakusoppena olisi sohva keittiön nurkassa ja tehvänä olisi hoitaa taloa ja lapsia. Niinhän sitä ennenkin tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän vanhat ihmiset tee mitään muuta kuin valittaa. Lapsena kulkivat kouluunkin hiihtäen kesät talvet ja aina oli mennessä ja palatessa sekä vastatuuli että ylämäki.
Tottakai ongelmia oli ennen, paljon pahempia kuin nykyään. Lapsikuolleisuus oli kovaa, ja ilmeisen paljon oli niitä tilanteita, missä äiti mielenterveysongelmiensa takia tappoi vauvan. Ne ovat nykyään harvinaisia, koska masennukseen saa sitä apua. Muukin väkivalta ja kuolleisuus on vähentynyt hurjasti, itsemurhat jne.
Nykyajan luvut masennuksesta ovat sinänsä positiivisia, koska ne kertovat ihmisistä, jotka osaavat ottaa apua vastaan. Ennen oli vain ne kuolleisuusluvut, ja ne vauvat,jotka 'susi vei'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista huolehdittiin ennen vähän eri tasolla kuin nykyään. Lapsia kuoli tapaturmaisesti ja muuten paljon enemmän. Isommat katsoivat pienempien perään miten osasivat. Naisiakin kuoli synnytyksiin ja sairauksiin. Täysimetys oli tuntematon käsite, lapsille alettiin antaa mehua ja soseita jo pariviikkoisina.
Ota myös huomioon, että naiset hoitivat lapset eikä isoisäsi todennäköisesti ollut kovin perillä mm. imetysasioista ym. Vaikka lapsi jäi henkiin, ei se tarkoita, että imetys onnistui, saattoi olla pahasti aliravittu. Ja kyllä niitä lapsia siihe menehtyikin.
Myös minun mummoni kävi töissä lasten hoidon ohella ja vähintää aina kutoi sukkaa ym. Koskaan ei nainen saanut olla jouten! Mummoni sanoi, että työtaakka oli järjetön, mutta oli pakko selvitä! Väsymys ja kiire olivat myös niin kovat, että ne tunteet hukkuivat siihen tekemiseen. (Esim. eronneethan tai läheisensä menettäneet monesti keksivät itselleen paljon tekemistä ja pitävät itsensä kiireisinä. Ei ehdi ajatella.) Asenne oli myös, että jos väsymyksestä valitti tai yritti puhua tuntemuksitaan, leimattiin äkkiä laiskaksi eikä sitä sympatiaa todellakaan herunut. Siinä sitten sai kärvistellä.
Mummoni on nyt lähes 90v. eikä vieläkään osaa tehdä mitään vain huvin vuoksi :( Kaiken tekemisen pitää olla hyödyllistä eikä levätä saa edes hetkeä. Näkee vain tekemättömiä töitä. Kertoi myös, että ei ehtinyt antaa lapsille tarpeeksi aikaa ja läheisyyttä heidän ollessaan pieniä, koska piti pyykätä ym. Lapset maksoivat siis kovan hinnan ja kyllä se minusta ainakin äidissäni näkyy.
Kyllä ennen oli varmasti rankempaa. Mutta siinä mennään minusta metsään, kun sanotaan, että meillä on niin helppoa ja siksi valitetaan turhasta. Nykyään ihmisten kaikki voima ei kulu nälkäkuoleman välttämiseen ja selviytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:01"]
Olisko niin, että "ennen" (60-100 v sitten) odotukset oli pienempiä. Oli kaikille lapsesta saakka selvää, että töitä tehdään niin paljon kuin pystytään, ja mieluummin vielä enemmän. Lapsia tulee, koska ehkäisyä ei ole, ja niistä huolehditaan. Vapaa-aikaa on vain "herroilla".
Ei odotettukaan helppoa ja kivaa elämää. Taivaassa saa sitten levätä ja älykännykkää räplätä...
