Laitanko välit poikki perheeseen?
taustaa: ollessani n. 8-9 v, 14-15 vuotias veli hakkasi minua löi päähän ja hakkasi maahan, nosti kurkusta ilmaan yms eikä kukaan puuttunut mitenkään, myös hänen kaverinsa kerran 8 v ollessani hakkasi minut, olen nyt reilu 20 ja vanhemmat vain sanovat että normaalia lasten välinen nahistelu yms, ja että miksi veljeäni syyllistän yms (tekevät minusta sen pahan), terapeuttikin sanoi ettei ole normaalia että 15 vuotiaan pojan annetaan kotona hakata 9 vuotiasta pikkusiskoa. Jos vanhempien kanssa tästä puhun sanovat ettei mitään väärää ole tapahtunut ja/tai lähtevät pois paikalta huutaen. Isän mielestä sen toisen henkilön hakkaamaksi joutuminen on oma vikani kun kielsin häntä 8 vuotiaana menemästä heidän perheelleen valittamaan. Itse en tuota muista, ja vanhempienhan se pitäisi päätökset tehdä, olen aina joutunut olemaan heidän riitojen välissä yms. Paljon muutakin kenties pahempaakin tapahtunut johon kummatkaan vanhemmat eivät ikinä yrittäneet puuttua. Isä on koko elämäni ajan alistanut eikä antanut minulla olla omaa mielipidettä tai yleensäkään sanoa yhtään mitään, haukuttu tyhkäksi ja huudettu koko elämä. Hänen mielestään väkivalta tuntuu olevan ok kun minä olen se paha jos en halua veljen kanssa olla jatkuvasti tekemisissä. Mitä te tekisitte? Jotenkin tuntuu etten pysty elämään normaalisti ja pitämään normaalia suhdetta heihin yllä, koko elämän ajan minä olen ollut se "paha" ja veljiä arvostettu enemmän vaikka minä en ole koskaan itse tehnyt kellekään mitään. Kuulemma oma syyni, että veli käynyt kimppuun kun olen ärsyttänyt häntä, esim yrittänyt kuulemma käydä jossain laatikollaan. Muistan useita kertoja jolloin en ollut tehnyt mitään ja tuokaan ei oikeuta fyysiseen väkivaltaan. Kukaan ei välitä vaikka ajattelen usein tappavani itseni, koska minulla ei tunnu olevan perhettä, veljet ja vanhemmat ovat läheisiä ja jos jollekulle veljistä tapahtuu mitä vain niin vanhemmat välittävät, minun tunteistani kukaan ei ikinä ole välittänyt. Minulla ei taida olla perhettä vaikka en katkaisisikaan välejä. Vihaan vanhempiani.
Kommentit (54)
Mitä kuuluu ap?
Yksi alkupään kommentoijista.
"En myöskään ymmärrä tätä löylyn heittämistä täällä tyyliin "pane vaan välit poikki pysyvästi". Voi tulla aika yksinäinen elämä, jos välejä aletaan katkomaan pysyvästi joidenkin lapsuusajan nahinoiden takia."
Joskus vain välien poikki laittaminen olla ainut ja oikea ratkaisu, jos haluaisi säilyttää oman elämän tasapainoisena ja onnellisena. Aina riittää epätasapainoisia ja selkään puukottajia, myös omassa lähipiirissä, eikä omat vanhemmatkaan muutu aina ikääntyessään, vaan päinvastoin.
Mä ehdottaisin, että laitat välit poikki toistaiseksi... ei sen tarvitse olla pysyvää, ja sitten kun/jos sulle sopii, niin otat yhteyttä ja he vastaavat, jos vastaavat. Ei sun tarvitse elää koko loppuelämääsi tuon asian varjossa. Hyvä, että nyt teet asialle jotakin. Äläkä kuuntele täällä näitä negatiivisia kommentteja. Suurin osa tarkoittaa varmasti hyvää, mutta eivät ymmärrä missä tilanteessa olet juuri nyt.
Hyvä ap,
Minulla on samankaltainen kokemus. Veljeni oli vain kaksi vuotta vanhempi, mutta selkeästi kuitenkin fyysisesti vahvempi. Tuollaiset tilanteet, mitä sinäkin olet kokenut, ovat omiaan herättämään hyvinkin vaikeita tunteita ja siinä olet ehdottomasti mielestäni oikealla tiellä, että nostat näitä asioita nyt esiin, vaikka näin aihevapaa-palstalla. Toivon, ettet liikaa pahoittaisi mieltäsi asiattomista kommenteista, niitä kun näyttää tulevan jokaikiseen viestiketjuun.
