Lue keskustelun säännöt.
Jos koette vääryyttä, pyrittekö selvittämään asian vai annatteko olla?
29.06.2021 |
Lähinnä siis sosiaalisissa suhteissa nyt mietin.
Esim. joku levittää teistä valheellista tietoa ja käskee sen perusteella muitakin ihmisiä välttämään seuraanne, miten toimitte?
Tai toimisitte hypoteettisessa tilanteessa?
Itse en osaa oikein päättää, kumpi tie olisi parempi: olla välittämättä ja antaa ajan hoitaa (yleensä totuus tulee jossain vaiheessa ilmi, vaikka siihen voi mennä vuosiakin) vai pyrkiä selvittämään asia ja koettaa oikaista väärät puheet?
Yleensä annan vaan olla ja luotan siihen, että hyvät ja älykkäät ihmiset näkevät kyllä totuuden eivätkä välitä typeristä jutuista, mutta välillä mietin, että onko se väärin itseä kohtaan antaa aina vaan olla?
Kommentit (21)
Kunnollisettörkimykset kirjoitti:
Koitin, mutta sain kylmän suihkun. Sen tahon mukaan mitään selvitettävää ei ollut eikä oikein muita tahoja ole jotka voisi selvittää asiaa. Kai se pitää riittää että itse tietää miten asiat oli ja on. Joskus on vaan mietityttänyt että tietääkö oikeastaan monikaan muu sitä kaikkea mitä tiedän.
Niin sitä minäkin olen miettinyt, että yritys selvittää asia saattaisi johtaa vaan pahaan mieleen ja tilanteen pahenemiseen.
Joskus mulla kyllä menee ehkä yli tämä ”antaa olla”-asenne, kun hiljattain työkaveri valehteli minusta mustamaalaavan jutun pomolle, enkä jaksanut edes yrittää korjata sitä.
Mutta se oli juuri niin säälittävä juttu, että ajattelin pomon tajuavan ettei se voi olla totta, enkä halua tuhlata elämääni selvittelemällä aivan typeriä juttuja.
Ajattelen, että jos joku uskoo näiden mustamaalaajien typeriä juttuja, niin on kuulijassakin vikaa.
Älykkäät ja fiksut ihmiset eivät piittaa sellaisista, enkä itsekään halua vajota minkään juoru-draama-valehtelija-ihmisen tasolle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskot siis itsekin juorua? Jos haluat tietää totuuden, kysy suoraan kyseiseltä henkilöltä, mitä on puhunut/ onko puhunut, äläkä itsekin juokse pelkän toisen käden juorun varassa. Tarina muuttuu usein matkalla, joskus radikaalistikin.
Vierailija kirjoitti:
Uskot siis itsekin juorua? Jos haluat tietää totuuden, kysy suoraan kyseiseltä henkilöltä, mitä on puhunut/ onko puhunut, äläkä itsekin juokse pelkän toisen käden juorun varassa. Tarina muuttuu usein matkalla, joskus radikaalistikin.
Ei ole kyse tuollaisesta tilanteesta, vaan selvä peli.
Kysymys onkin vain siitä, että annanko olla vai yritänkö selvittää.
Kiinnostaisi siis kuulla, miten muut toimisivat/toimivat vastaavan tyyppisissä tilanteissa, ja miksi :)
Kaikenlainen selittely yleensä vain pahentaa tilannetta. Sinut tuntevat ihmiset kyllä tietää miten asiat ovat ja muiden mielipiteillä taas ei ole mitään väliä.
Samaa mieltä kuin tähänastiset vastaajat ja mulle on myös käynyt noin. Eli tuttavanainen yritti vikitellä miestäni ja kostoksi siitä kun ei lämmennyt (?) alkoi levittää sanaa, että minä olen alkoholisti ja olen vikitellyt hänen miestään.
Ihan käsittämätön juttu. Sain tietää, kun eräs ex-alkoholisti tuli ehdottamaan mulle A-kerhoon osallistumista ja tuon vikittelyasian en saanut suoraa tietoa, mutta arvelin tuollaista juorua levitettävän.
Kyllä sitä taisi joku uskoakin, koska suhtautuminen muuttui, mutta jos uskoo, niin omahan on häpeänsä. Tästä ihmisestä ei olisi ikinä uskonut miten kiero voikaan olla. Tämä tapahtui vielä aikana, jolloin olin vakavasti sairaana. Miten ilkeä joku voi oikein olla?
