Endometrioosi!?

Olen aina kärsinyt järkyttävistä kuukautiskivuista, joihin ei todellakaan tavalliset särkylääkkeet auttaneet. Myös vuoto valtavaa tyyliin Niagara ja kesti aina yli viikon. Pillerit auttoivat silloin kun niitä käytin. Lisäksi jatkuvaa lämpöilyä, kovat ovulaatiokivut ja yllättäen tulevia suolistokramppeja ja ripulia. Epämääräisiä alavatsakipuja melkein joka viikko.

Paha endo löytyi sattumalta kun jouduin kohdunpoistoleikkaukseen isojen myoomien takia. Kukaan gyne ei ollut diagnosoinut ja kärsin endosta about 20 vuotta siitä tietämättä. Myös lapsettomuusongelmaa... Nyt edelleen kipuja kierron mukaan, vaikka ei kohtua. Siksi hartaasti ootan vaihdevuosia.

Alkoi ehkä vajaa 3-kymppisenä. Joskus kivut oli sellaiset, että melkein taju lähti. Menkkojen aikaan kipu oli kovin. Kävin laparoskopiassa, jossa pesäkkeitä poisteltiin. Sain hoidoilla 3 lasta ja sen jälkeen nyt 4-kymppisenä olen lähes kivuton. Ihmisillä kivut ja taudin laajuus ja vaikutukset vaihtelevat hyvin paljon...

Kovat kuukautiskivut alkoivat pari vuotta ensimmäisistä kuukautisista. Tavalliset särkylääkkeet eivät auttaneet, makasin lattialla peiton kanssa ja itkin kivusta. Vuoto oli runsasta ja jouduin kipujen takia jäädä koulusta kotiin päiväksi tai pariksi. Koululääkäriltä sain reseptin Miranax 550mg -särkylääkkeisiin, jotka tehosivat hyvin kipuihin ja vähensivät vuotoa. Omalla kohdallani lääkkeen teho kuitenkin laski ja tablettien määrää joutui nostaa ajan myötä tai pitää niistä hetken aikaa taukoa. Pari kertaa kävin ensiavussa järkyttävien kipujen takia, kotiin lähetettiin aina kipulääkkeiden kanssa, eikä koskaan neuvottu tai tehty lähetettä gynekologille. Olin itse silloin nuori tyttö ja asioista tietämätön sekä ymmärtämätön.

2-kymppisenä vihdoin tajusin pyytää lääkäriltä lähetteen gynekologille, kun kuukautiskierto meni ihan sekaisin. UÄ-tutkimuksessa heti selvisi, että kyseessä on luultavasti endometrioosi, mikä sitten varmistettiin vielä laparoskopiassa eli vatsaontelon tähystysleikkauksessa.

Tällä hetkellä muutama vuosi myöhemmin tilanne on se, että ainoa mahdollisuuteni tulla raskaaksi on luultavasti IVF-hoidot eli koeputkihedelmöitys. Parasta aikaa jonotamme avopuolison kanssa syksyllä alkaviin hoitoihin. Aika näyttää, saammeko me lapsen vai emme.

Tsemppiä sinulle 4. Ja teille muille tuon riesan kanssa painiville.

Jostain syystä olen pelännyt järjettömän paljon aina endometrioosia. Muuten en ole mitenkään herkkä pelkäämään sairauksia. Mutta Jotenkin tuo on vaan aina hirvittänyt mua. Pari kuukautta on nyt kaikki kivut koventuneet niin paljon että pitää varmaan mennä lääkäriin. Pari viikkoa sitten pyörryin töissä menkkakipujen seurauksena ja kävin ensiavussa. Ovulaayiokipuja ei ollut aikaisemmin ja nyt nekin on yltyneet aika pahoiksi. Pelkään kamalasti että tää on endoa. Lapsettomuutta en niinkään pelkää, sillä lapsia tuskin hankin muutenkaan. Olen vain kuullut niin paljon kaikkia kauhutarinoita miten koko arki alkaa pyöriä tuon sairauden ympärillä. Olen nyt 27 vuotias, ja olin jotenkin toiveikkaana uskonut että tämän ikäisenä se olisi jo tullut jos on tullakseen.

Ap

Jos et lapsia halaja, en usko, että on mitään hätää. Ei minun elämäni ole ainakaan pyörinyt mitenkään endometrioosin ympärillä muutoin kuin mahdolliseen tahattomaan lapsettomuuteen liittyen. On monia keinoja saada kivut erittäin hyvin kuriin ja kyetä elämään ihan normaalia elämää.

4

Voiko kärsiä endometrioosista ilman lapsettomuusongelmia...?

Itselläni oireita, mutta tullut 3kertaa raskaaksi ilman ongelmia. ..

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 22:15"]

Voiko kärsiä endometrioosista ilman lapsettomuusongelmia...?

Itselläni oireita, mutta tullut 3kertaa raskaaksi ilman ongelmia. ..

[/quote]

Kyllä voi.

4

Jotain olen aiheeseen liittyen nyt lueskellut, eikä varmaan pitäisi ennen kuin on tosiaan lääkärissä lääkärissä ollut. Netissä on niin paljon vaan kauhutarinoita asiaan liittyen.

Kiitos vastauksistasi 4. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja suunnitellusti osltasi.

Ap

Saisiko sinulta vielä kysellä miten endometrioosi, siis ihan fysikaalisesti, aiheuttaa lapsettomuutta? Ja auttaako kiinnikkeiden "poistaminen" ikinä lapsettomuuteen? Vai onko siihen jokin muu, näkymättömämpi syy?