Itse olen jokseenkin noista ajoista päässyt yli, mutta noin parikymppisenä ne olivat kipeästi pinnalla. Yhden asian joudut valitettavasti hyväksymään: et välttämättä koskaan tule saamaan tunnustusta tai anteeksipyyntöä veljeltäsi ja vanhemmiltasi. ITsellänikin oli erittäin kylmää kyytiä, kun yritin asiasta puhua. Vanhempani eivät suostuneet ajattelemaan koko asiaa yhtään, halusivat vain kuitata samaan tyyliin kuin sinun vanhempasi. Veljenikin tuli hyvin vihaiseksi laitettuani asiasta tekstiviestin, mutta myöhemmin selvisi, että hänkin oli hyvin pahoillaan ja koki suurta syyllisyyttä tapahtuneesta (ja joutui ottamaan vastuuta tilanteesta, jossa aikuisten olisi pitänyt kantaa vastuunsa). Syyllisyys ym. asiat voivat tehdä tuosta asiasta keskustelemisen mahdottomaksi heidän kanssaan. Mutta ei hätää, se ei tarkoita ettetkö sinä voisi saada rauhan. Itselläni on kokemus onnistuneesta terapiasta, jossa sain käydä läpi nuo tapahtumat - tulla kuulluksi ja nähdyksi ja terapeutin ymmärryksen ja hyväksynnän turvin sain nuo tunteet siinä määrin purettua, ettei asia enää sanottavissa määrin minua vaivaa. kolmen vuoden terapian jälkeen olen pystynyt rakentamaan myös vanhempiini suhteen, jossa pystyn näiden ikävien asioiden lisäksi näkemään ne positiiviset asiat (joita sinunkin perheessä varmasti löytyy). Toivon sinulle paljon voimia ja rakkautta menneisyyden haamujen kukistamiseen!
perheen joutuminen vatvomaan asioita kerran elämässään on rinnastettavissa (tai eivät edes sitä joudu tekemään kun eivät kerran olleet suostuneen) ap:n kokemaan väkivaltaan? no huhhuh että on helppo elämä. lisäksi kirjoitat aivan vastakkaisia asioita, yhtä aikaa syyllistät uhria ja teet "anteeksipyynnön vaatimisesta" isomman rikoksen entä oikeasta fyysisestä pahoinpitelystä! ole onnllinen ettet ole koskaan joutunut kokemaan pahoinpitelyä ja vieläpä on sellainen ajatusmaailma ja äo, ettei sinun ikinä tarvitse etkä kykene ymmärtää puoliksikaan mitä se tekee ihmiselle. Varsinkin oman perheen hakkaaminen kun lapsi ollut vain 8! minun osaltani keskustelu on tässä, älykkäämpääkin tekemistä entöä yrittää takoa jonkun päähän tietoa, kun se ei sinne kerran mene millään ilveellä, varmaan on ollut helppo opiskella yms kun niin hyvin tietoa otat vastaan ja ymmärrät kirjoitettua tekstiä
"Voi olla, että koko muu perheenne näkee tämän asian edelleen vatvomisen ihan yhtä ahdistavana kuin sinä itse."
laitanpa minäkin tänne faktan asioista tietämättömille; ei ole väliä tuleeko pahoinpitelystä vammaa vai ei, koska henkiset vammat ovat AINA pahempia entä fyysiset, fyysiset vammat paranevat aina, sitäpaitsi tässä pahoinpitely on ollut törkeää miltei kuolemanaiheuttamaa mustelmien ja kurkusta nostamisten kanssa jotenka veljelle olisi kuulunut linnatuomio ollessaa miltei täysi-ikäinen. lukekaapa lakikirjaa vähän. nykyää tullaiset 15 vuotiaat huostaanotetaan ja lisäksi asiata tehdään oikeusjuttu
"Luulen että tämä ei edes ole ainoa ongelmasi. Katkeruutesi lähisukulaisiasi kohtaan vaikuttaa niin kokonaisvaltaiselta, että todennäköisesti ongelmiisi on paljon muitakin syitä kuin isoveljen hakkaamiset, joita kuitenkin nyt itse pidät verukkeina omille mielenterveysongelmillesi. Ehkä olet jäänyt omasta mielestäsi veljeäsi huonommalle, tai menestynyt elämässäsi muuten häntä huonommin, mikä nyt sitten purkautuu vanhojen asioiden kaivelemisena."
olet sairas ihminen, hae apua (tosin taitaa olla myöhäistä). kuten joku jo sanoi, yleensä perheen menestyneimmälle näin kostetaan, taitaa itseä potuttaa ap:n määrätietoisuus?