[/quote]
Lapsia tehtiin paljon koska lapsikuolleisuus oli suuri. Kyllä ehkäsyä on ollut monta vuosisataa ja on tehty abortteja ja luovutettu lapsia pois jos tarvis.
Omalta mummoltani on kuollut 3 sisarrusta. Eikä ole mikään erityinen tapaus, siitä kauemmas kun katsoo niin lapsia kuoli enempi. Siitä johtuu myös se miten aikanaan lapsille annettiin samoja nimiäkin: Kolmesta Jussista yksi jäi eloon. Syntyneet tasan varmasti 10 vuoden sisällä.
Ja lastenhoidossa suuri osa 70- luvulla syntyneistäkin on ollut 2 kk ikäisestä lähtien. Jotenkin nopeasti ihmiset on omaksuneet sen että lapsia voi valtion tuettuna kotona hoitaa 3- vuotiaaksi.. Ja miten näppärää että tämä on se ikä jonka ituhipit on saaneet loukutettua perusteeksi "lapsen hyvinvoinnin määrittelyksikin", nykyisin mennään jopa niin pitkälle että lapsi ei voisi olla yökylässäkään kuin 1 per ikävuosi. ;)
Minusta valitusta on jos ihminen suorittaa eikä elä miten tahtoo. Ennen ei edes ollut vaihtoehtoja eikä puhumattakaan siitä että arjen kuuluisi olla luksusta.
Ja kun koneet pesee, riittää aikaa muuhunkin. Kokeillaan hetki tehdä ruokaa puuhellalla, pestä pyykki nyrkkipyykissä yms. Aika on kumma juttu. Harvemmalla on kaveri samaan aikaan raskaana ja täällä netissä me kirjoitellaan luppoajat. Oma aika? Tylsyys. Päteminen, muottiin ja mielikuvaan mahtuminen elämässä määrää. Kaikki on niin luksusta ja hienoa. Eikä silti kenenkään lapsi voi huonosti -asia joka kouluissa ja muualla nähdään kasvavana ongelmana. Voi olla että puhe on siitä että ongelmiin kiinnitetään huomioita ja lukihäiriöitä todetaan eikä lasta pidetä enää "tyhmänä".
Kaikki energia kului arjen pyöritykseen. Jos oli masentunut niin voi voi. Asiat lakaistiin tosiaan maton alle tai niitä sa miettiä ihan omassa päässään oli kyse sotatraumoista, parisuhteesta tai lapsista. Sitten se pahoinvointi purkautui eri tavoin: alkoholinkäyttö, väkivalta, itsemurhat, lapsensurmat ym. Eipä niille kauheasti olisi voinut sen ajan resursseilla tehdä mitään, joten asia mielummin vaiettiin.
"Oli ihan kauheaa, kun tuntui ettei pitänyt tarpeeksi huolta nykyisistäkään lapsista. En ehtinyt pitää heitä sylissä ja väsyneenä huusin heille ja käskin heidät pois jalosta. Ja sitten sain tietää, että kolmas lapsi oli tulossa." Näin minun mummoni sanoi minulle, kun raskaana ollessa kysyin häneltä äitini lapsuudesta. :(
Nykyään vanhemmuuden vaatimuksetovat erilaiset. Aiemmin lapset vain roikkuivat siinä mukana ja heidän henkisiä tarpeitaan ei voitu täyttää eikä niitä siis sitten edes mietitty. Hyvä kun saivat syödäkseen ja puhtaat vaatteet. Nykyään lasten tarpeet huomioidaan eritavalla, kun aiemmin oli ihan ok, jos ei heille aikaa liiennyt. Oli tärkeämpää tekemistä.
Ihminen ei muutu, mutta ajat muuttuvat. Varmasti isoisäsi isoisä oli sitä mieltä, että hänen lapsenlapsillaan oli kaikki helppoa ja tyhjästä valitettiin. Äitiyspakkaus tuli 30-luvulla ja lapsilisät 40-luvulla, ei ollut sellaista ennen.