Miksi monelle on ongelma, jos pariskunta asuu toisen omistamassa asunnossa ja vain toinen siis kartuttaa omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa olekaan ongelmaa, mutta sitten on näitä sinisilmäisiä tampioita, jotka maksavat toisen asuntolainaa joko suoraan tai välillisesti maksamalla enemmän muita kuluja.

Meilläkin oli ekan asunnon kanssa noin, mutta vaati sen, että sitten pidettiin rahat muutenkin erillään ja mies maksoi lapsen syntyessä kuluja enemmän. (Käytännössä jaettiin myös tulonmenetys puoliksi äitiysloman ja hoitovapaan ajalta, kun mies ei halunnut jäädä kotiin.)

Ei sekään reilua ole jos muuttaa toisen omistamaan asuntoon ja maksaa siitä vain muutaman satasen kuukaudessa juoksevien kulujen hoitoon. Silloin asunnon omistava on huomattavasti isommalla rahallisella panostuksella osallisena yhteisessä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä yleensäkään, miksi toisten ratkaisut ovat muiden ongelmia.

Minä maksan miehen talossa asumisesta juuri noin niin kuin sinä luettelit, ap, ja säästän samalla, jotta voidaan ostaa yhteinen koti tulevaisuudessa.

Vähänpä on puhuttavaa maailmassa jos muiden ratkaisuja ei saa kommentoida. Ja monta epäkohtaa jäisi korjaamatta.

Miksi tästä puhuminen haittaa sinua?

Asumme omistamassani kiinteistössä (vanha ok-talo isolla tontilla pk-seudulla). Mies maksaa kiinteät, juoksevat asumiskulut lämmityksestä jätehuoltoon, hippasen yli 200 eur/kk jos vuosikulutus jaetaan kuukausittain. Minä taas lainan lyhennykset joilla "kartutan omaisuuttani". Monen mielestä tämä tuntuu siis olevan riistoa miestä kohtaan? 

Vaihtaisin osia ihan koska vaan! Eihän sen halvempaa ja helpompaa asumista ole kuin maksaa 200 euroa kuukaudessa. Joku toinen maksaa ja hoitaa remontit ja lainanlyhennykseen verrattuna jäisi vielä 500 eur/kk sijoitettavaksi johonkin joka oikeasti tuottaa. Talo on sen ikäinen, ettei sen arvo todellakaan nouse edes niillä summilla mitä peruskorjaus- ja ylläpitoremontteihin menee. 

Nämä jotka vinkuu yhtiövastikkeen maksamisesta, eivät kyllä ole koskaan ole olleet omistusasujia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta yksi iso ongelma tulee siinä, kun suhteeseen tulee mukaan taloudellisia jännitteitä tai taloudellista epätasapainoa. Sen vuoksi toimii parhaiten, jos molemmilla on omaisuutta ja rahaa (joko omaa tai yhteistä) tai sitten molemmat ovat yhtä köyhiä. Jo se, että joutuu miettimään taloudellista epätasapainoa ja miten sen kanssa toimitaan, syö mielestäni suhteesta romantiikkaa.

Entäpä jos tällä köyhällä naisella onkin jokin alistumisen tarve, tai jotain sellaista, että kumppanin valta saa hänet ”syttymään”, ja samaan aikaan miehelle on tärkeää että voi olla talon pää ja että voi huolehtia rakkaastaan myös taloudellisesti?

Silloinhan tällainen taloudellinen epätasapaino rakkaussuhteessa on lottovoitto molemmille.

Ei. Jos tuollaisia ihmisiä olisi, terapia olisi heille lottovoitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä yleensäkään, miksi toisten ratkaisut ovat muiden ongelmia.

Minä maksan miehen talossa asumisesta juuri noin niin kuin sinä luettelit, ap, ja säästän samalla, jotta voidaan ostaa yhteinen koti tulevaisuudessa.

Vähänpä on puhuttavaa maailmassa jos muiden ratkaisuja ei saa kommentoida. Ja monta epäkohtaa jäisi korjaamatta.

Miksi tästä puhuminen haittaa sinua?

Puhumisessa ei minun silmääni ole mitään vikaa. Ihmettelen vain silloin, kun minun/meidän ratkaisumme on jollekulle toiselle oikeasti ongelma, joka pitää ratkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä, jos mies ei halua myydä minulle osuutta asunnosta mutta maksan silti koko hoitovastikkeen + sähköt + netin sekä puolet ruokakuluista?

Säästät silti varmasti siihen verrattuna, että asuisit yksin vuokralla? Tosin sun ei kuulu maksaa koko vastiketta vaan puolet.

Olen eri, mutta maksoin koko vastikkeen ja puolet muista juoksevista kuluista. Sain säästettyä niin hyvin, että otin lainan sijoitusasuntoon. Erottiin sitten 7 vuoden kuluttua ja muutin tähän sijoituskaksiooni, jossa nyt oikein tyytyväisenä asustelen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä, jos mies ei halua myydä minulle osuutta asunnosta mutta maksan silti koko hoitovastikkeen + sähköt + netin sekä puolet ruokakuluista?

Säästät silti varmasti siihen verrattuna, että asuisit yksin vuokralla? Tosin sun ei kuulu maksaa koko vastiketta vaan puolet.