Ap

Ei minullakaan elämä endon takia ole mitenkään tavallisesta poikkeavaa. Kohdunpoisto lopetti helvetilliset vuodot, ja samassa tähystysleikkauksessa poistettiin pesäkkeitä. Nykyään syön max yhden särkylääkkeen kuukaudessa alavatsakipuihin. Eli ihan laadukasta elämää. Leikkauksesta toipuminen kesti kauan, mutta ajan myötä sekin tuska unohtuu.

Lapsettomuus on ollut kurjin seuraus, mutta sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että sijaisvanhemmuus sopiikin meille paremmin. Eli älä lannistu; endon kanssa voi elää! Terv. 2

Ei sen ensin tarvitse automaattisesti olla pahinta mahdollista sorttia. Miksi heti puhua lapsettomuudesta, kun ehkä neljännes (jos sekään määrä) endopotilaista kärsii lapsettomuudesta. Suurin osa saa ihan normaalisti lapsia tai hoitojen avulla.

Mulla endo ilmeni niin, että sain munasarjakystan 28-vuotiaana. Se oli kivulias ja se päädyttiin leikkaamaan, koska ultrasta näki, ettei se ollut "perus"nestekysta. Lapaskopiassa eli siinä leikkauksessa ilmeni, että mulla on vaikka kuinka paljon endoa, esim. peräsuoli oli liiskaantunut kohtuun kiinni, jne. mutta en ollut kärsinyt mistään siihen liittyvistä kivuista. Sain siis diagnoosin endosta 28-vuotiaana.

Vuosi myöhemmin endoa tuli lisää, vaikka sitä oli siis leikkauksessa poistettu. Mulla stressi vaikuttaa ensin villiintymiseen. Sain taas samaan kohtaan kystan. Muutaman kerran sain kystasta kipukohtauksen, mutta muutoin se ei ollut samaan tapaan kivulias, kuten eka kysta oli.

Lääkärit pelotteli, että lasten saaminen voi olla hankalaa. Sitten yritimme lasta ja onnistuimme kertalaakista. Nyt olen raskaana ja raskaus on sulattanut kystan mennessään.

Mitään erityisiä menkkakipuja mulla ei ole ollut koskaan. Teininä oli usein eka menkkapäivä kipeä.

Endo ei tosiaankaan ole kaikilla paha tai aiheuta kaikille hirveitä ongelmia arkeen. Endosta voi myös päästä kokonaan eroon. Tiedän tällaisiakin tapauksia.

Voin mielestäni elää ihan normaalia elämää endosta huolimatta.

12 jatkaa:

En myöskään tarvitse mitään hormonilääkitystä tai kipulääkitystä. Otan yhden buranan ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, jos menkkojen aikaan sattuu vatsaa.

Ja yllä olevassa tekstissäni niissä kohtaa, missä lukee "ensin" oli tarkoitus lukea "endon". Puhelin valitsi sanat mun puolesta....

Niukat ja kivuttomat kuukautiset. Otin kuukautisten vuoksi särkylääkettä ehkä viisi kertaa. Endometrioosi selvisi vasta rajun selkäkivun myötä. Työterveys syötti minulle kipulääkkeitä, jotta kestäisin kipeän ristiselän. Googletin syitä ja menin gynegologin tutkittavaksi. Endometrioosi kasvoi lonkeroina mm. virtsarakon ja suoliston ympärillä. Poistettiin tähystysleikkauksessa.

Tuskalliset kuukautiskivut alkoivat pari vuotta kuukautisten alkamisesta. Jouduin aina olemaan kuukautisten ensimmäisen päivän pois koulusta. Burana auttoi vähän mutta ei poistanut kipuja. Vasta parikymppisenä menin gynelle, sain kolmiolääkkeet kipuihin ja ultrassa todettiin endoepäily. Laparoskopiassa poistettiin pesäkkeet ja sen jälkeen määrättiin e-pillerit. Pillerit pitivät kivut poissa ja söin niitä monta vuotta siihen saakka, kunnes alettiin lapsista haaveilemaan. Raskaaksi olen tullut nopeasti ja helposti, joten ei ole siihen vaikuttanut endo. Oireita ei ole myöskään sittemmin ilmaantunut eikä uusia pesäkkeitä ole gynellä myöhemmin havaittu. 

Itse seuraan paljon eri blogeja niistä jotka kärsii endometrioosista. Tällä hetkellä luen ns päiväkirjaa jota pitää nuori nainen , joka kärtsii endosta ja on ollut leikkauksessa. Kannattaa kysellä häneltä suoraan, ellei hän täällä ole.

Blogi löytyy täältä --> https://www.kipupaivakirja.fi/

Voisin kirjoittaa tästä pitkästi, mutta nyt ei ole aikaa. Lyhyesti siis: minulla tilanne johti siihen, että isossa ja vaikeassa leikkauksessa poistettiin muutama kuukausi sitten kohtu, munasarjat ja 10cm paksusuolta. Endo oli muuttumassa munasarjasöväksi. Varmuus siitä, ettei ollut jo syöpä saatiin vasta leikkauksen jälkeen. Elämä ennen leikkausta aivan pilalla, kärsin esim. 4 vuotta yhtäjaksoisesta ripulista ja vuosin paljon, sain tiputuksella rautainfuusioita. Nyt (liian nuorena) koitan saada hormonikorvauslääkitystä tasapainoon vaihdevuosien takia (kun munasarjat poistettiin). Niin ja takana pitkät lapsettomuushoidot. 2 ihanaa lasta kuitenkin onnistuttiin saamaan. Ensimmäistä kertaa elämässä olen ajatellut, että olisinpa syntynyt pojaksi, ihan täyttä kärsimystä tämä naisena eläminen. Kohta murrosikään tulevan tyttöni puolesta pelkään jo valmiiksi.