mies ei ilmoita menoistaan, tulisiko minun soitella hänen peräänsä?
Mies on erään tyyppinen taivaanrannan maalari. Menee ja tulee, miten mieleen sattuu juolahtamaan. Ja todellakin haluaa, että hänellä on vapaa-ajalla minimoitu kaikki kellonaikaan tai kalenteriin sidotut asiat (mikä kyllä joskus aiheuttaa pulmia käytännön elämässä).
Se kai ok.
Mutta mies ei myöskään koe tarpeelliseksi erityisesti ilmoittaa menoistaan tai lähtemisistään. Esim eilen tulin itsekin illalla melko myöhään kotiin; olisiko ollut puoli ysi illalla (ja mies tiesi kyllä, missä olen).
Tein kotitöitä ym. ja myöhemmin illalla nukkumaan mennessä huomaan, että kello on lähes klo 23, eikä mies ole kotona, mutta ei ole myöskään nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa, missä on.
Minusta olisi mukava, jos ilmoittaisi. Periaatteessa voisi olla ajanut autolla yöllä vaikkapa ojaan, ja eikä siitä tietäisi kukaan mitään.
Mies on sitä mieltä, minä voin soitella hänelle, jos haluan tietää missä hän on. Hän ei halua ilmoitella menoistaan, koska se tuntuisi kontrolloinnilta.
Itse taas en ehkä haluaisi soitella perään. Se vasta kontrolloinnilta tuntuisikin. Ja oudoltakin. Mies oli siis kaverillaan. Miltä se vaikuttaisi, että vaimo soittelee perään ja kyselee, missä mies on, kun ei ole mitään ilmoitellut ja on jo myöhä yö.
Joten kumman tehtävä tässä olisi ilmoitella tai soitella?
Vai onko ok, esim mennä nukkumaan tietämättä, missä toinen on?
Kommentit (54)
Silloin on soitettava, kun sinä olet lähdössä johonkin ja lapset jäämässä keskenään kotiin etkä edes tiedä, missä mies on. Itse herättelin lankapuhelimen aikaan puoli kylää kun jäljitin, mihin mies oli mennyt yöksi paikallisesta baarista.
Jos lapsia ei ole, mitä väliä sillä silloin on?
Outoa. Mitä kontrollointia siinä on, että kertoo tekemisistään? Ihan normaalia vuorovaikutusta se on.
Itse valitset elämäsi. Jos haluat elää suhteessa, jossa toinen ei elä parisuhteessa, niin siitä vaan. Muista kuitenkin, että olet tehnyt tietoisen valinnan elää luuserin kanssa, joten älä itke, jos joudut hoitamaan kodin ja mahdolliset lapset yksin.
En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.
En minäkään ilmottele menemisistäni. Jos ei kanssaelo kiinnosta voi lähteä. Vastineeksi tämän sietämisestä saa stressittömän ja läsnäolevan kumppanin joka elää hetkessä.
Kyllä minä ainakin välillä soitan jos en tiedä missä toinen menee. Aika useinhan tuota näkyy tapahtuvan myös ostoskeskuksissa että soitetaan puolisolle missä sä olet.
Vierailija kirjoitti:
En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.
Eli miestä kiinnostaa sun tekemiset, mutta sua ei miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.
Eli miestä kiinnostaa sun tekemiset, mutta sua ei miehen.
Miestä kiinnostaa vasta sitten, kun hän pelkää menettävänsä jotain, koska ei ole mukana. Eli voi lähteä kavereiden kanssa terassille lauantaina klo 11 selittelemättä sen enempää, mutta kun palaa klo 17 eikä vaimoa ja lapsia näy missään, niin alkaa soittelemaan, että missä olette, miksi ette ilmoittaneet, että olette lähdössä johonkin. Ei miestä kiinnosta se, missä me olemme vaan se, jääkö hän jostain kivasta paitsi.
Jos soitetaan jatkuvasti tunnin välein missä toinen on kyse on kontrolloinnista jos taas soitetaan silloin tällöin satunnaisesti kyse on enemmän kiinnostuksesta tietää mihin toinen on hävinnyt tai jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.
Eli miestä kiinnostaa sun tekemiset, mutta sua ei miehen.