Ja siis olen sitä mieltä, että tuollaiset voi jättää omaan arvoonsa ja myös kaikki, jotka valheita ja juoruja uskovat. Itse en ole koskaan ollut niin tyhmä, että uskoisin juoruja. Tyhmyyttähän se on eikä mitään muuta, jos ei käsitä, että joku syyhän sille on, että muista levittelee pahoja puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei itse usko huhupuheita, ei tarvitse niitä oikaistakaan.
Selvitän tilanteen niiden henkilöiden kanssan, joille minusta on levitetty valheellisia juoruja. En ole missään yhteydessä juorujen levittäjään. Suljen hänet kokonaan ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin tähänastiset vastaajat ja mulle on myös käynyt noin. Eli tuttavanainen yritti vikitellä miestäni ja kostoksi siitä kun ei lämmennyt (?) alkoi levittää sanaa, että minä olen alkoholisti ja olen vikitellyt hänen miestään.
Ihan käsittämätön juttu. Sain tietää, kun eräs ex-alkoholisti tuli ehdottamaan mulle A-kerhoon osallistumista ja tuon vikittelyasian en saanut suoraa tietoa, mutta arvelin tuollaista juorua levitettävän.
Kyllä sitä taisi joku uskoakin, koska suhtautuminen muuttui, mutta jos uskoo, niin omahan on häpeänsä. Tästä ihmisestä ei olisi ikinä uskonut miten kiero voikaan olla. Tämä tapahtui vielä aikana, jolloin olin vakavasti sairaana. Miten ilkeä joku voi oikein olla?
Ja siis olen sitä mieltä, että tuollaiset voi jättää omaan arvoonsa ja myös kaikki, jotka valheita ja juoruja uskovat. Itse en ole koskaan ollut niin tyhmä, että uskoisin juoruja. Tyhmyyttähän se on eikä mitään muuta, jos ei käsitä, että joku syyhän sille on, että muista levittelee pahoja puheita.
Tämä on kyllä niin käsittämätöntä, kun itselle on täysin vieras ajatuskin lähteä kostamaan tai levittelemään valheellisia juttuja.
On ollut outoa nähdä, että osalla ihmisistä mieli vaan toimii eri tavalla ja kykenee aivan turhaan kieroiluun ja kostoihin muiden kustannuksella.
Jonkinlaista pahuuttahan se on, myrkyttyneen mielen oire.
Ja myös jotenkin tosi tyhmää ja ala-arvoista.
Annan olla ja kostan sopivalla hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annan olla ja kostan sopivalla hetkellä.
En jaksa/halua kostaa, mutta se että antaa vaan olla, on lienee paras vaihtoehto.
Oikeastihan sillä ei ole mitään väliä, mitä jotkut jossain ehkä ajattelevat ja ajattelevatko jotain mikä ei ole totta.
Jos ja kun valheet eivät ole tasoa r@iskaaja/lasten hywäksikäyttäjä tmv., niin aivan sama.
Vierailija kirjoitti:
Annan olla ja kostan sopivalla hetkellä.
Sekin on kyllä säälittävää, kostaa ylipäätään.
Riippuu tietysti vähän mitä tällä tarkoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. joku levittää teistä valheellista tietoa ja käskee sen perusteella muitakin ihmisiä välttämään seuraanne, miten toimitte?
Tai toimisitte hypoteettisessa tilanteessa?
----
yleensä annan ajan hoitaa, mutta jos valheellisen tiedon levittäjä on "rikoksen"uusijalaatua, järjestäisin hänelle sopivassa yhteistilaisuudessa julkisen puhuttelun, että kaikki saisivat kuulla miten oikaisen hänelle hänen levittämänsä väärät tiedot ja kehottaisin häntä seuraavalla kerralla trkistamaan faktansa.
Kyllä minä ainakin puutun tilanteeseen, jos minusta levitetään suoranaisia valheita. Nyhveröhän ellainen on, joka antaa kohdella itseään noin. Vaikka olisivat pelkkiä huhuja, ne voivat saada aikaan vahinkoa jos ei tee mitään. Sillä tavallahan narsistit hoitavat asioitaan ja voittavat jos kukaan ei kyseenalaista paskapuheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin tähänastiset vastaajat ja mulle on myös käynyt noin. Eli tuttavanainen yritti vikitellä miestäni ja kostoksi siitä kun ei lämmennyt (?) alkoi levittää sanaa, että minä olen alkoholisti ja olen vikitellyt hänen miestään.
Ihan käsittämätön juttu. Sain tietää, kun eräs ex-alkoholisti tuli ehdottamaan mulle A-kerhoon osallistumista ja tuon vikittelyasian en saanut suoraa tietoa, mutta arvelin tuollaista juorua levitettävän.
