Lue keskustelun säännöt.
Paras lääke ahdistus/masennus kohtaukseen?
30.06.2014 |
Mulla on siis vakava masennus ja aina muutaman kerran viikossa tulee semmosia kohtauksia joiden aikana itsemurha ajatukset kasvavat todella paljon (jos omistaisin aseen olisin varmaan ampunut itseni tämmösen aikana), ei tiedä miten päin olisi, syke nousee vähäsen, tekisi mieli repiä hiukset pois päästä kun niin kova henkinen kipu ja rintaan "sattuu" tai tulee semmonen ihme tunne kuin joku painaisi sitä.
Mulla on säännöllinen lääkitys mutta olen miettinyt olisiko jotain semmosta lääkettä jota voisi ottaa aina tarvittaessa ja auttaisi heti/mahdollisimman pian. Jos se lääke jotenkin rauhoittaisi tai tekisi onnellisemmaksi? :(
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 20:03"]
En juo alkoholia lainkaan enkä aio aloittaa, ei ole mielenkiintoa ja pelkään että se pahentaisi masennusta.
Itse olen kärsinyt masennuksesta n. 9 vuotta (näitä kohtauksia ollut vain parin vuoden ajan.). Koitin itsemurhaa 16 vuotiaana, olen nyt 23 eikä asiat ole meneet parempaan suuntaan. Olen käynyt psykologilla vuosia ja erilaisissa kuntoutus jutuissa kuten ryhmä terapiassa.
[/quote]
Ruokalusikallinen konjakkia ei ole alkoholin juomista.
Oletko nettiriippuvainen? Nettiriippuvuus (= yli 5 t päivässä) lisää ahdistusta. Sulla tulisi olla normaali päivärytmi, vähintään 2 tuntia ulkoilua päivässä ja sen lisäksi jokin tavoite ja säännöllinen sosiaalinen kohtaamispaikka, kuten opiskelupaikka ja siihen liittyvät rutiinit.
Jokin pieni lemmikki voisi myös nostaa mielialaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus ja ahdistus todellakin tuntuvat syvänä kipuna ja painontunteena rinnassa ja koko kehossa - näin minullakin aikanaan. Hetkittäisiin sietämättömäksi käyviin ahdistuskohtauksiin minua auttoi Lyrica. Valitettavasti monet lääkärit vain eivät halua kirjoittaa reseptiä siihen, koska lääkettä liikkuu myös pimeillä markkinoilla. (Olin aikanaan masennuslääkityksellä, ja psyk. poliklinikan psykiatri määräsi Lyrican siihen sivuun.)
Nyt olen ollut jo vuosia ilman lääkitystä. Saan kuvaamasi kaltaisia ahdistuskohtauksia silti edelleen, mutta nykyisin tiedostan, että ne menevät nopeasti ohi. Samoin tietysti sosiaaliset kontaktit - ystävät ja läheiset - auttavat. Ihan vain heidän läsnäolonsa, vaikka heitä ei haluaisi huolilla kuormittaakaan.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 19:37"]
Koitan useasti kysyä sitä psykologilta tai lääkäriltä mutta useasti vain vähättelen ongelmiani muille ihmisille ja useasti he vain sanovat, että vaihdetaan lääkitystä, mutta ei suosittele mitään tarvittaessa otettavia lääkkeitä kuten rauhoittavia.
Ja lenkkeilen päivittäin, ohjelmat/elokuvat eivät auta. Koitan lukea tuon linkin mutta niin huono keskittyminen, että sit ku oon lukenut 5 minuuttia niin tajuan että olen koko ajan miettinyt kaikkea muuta. Niskasta kiinni ottaminen ei auta kun ei ole kyse mistään luonteen heikkoudesta. Kiitos niille jotka yrittävät auttaa!
[/quote]
Keskittymisongelmat ja jatkuva alakulo viittaavat naisille tyypilliseen ADHD:hen. Oletko tehnyt ADHD-testit?
Kaikkea mitä on suositeltu olen joskus kokeillut, paitsi konjakkia. Omistan koiran ja sen kanssa ulkoilen päivittäin. ADHD testi on tehty joskus, mutta todettu, että keskittymis ongelma johtuu masennuksesta. Kavereita ei ole yhtäkään (sosiaalista jännittämistä myös ollut kauan ja masennus vienyt mielenkiinnon muista ihmisistä), joten siitä en voi apua hakea.
Oli kiva kuulla, että joistakin lääkkeistä on joillekkin ollut hyötyä samanlaisissa tilanteissa. Pitää siis vaan kerätä rohkeutta ja kertoa psykologille asiat niinkuin ne oikeasti ovat ja pyytää jotain rauhoittavia. Ehkä niin saisi edes jotenkuten oloa helpotettua. - AP
Ketipinor. Ei jää koukkuun. Auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse suosittelen Xanoria tai Diapamia. Joskus myös alkoholi mulla auttaa ahdistukseen, siis tyyliin yks lasi jotain. Sitä nyt vaan ei päivällä viitsi ottaa, mutta yömyssynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on aika random, mutta kauppojen aukioloaikoina isoon markettiin (esim. Prisma) meneminen. Kiertelen ja katselen mitä kaikkea siellä on, en välttämättä osta mitään, mutta kävelen niitten kärryjen kanssa. Niistä saa tukea ja on kiva katsella värikkäitä vihanneksia ja kaikkia ihme hedelmiä ja lukea tuoteselosteita. Siellä on muita ihmisiä, mutta kukaan ei häiritse sinua tai tule iholle. On turvallinen olo.