Jos ei omista asunnosta puolikasta, pitää maksaa vuokraa asumisedustaan. Puolikas vastaanvanlaisen asunnon vuokrasta on oikea korvaus! Puolikas vastike jää tuntuvasti alle käyvän korvauksen asunnosta.

Minä omistan suurimman osan kodistamme. Laina on puoliksi. Minulla oli aika mukava omaisuus kun tapasin puolisoni, hän oli persaukinen. Laina on kohta hoidettu ja koti maksettu. Ei ainakaan minulla ole mitään aikomusta laittaa lusikoita jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä, jos mies ei halua myydä minulle osuutta asunnosta mutta maksan silti koko hoitovastikkeen + sähköt + netin sekä puolet ruokakuluista?

Säästät silti varmasti siihen verrattuna, että asuisit yksin vuokralla? Tosin sun ei kuulu maksaa koko vastiketta vaan puolet.

Jos ei omista asunnosta puolikasta, pitää maksaa vuokraa asumisedustaan. Puolikas vastaanvanlaisen asunnon vuokrasta on oikea korvaus! Puolikas vastike jää tuntuvasti alle käyvän korvauksen asunnosta.

Jaa, entä jos mies ei suostu myymään osuutta asunnosta? Maksaisitko itse tyytyväisenä vuokraa siitä hyvästä, että kartutat kumppanisi omaisuutta

omasi kustannuksella?

T. Vastaavasta ja mielestäni sairaasta kuviosta irroittautunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon näkee niitä että usein nainen kartuttaa miehen omaisuutta… maksaa ruuat jne tai suoraan osan lainanlyhennyksestä.

Juuri näin. Kokeneemmat sitten varoittelevat tähän haksahtajia, jotka eivät tietenkään kuuntele. Ja kohta taas ollaan tilanteessa, jossa nainen ei voi jättää k.sipäistä miestä, koska on itse köyhä ja mies omistaa kaiken.

Paljon helpomminhan siitä lähtee kuin puoliksi omistetusta talosta. Avioerossa omaisuus jaetaan, ja jos vielä voidaan osoittaa, että nainen on maksanut koko ajan puolet lainasta, hänellä on vielä vahvempi oikeus saada erossa puolet asunnon hinnasta. Jos siis ei itse omista samanarvoista omaisuutta muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon näkee niitä että usein nainen kartuttaa miehen omaisuutta… maksaa ruuat jne tai suoraan osan lainanlyhennyksestä.

johtunee siitä, että naiset eivät pariudu itseään köyhempien miesten kanssa.

Säälitään sitä,jonka lompakolla omaisuuttaan kartuttavat loisii. Varsinkin kun tämä on vielä niin tyhmä ettei sitä itse tajua.

Tapasin mieheni, kun hän oli juuri ostanut omakotitalon. Muutin taloon asumaan, ja 15 vuotta maksoimme lainaa puoliksi. Talo on siis koko ajan ollut kokonaan miehen nimissä. Kun talo oli maksettu, otimme toisen lainan 10 vuodeksi ja ostin niillä rahoilla omiin nimiini kerrostalokaksion kaupungin keskustasta. Omakotitalo on liitoskunnassa maalaismaisemissa, kerrostaloasunto on kaupunkitukikohta, kun käymme tapahtumissa tai haluan työrauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä, jos mies ei halua myydä minulle osuutta asunnosta mutta maksan silti koko hoitovastikkeen + sähköt + netin sekä puolet ruokakuluista?

Säästät silti varmasti siihen verrattuna, että asuisit yksin vuokralla? Tosin sun ei kuulu maksaa koko vastiketta vaan puolet.

Jos ei omista asunnosta puolikasta, pitää maksaa vuokraa asumisedustaan. Puolikas vastaanvanlaisen asunnon vuokrasta on oikea korvaus! Puolikas vastike jää tuntuvasti alle käyvän korvauksen asunnosta.

Perheenjäseniltä ei voi veloittaa vuokraa. Päinvastoin on elatusvelvollisuus.

Voi kun niin toivon, että Helsingin Sanomat tai Iltasanomat tekisi tästä aiheesta juttua ja kyselyä naislukijoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä, jos mies ei halua myydä minulle osuutta asunnosta mutta maksan silti koko hoitovastikkeen + sähköt + netin sekä puolet ruokakuluista?

Säästät silti varmasti siihen verrattuna, että asuisit yksin vuokralla? Tosin sun ei kuulu maksaa koko vastiketta vaan puolet.

Jos ei omista asunnosta puolikasta, pitää maksaa vuokraa asumisedustaan. Puolikas vastaanvanlaisen asunnon vuokrasta on oikea korvaus! Puolikas vastike jää tuntuvasti alle käyvän korvauksen asunnosta.

Perheenjäseniltä ei voi veloittaa vuokraa. Päinvastoin on elatusvelvollisuus.

Ei se ihan niin toimi. Ei kenenkään tarvitse työssäkäyvää puolioaan elättää. Se on ihan kohtuullinen vaatimus, että molemmat osallistuu yhteisen perheen kuluihin. Jos toinen tarjoaa yhteiseen hyvään oman asuntonsa molempien käyttöön niin sen vastapainoksi täytyy toisen kantaa kekoon yhtäläinen korsi. Ja ei, puolet vastikkeesta ei ole saman painoinen korsi. Se on toisen asunnossa ilmaiseksi asumista.