Kyllä sitä taisi joku uskoakin, koska suhtautuminen muuttui, mutta jos uskoo, niin omahan on häpeänsä. Tästä ihmisestä ei olisi ikinä uskonut miten kiero voikaan olla. Tämä tapahtui vielä aikana, jolloin olin vakavasti sairaana. Miten ilkeä joku voi oikein olla?
Ja siis olen sitä mieltä, että tuollaiset voi jättää omaan arvoonsa ja myös kaikki, jotka valheita ja juoruja uskovat. Itse en ole koskaan ollut niin tyhmä, että uskoisin juoruja. Tyhmyyttähän se on eikä mitään muuta, jos ei käsitä, että joku syyhän sille on, että muista levittelee pahoja puheita.
Tämä on kyllä niin käsittämätöntä, kun itselle on täysin vieras ajatuskin lähteä kostamaan tai levittelemään valheellisia juttuja.
On ollut outoa nähdä, että osalla ihmisistä mieli vaan toimii eri tavalla ja kykenee aivan turhaan kieroiluun ja kostoihin muiden kustannuksella.Jonkinlaista pahuuttahan se on, myrkyttyneen mielen oire.
Ja myös jotenkin tosi tyhmää ja ala-arvoista.
Kiitos, niin minustakin käsittämätöntä, lähinnä tulee mieleen joku elokuva tai noita-akka. Ilmeisesti ajatteli, että kun kuolen niin saa mieheni itselleen ja siksi mustamaalaa minua? Tai en tiedä miksi kohdisti minuun nuo kaikki, mutta jäinpä eloon, ainakin toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin puutun tilanteeseen, jos minusta levitetään suoranaisia valheita. Nyhveröhän ellainen on, joka antaa kohdella itseään noin. Vaikka olisivat pelkkiä huhuja, ne voivat saada aikaan vahinkoa jos ei tee mitään. Sillä tavallahan narsistit hoitavat asioitaan ja voittavat jos kukaan ei kyseenalaista paskapuheita.
Siihen on vaikea puuttua, kun ei edes tiedä kenelle on kerrottu jos eivät tule sanomaan vaan vihjaillaan ja naureskellaan. Tämä A-kerhoon pyytänyt mies näytti siltä, ettei usko että en ole alkoholisti. Ja miten sen voi todistaa, ettei juoru pidä paikkansa, ei mitenkään, joten ei siinä voi tehdä mitään.
En enää kovin usein jaksa alkaa vänkäämään oikeuksieni perään. Nuorempana olin tulisieluisempi mutta iän myötä olen alkanut vaan kohautella olkiani ja mennä ns. eteenpäin.
Kunnollisettörkimykset kirjoitti:
Koitin, mutta sain kylmän suihkun. Sen tahon mukaan mitään selvitettävää ei ollut eikä oikein muita tahoja ole jotka voisi selvittää asiaa. Kai se pitää riittää että itse tietää miten asiat oli ja on. Joskus on vaan mietityttänyt että tietääkö oikeastaan monikaan muu sitä kaikkea mitä tiedän.
Voi voi itsestäni paskaa on puhutii niin paljon ,Jos sitä yritää oikoa se vain kasvaa ja paskan levitäjä sanoo: Hei uskoin vain tyärtäsi,olen tiennyt jo kauan aikaa tyttäresi on patolookinen valehtelia.Aikuinen joka ei ota vastuuta omista sanoista ja teoistaan,pahat puheet,profillini märitelmä muille.Kukaan ei kyseen alasta häntä,miksi? Joten annan olla hänet ja sukuni.Sukua ei voi vaihtaa,mutta ei ole pakko olla tekemisissä.Voi olla asialinen jos jossain kohtaa,mutta jatkaa sitten matkaa.Kun antaa olla vaan.Mitän ei tie ei kuule kun ei ole tekemisisä ja sanan saatajia suvun ei ota vastaan.
Entisenä koulukiusattuna, nuo tilanteet tuli tutuiksi. Aluksi yritin selvitellä, mutta äkkiä ymmärsin, että helpommalla pääsen, kun unohdan ääliöt ja etsin itselleni kunnollisia kavereita. Nykyään en välitä enää yhtään, jos kuulen jotain pötypuhetta itsestäni. Ne jotka mut tuntee, tietää totuuden.
Tulee mieleen elokuva "Pikkupojat" ja Loiri välihuutajana mökkinaapureille.
Koitin, mutta sain kylmän suihkun. Sen tahon mukaan mitään selvitettävää ei ollut eikä oikein muita tahoja ole jotka voisi selvittää asiaa. Kai se pitää riittää että itse tietää miten asiat oli ja on. Joskus on vaan mietityttänyt että tietääkö oikeastaan monikaan muu sitä kaikkea mitä tiedän.