Toinen mikä auttaa on kissani halaaminen. Kissa kehrää ja on lämmin.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 20:42"]
Kaikkea mitä on suositeltu olen joskus kokeillut, paitsi konjakkia. Omistan koiran ja sen kanssa ulkoilen päivittäin. ADHD testi on tehty joskus, mutta todettu, että keskittymis ongelma johtuu masennuksesta. Kavereita ei ole yhtäkään (sosiaalista jännittämistä myös ollut kauan ja masennus vienyt mielenkiinnon muista ihmisistä), joten siitä en voi apua hakea.
Oli kiva kuulla, että joistakin lääkkeistä on joillekkin ollut hyötyä samanlaisissa tilanteissa. Pitää siis vaan kerätä rohkeutta ja kertoa psykologille asiat niinkuin ne oikeasti ovat ja pyytää jotain rauhoittavia. Ehkä niin saisi edes jotenkuten oloa helpotettua. - AP
[/quote]
Tämäpä juuri. Itse tsemppaan aina lääkärissä ja olen reipas. Jotenkin en pysty luottamaan tarpeeksi kertoakseni miten huonosti menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paniikkikohtauksen hoitoon beetasalpaaja, esim. Propral. Kysy lekurilta.
Opamox. Satunnaisesti käytettynä auttaa mulla. Yleensä auttaa myös jos laitan Muumeja taustalle pyörimään. Tiedän, vähän höpsöä, mutta pahimmissa ahdistuksissa auttaa esimerkiksi Muumimamman lempeä lepertely. Voimia!
T. Ahdistunut 26-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 19:25"]Itseään niskasta kiinni ottaminen
[/quote]
Voi hyvää päivää.....
Taikasienet (Psilocybe semilanceata), sekä kannabis ja ihan vaan rauhallinen ulkoilu vaikkapa metsässä. Lääketehtaitten roinalla ei missään nimessä kannata itseään myrkyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 01:34"]
Liikunta toimii lääkkeitä paremmin. Minua sapettaa joka kerta, kun luen vaikeasti masentuneen kuvauksia tilanteestaan. Olen selvinnyt masennuksesta liikunnan, riittävän unen ja terveellisen ravinnon avulla, joten toivoisin, että muistakin masentuneista olisi samaan. Varsin helppo ja höpönapiton vaihtoehto. Mitä järkeä on viettää vuosikausia masentuneena, kun mahdollisuuksia on tarjolla meille kaikille? Jos on energiaa kirjoitella tällä höpöpalstalla, niin täytyy olla riittävästi energiaa auttaa itseä.
[/quote]
Kylläpä kirjoitit ikävään sävyyn.
Ihmiset tekevät yhden pahimman vrheen siinä, että omaa itseä käytetään mittarina verrattaessa muihin. Tosiasia on kuitenkin se, että me kaikki olemme erilaisia, joten myös koemme asiat eri tavalla.
Jos olet oikeasti kärsinyt vaikeasta masennuksesta tai ahdistuksesta, mitä tosin epäilen vahvasti, niin sitä suuremmalla syyllä kommenttisi oli edesvastuuton ja ilkeä.
Mulla auttaa jooga, varsinkin tietyt liikkeet helpottavat ahdistusta.
Olet ap ilmeisesti yrittänyt kaikenlaisia keinoja, joten parasta lienee tosiaan pyytää resepti satunnaiseen käyttöön. Tsemppiä:)
AP mussukka, en voi kuvitella mille susta tuntuu- mutta voin kuvitella mille läheisistäsi tuntuu (kun itselläni oli vakavasti masentunut läheinen jolla oli näitä hyviä ja huonoja hetkiä)- en siis osaa vastata alkuperäiseen kysymykseesi, mutta haluan antaa lämpimän ja pitkän virtuaalihalin <3
Olet varmasti rakas ja arvokas, plus minäkin välitän susta vaikken sua tunne <3
Mitä tahansa tapahtuukin muista, että se on vain väliaikaista. Joillakin masennus menee ohi kuukausissa, joillakin vuosissa, mutta ohi se menee ja muista se <3
Henkilökohtaisesti pahimpina hetkinä mulla on auttanut kanssa oksatsepaami. Itse lääkkeen lisäksi olen saanut apua ihan vaan siitä että sitä on heti saatavilla tarvittaessa, se rauhoittaa usein jo tarpeeksi. Pidempiaikainen säännöllinen käyttö tuo kuitenkin yleensä väistämättä ongelmia, eli tarkkana joutuu olemaan. Ei siitä liikunnastakaan turhaan puhuta, mutta tiedän että akuutissa kriisissä siihen ei välttämättä todellakaan kykene. Paljon hyviä ajatuksia sinulle ap.
Liikunta! Saa ajatukset pois ja rauhoittaa.
Minulla oli myös Xanor vuosia sitten "kainalosauvana", otettiin tarvittaessa. Minulle riitti puolikas tai jopa puolikkaan puolikas. Pelkäsin jääväni siihen koukkuun, kuten bentsoihin helposti jää, siksi en uskaltanut ottaa enempää. Kuitenkin tuo pienikin pala riitti, kun tiesin, että voin ottaa tarvittaessa enemmän. Ja pystyin sinnittelemään aika kauan, ennenkuin otin sitäkään. Tieto siitä, että apu on lähellä, oli valtavan hyvä asia. Muuten pelkäsin kohtauksia niin paljon, kun en tiennyt, mihin ne johtavat.
Onneksi tuo on taakse jäänyttä elämää. Revin itseni väkisin irti ihmissuhteesta, joka aiheutti tuon ahdistuksen ja nyt olen ollut jo muutamia vuosia oireeton. Kuitenkin tiedän, että se vaanii jossain nurkan takana koko loppuikäni ja siksi yritän elää mahdollisimman tasaista elämää, liikkua ja yrittää syödä terveellisesti.