Lue keskustelun säännöt.
Raskauden jälkeen mikään ei huvita
30.06.2014 |
Pitäisi hoitaa sitä ja tätä asiaa. Opettaa lapsille kaikkea. Ei vaan huvita. Ennen olin se touhuilija, joka oli kaikissa järjestöissä ja ryhmissä mukana. Ei vaan jaksa. Lapsi potalle= no kai se joskus lopettaa vaipan käytön ja isompi käy jo pöntöllä mutta se pitäisi viedä yövaipan takia lääkäriin. Auton katsastus... hmm kai se tänä vuonna on. Koiran lenkitys. Toiset lähtee vaunut heiluen puolen tunnin kävelylle 5 aamulla. Mä jätän lapset nukkuu, juoksutan koiran nurkalle, pissin jälkeen sisään=1 minuutti. Miksi?! Mitään en saa aikaiseksi.
Olenkohan mä tullut laiskaksi?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon taas: d-vitamiinia ja nestemäistä rautaa tupla-annoksilla 3 viikkoa. Johan mamma lähtee!
D-vitamiinia syön paristakin eri tabletista. En muista olenko tänä vuonna antanut kertaakaan lapsille sitä d-vitamiinia. Mikäs tämä nestemäinen rauta on?
ap
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Tai menet lääkärille.
Kuulostat alakuloiselta. Onko suhde mieheesi kunnossa? se vaikuttaa paljon naisen elämän laatuun kotona yksin kanssa.
Minä touhuan innolla 3 pienen lapsen kanssa kotona, pidän kodin puhtaana ja järjestyksessä, teen ruokaa päivittäin ja leivon useasti. Koska, mies on silloin onnellinen ja jaksaa olla hyvä mies/isä. Ja silloin mulla on kivaa ja jaksan innolla aloittaa huomenna kaiken alusta.
Mahtava kierre!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:34"]
Kuulostat alakuloiselta. Onko suhde mieheesi kunnossa? se vaikuttaa paljon naisen elämän laatuun kotona yksin kanssa.
Minä touhuan innolla 3 pienen lapsen kanssa kotona, pidän kodin puhtaana ja järjestyksessä, teen ruokaa päivittäin ja leivon useasti. Koska, mies on silloin onnellinen ja jaksaa olla hyvä mies/isä. Ja silloin mulla on kivaa ja jaksan innolla aloittaa huomenna kaiken alusta.
Mahtava kierre!
[/quote]noin sen pitää mennä. Itse tässä pähkäilen alanko siivoamaan ja täysikäinen lapseni on 5 viikkoa isänsä kanssa reissussa. Olemme eronneet. Täytyy ottaa kiinni itseään niskasta ja alkaa moppia heiluttelemaan.
Hei, oletko siis vielä kotona? Kotonakin voi ns. palaa loppuun, koska lasten kanssa harvemmin saa tehdä mitään kunnolla alusta loppuun, ja pienetkin asiat voi uhmiksen kanssa olla melkoista säätämistä. Ne omat tarpeet on lykättävä koko ajan tuonnemas, koko ajan pitää olla jotakuta varten ja sen miettimiselle, mikä itseä ilahduttais, ei ole edes aikaa, saati että olisi aikaa toteuttaa niitä asioita. Ei sitä aikuinen ihminen vaan jaksa loputtomasti vängätä uhmiksen kanssa siitä mitkä kengät tulee jalkaan ja onko leipä väärää ja onko kaakao nyt liian kylmää vai liian kuumaa.
Minä toivoin kotiäitivuosieni loppuaikoina koko ajan vain, että saisinpa tehdä edes jotain rauhassa, olla edes joskus yksin, nukkua edes yhden täyden yön ja herätä aamulla ilman että joku on heti vaatimassa sitä ja tätä. Ja koirasta; olen katunut koiran ottamista siitä lähtien kun lapset syntyivät, koska se vaan on oma operaationsa pakata koko lapsikööri rattaisiin ja lähteä viemään koiraa lenkille oli sää mikä hyvänsä, oli lapset kuinka väsyneitä tai haluttomia hyvänsä jne. Koirasta oli muutenkin niin paljon harmia, koko ajan sai olla imuroimassa, ja kun lapsilla kävi kavereita koira oli aina siinä sähläämässä ja vinkumassa ja kuolaamassa ja valmiina karkaamaan kun lapset eivät olleet oven sulkemisen kanssa huolellisia. Kaikki kotityöt ovat puuduttavia, mutta koiran jatkuva jälkien siivoaminen, kuolaläikkien pyyhkiminen, koiran lenkittäminen ja koiran komentaminen ne vasta puuduttavia ovatkin, koska ne eivät koiran elinaikana tule muuttumaan vaan pelkästään lisääntymään.
Olen opiskelija, ja paljon, paljon onnellisempi kun opiskelut alkoivat. Virtaa on vaikka mihin, kun asioita ylipäänsä voi tehdä, kun saa miettiä rauhassa ja saa valmista aikaan. Olen iloinen, että olin kotona lasten kanssa, koska heillä nyt kuitenkin on ollut tosi onnellinen ja vapaa varhaislapsuus, mutta itselleni se kotona oleminen ei ollut aina mitenkään helppoa.
Tsemppiä, toivottavasti saat joskus muutakin elämää kuin kotielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollanen mäkin olin joskus. Selailin reseptejä ja leivoin, kaupasta ei ikinä ostettu mitään. Nyt ostan kaikki synttäri yms jutut suoraan. Miehen kanssa on kaikki ennallaan. Eniten ehkä vituttaa töiden epävarmuus, rahojen epävarmuus jne. Tämä vuosi pitäisi mennä suht ok, mutta sen jälkeen ei ole tietoa. En ole ikinä ollut päivääkään työttömänä, ehkä pelkään sitä. Viime vuonna laitoin satoja hakemuksia, tänä vuonna en ole katsonut kuin kerran avoimia työpaikkoja. I just hate myself.
ap
Nyt on kotielämää taas loman ajan ja olen niiiin pinna kireellä koko ajan. Yksi kokonainen yö? Viimeksi reilu 6 vuotta sitten. Nytkin lupasin lapsille mennä leikkimään aamulla heidän kanssaan, mutta olen edelleen koneella.
Nyt menen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein siitä tekemisestäkin saa virtaa? Itse huomaan kun alkaa pinna kiristämään niin kun alkaa siivoomaan, mieli piristyy ja on ihanaa istahtaa alas ja katsella siistiä kotia.
Kävelylenkit koiran kanssa on ihana hetki, ihanaa myös tulla kotiin. Lasten kanssa leikkiminen aluksi joskus tökkii mutta siitä se lähtee ja ihana huomata miten nauttii heidän seurasta ja kun heille antaa, sitä myös saa. Kun ei jaksaisi, väsyttää, halaan vauvaani ja hellittelen, otan hänet lähelleni, saan siitä olemisesta niin paljon iloa ja voimaa.
Aloittaminen on joskus hankalaa. Mutta kannattavaa!
Nestemäinen rautavalmiste imeytyy paremmin kuin napit, eikä tule mahavaivoja.. Valioravinnon Ferronol on tosi hyvä, raskausaikana käytin ja jatkoin nyt imetysaikana, hg nousi kohisten ja ihan huomasi miten pohjamudista noustiin uuteen kiitoon ja jaksaa tosi hyvin.
Hiukan kallis ja jännän makuinen aluksi, suosittelen, tosi hyvää. Life-myymälät myy.
Lapset nyt siis 2 ja 6 v