Itse asiassa olen varma että olet itse sellainen että hyväksyt pahoinpitelyn ellet jopa osallistu, koska näin kärkkäästi heitä puolustat ja uhria haukut kaikilla mahdollisilla nimillä. Palsta olisi parempi jos tänne ei mieleltään sairaita ihmisiä päästettäisi tuomaan muillekin omaa pahaa oloa. Toivttavasti sinullakin joskus asiat kääntyvät paremmin elämässäsi, tai en tiedä toivonko sitä oikeasti kun olet kamala muita ihmisiä kohtaan. Syyllistät kaikkien rikosten uhreja ja puolustat pahoinpitelijää. Pahoinpitelystä aiheutunut paha olo on mielestäsi "märisemistä". Olet huonon elämän kokenut nainen. Mieheltä ei tuollaisia viestejä tulisi, vaan olet muille menestyneille naisille kateellinen akka, joka ei ikinä ole menestnyt elämässään.
lähdeppäs jo lätkimään sinne hoitolaan täältä palstalta ja sen jälkeen karruttamaan lisää elämänkokemuksia itsellesi jotta vähän ymmärtäisit mitä on oikea elämä, toivottavasti olet edes alaikäinen, jolloin viestisi voisi edes jotenkin käsittää, tänne tuskin kukaan tulee enää trollauksiisi vastaamaan
"Luulen että tämä ei edes ole ainoa ongelmasi. Katkeruutesi lähisukulaisiasi kohtaan vaikuttaa niin kokonaisvaltaiselta, että todennäköisesti ongelmiisi on paljon muitakin syitä kuin isoveljen hakkaamiset, joita kuitenkin nyt itse pidät verukkeina omille mielenterveysongelmillesi. Ehkä olet jäänyt omasta mielestäsi veljeäsi huonommalle, tai menestynyt elämässäsi muuten häntä huonommin, mikä nyt sitten purkautuu vanhojen asioiden kaivelemisena."
ap täällä, en tule enää vastaamaan tuollaisiin viesteihin koska olen niiden yläpuolella ja lisäksi tuo yksi kirjoittaja jolla näköjään ihan eri mielipide muiden kanssa, ei lue viestejäni. Minä en ole missään sanonut että minulla olisi "mielenterveysongelmia" kuten viesteissäsi kirjoiti että haen niille syytä. Sellaisilla on, jotka toisten viesteistä lukee mitä sattuu. ja itse asiassa veljeni on ollut työtön vuosia, ei ole opiskellut, ei seurustele koska ketään ei kiinnosta olla hänen kanssaan, kun taas itse olen aloittanut opinnot lääketieteellisessä mikä on ollut unelmani jo kauan, jotta voisin auttaa samassa tilanteissa olevia. Pahoittelut, että aiheutan sinulle noin paljon kateellisuutta, mutta luulisi jo tuon ikäisen tietävän, että vain kovalla työllä ja järjellä saavuttaa elämässän jotain, ei sekoiluna ja muiden kiusaamisina taikka persoonahäiriöinä tai häirikköintinä. Jos sinä et näe pahoinpitelyssä mitään haittaa ja ajattelet minussa olevan vikaa, koska näen perheessäni vikaa siksi että ovat antaneet minua pahoinpidellä, se ei ole minun ongelmani, vaan onglema sinun ajattelumaailmassasi. Yleisenä ohjeena on että kannattaa sosialistua hieman niin tutustuu muiden ihmisten ajatuksiin, eikä olla yksin pienessä huoneessa ajattelamassa näitä synkkiä ajatuksiasi siitä että pahoinpitely on oikein. Minä en tälle palstalle enää palaa, toivotan kaikkea hyvää täällä olleille järkeville ihmisille, jotka katsovat pahoinpitelyn, eritoen pienen lapsen, olevan väärin.