Miestä kiinnostaa vasta sitten, kun hän pelkää menettävänsä jotain, koska ei ole mukana. Eli voi lähteä kavereiden kanssa terassille lauantaina klo 11 selittelemättä sen enempää, mutta kun palaa klo 17 eikä vaimoa ja lapsia näy missään, niin alkaa soittelemaan, että missä olette, miksi ette ilmoittaneet, että olette lähdössä johonkin. Ei miestä kiinnosta se, missä me olemme vaan se, jääkö hän jostain kivasta paitsi.
Kovin ihanalta kuulostaa teidän parisuhde, mutta jatkakaa toki samalla tavalla.
Kännykän pystyy aika tarkasti paikantamaan niin halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Kännykän pystyy aika tarkasti paikantamaan niin halutessaan.
Esim. Näin
https://kotimikro.fi/tietoturva/mobiiliturva/nain-paikannat-kadonneen-p…
Sun tulee lähinnä jättää se sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.
Eli miestä kiinnostaa sun tekemiset, mutta sua ei miehen.
Miestä kiinnostaa vasta sitten, kun hän pelkää menettävänsä jotain, koska ei ole mukana. Eli voi lähteä kavereiden kanssa terassille lauantaina klo 11 selittelemättä sen enempää, mutta kun palaa klo 17 eikä vaimoa ja lapsia näy missään, niin alkaa soittelemaan, että missä olette, miksi ette ilmoittaneet, että olette lähdössä johonkin. Ei miestä kiinnosta se, missä me olemme vaan se, jääkö hän jostain kivasta paitsi.
Kovin ihanalta kuulostaa teidän parisuhde, mutta jatkakaa toki samalla tavalla.
Tästä on puhuttu, tästä on käyty perheterapiassa, tästä on piirretty kuvia ja tätä on selitetty vaikka millä. Mies katsoo, että "kaikesta kertominen on kahlitsemista", minä pidän sitä pelkkänä tiedonjakona, mihin menee ja pitkäänkö olettaa viipyvänsä. Perheterapeutti neuvoi, että miestä en voi muuttaa, voin vain muuttaa omaa suhtautumistani ja omia toimintatapojani. Joten minä muutuin: en enää vaadi miestä kertomaan, mihin menee ja koska palaa, en soittele perään, en utele. Toisaalta toimin samalla tavalla kuin hänkin eli en selittele menemisiäni. Se loukkaa miestä, mutta perheterapeutti muistutti, että minulla on samanlaiset tunteet miehen tekemisistä, joten miehen tulee omat tunteensa sietää, koska vaatii minulta samaa.
Keskustellahan teidän täytyy keskenään tuosta, ei ole yhtä oikeaa toimintatapaa ja molemmilla on niin eri näkemykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.
Eli miestä kiinnostaa sun tekemiset, mutta sua ei miehen.
Miestä kiinnostaa vasta sitten, kun hän pelkää menettävänsä jotain, koska ei ole mukana. Eli voi lähteä kavereiden kanssa terassille lauantaina klo 11 selittelemättä sen enempää, mutta kun palaa klo 17 eikä vaimoa ja lapsia näy missään, niin alkaa soittelemaan, että missä olette, miksi ette ilmoittaneet, että olette lähdössä johonkin. Ei miestä kiinnosta se, missä me olemme vaan se, jääkö hän jostain kivasta paitsi.
Kovin ihanalta kuulostaa teidän parisuhde, mutta jatkakaa toki samalla tavalla.
Tästä on puhuttu, tästä on käyty perheterapiassa, tästä on piirretty kuvia ja tätä on selitetty vaikka millä. Mies katsoo, että "kaikesta kertominen on kahlitsemista", minä pidän sitä pelkkänä tiedonjakona, mihin menee ja pitkäänkö olettaa viipyvänsä. Perheterapeutti neuvoi, että miestä en voi muuttaa, voin vain muuttaa omaa suhtautumistani ja omia toimintatapojani. Joten minä muutuin: en enää vaadi miestä kertomaan, mihin menee ja koska palaa, en soittele perään, en utele. Toisaalta toimin samalla tavalla kuin hänkin eli en selittele menemisiäni. Se loukkaa miestä, mutta perheterapeutti muistutti, että minulla on samanlaiset tunteet miehen tekemisistä, joten miehen tulee omat tunteensa sietää, koska vaatii minulta samaa.
Miksi terapeutti on sitä mieltä että teidän kuuluu sietää toisianne? Jotenkin ei kuulosta ihan ammattitaitoiselta.
Tuliko tämä yllätyksenä ja alkoi vasta kun muutitte yhteen ? Niimpä niin, tuskin.