jännä että helpon elämän kokeneet sanotte 20 vuotiasta akaksi joka märisee lapsuudenaikaisi vääryyksiä :D vissiin itseä niin tympäsee olla vanha akka, kun itse olette keski-ikäisiä jotain 50 vuotiaita niin pikkasen kateellisia parikymppiselle ja yhdessä sit marttakerhoilette vauva-fi sivulla kun ei ole miestä eikä mitään, niin haukutta siitten nuoria kauniita naisia kun tympäsee oma vanha ikä kun ei voi enää olla nuori :D kateellisuus paistaa kivasti läpi xD jännä kun nuorilla enemmän äyä
nainen on naiselle susi :D ootahan jos ois mies ollut täällä sanomassa tulleensa hakatuksi mustelmille ja pahoille vammoille niin ei ois martta kerho kokoontunut ollenkaan tai sit ois oikein paapomassa olleet miestä, kunhan ei vaan nainen ole on se jännä kun vanhat akat kadehtii nuoria kuvankauniita naisia, miehet ei ole ollenkaan samanlaisia
laitanpa minäkin lusikkani soppaan, vaikka sitähän tuo yksi kirjoittaja haluaa, tämän jälkeen täällä tuskin ketään käy, pahoinpitely="vääryys", eli vääryys lainausmerkeissä, siinäpä se, hyväksyy pahoinpitelyn ja samalla esittää marttyyriä, taitaa olla huono omatunto kun tietää kuinka paljon tuhoa omilla teoillaan on voinut aiheuttaa toiselle, ja nyt pitää pahoinpitelijöiden puolella olla, jotta ei joutuisi omia pahoja tekojaan näkemään, ettei vain joutuisi huonosta omatunnosta kärsimään, mutta elämäpä ei ole sellaista, että silmien ummistaminen asioilta saa ne katoamaan, elämältä saa itse lopulta sitä mitä on kylvänyt, varsinkaan kun ei mitään muuta ole joutunut kokemaan kuin ruusuilla tanssimista
Mitä kuuluu ap?
Yksi alkupään kommentoijista.
"olisinko paha jos olisin yhteyksissä, ajatellen vain että he ovat niin yksinkertaisia, isääkin oma isä pahoinpiteli (sotatraumojen takia) niin ilmeisesti sieltä oppinut ja muutenkin ovat ongelmaisia ihmisiä, niin voisinko ajatella että voidaan olla yhteyksissä vaikken ikinä hyväksykään millaisen lapsuuden heiltä sain, mutta jotensakin ymmärtäisin ja olisin silti yhteyksissä vain sen takia, että saisin kuvitella että minulla on edes vähän perheestä"
Luulen, ettei sinun kannattaisi katkaista välejä, vaan vähän etäisyyttä ja tärkeintä on anteeksianto, sillä omat vanhempasi ovat kasvattaneet sinut ja veljesi niillä eväillä, mitä ovat omasta lapsuudestaan saaneet. Ja nyt sinä olet oivaltanut kokemasi vääryydet ja olet nyt omalta osaltasi katkaisemassa tätä sukupolvien epätasa-arvoisesta ja epäinhimillestä kohtelua. Ja on hyvin todennäköistä, ettei lapsesi tule kokemaan sitä samaa mitä sinä olet kokenut.
Ikävä kyllä, vielä tänäkin päivänä monet vanhemmat ja isovanhemmat kohtelevat lapsiaan epätasa-arvoisesti. Sillä jokainen vanhempi ponnistaa niillä vahvuksillaan ja heikkouksillaan mitä on käytettävissä. Toiset paremmin ja toiset heikommin. Vanhemman osa ei ole helpppo.
Myös lapsen asema on muuttunut viimeisen 50-100v. aikana valtavasti ja tytön ja pojan samanarvoinen kasvatus ja huolenpito. Ehkä vanhempasi ovat omassa lapsuudessaan saaneet sukupuolen mukaisen kasvatukset ja ehkä siksi kohtelivat sinua huonosti ja väärin, jonka voit antaa vanhemmillesi anteeksi, mutta sinun ei tarvitse sitä kuitenkaan hyväksyä, koska vanhempasi ovat tehneet väärin.
Anteeksiannon avulla voit jatkaa omaa elämääsi ja vapaudut kokemasta vääryydestä, mutta sinun ei tarvitse hyväksyä vanhempiesi tai veljesi tekoja. Ne on väärin ja voit kertoa sen myös heille.