"En hae täältä ystäviä, ystävät on muualla"

Meidän työpaikalla on kauheasti ystävystytty, varsinkin he, jotka ovat tulleet taloon samoihin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla on kauheasti ystävystytty, varsinkin he, jotka ovat tulleet taloon samoihin aikoihin.

Tuohan on hienoa, jos löytyy sellaisia ihmisiä jotka ovat avoimia uusille ystävyyksille. Kaikki eivät jaksa, ja sitten tuntuu hankalalta jos on oletus että tuo on joku normi. Tai että se on edellytys asioiden hyvälle hoitamiselle että tuntee toisen myös vapaalla. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset eivät halua uusia ystäviä. Perhe ,suku ja pitkäaikaiset ystävät riittävät. Toki tämä on hankalaa niille, joilla ei yhteydet ole samalla tavalla säilyneet. Elämässä ei ole tilaa uusille ihmissuhteille, hyvä että jaksaa ja ehtii pitää edes entiset suhteet elossa.

Tämä on juuri näin. Tärkeää on tunnistaa nämä ihmiset, ettei yritä turhaan ystävystyä heidän kanssaan.

Lapsettoman ei kannata ystävystyä lapsellisen kanssa. Jos taas on saman ikäisiä lapsia, niin silloin kannattaa, koska silloin tulee hoitoapua molemmin puolin.

Ekstrovertin kanssa kannattaa, koska hänen kauttaan tulee jälleen uusia kontakteja ja voi löytyä uutta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ystävän määritelmä? Töissä on työkavereita ja joidenkin kanssa käyn kyllä harrastamassa, onko ne sitten "ystäviä". Naapureissa käydään kyläilemässä puolin ja toisin. Ollaanko ystäviä? Mulle ystävä on aina ollut vieras sana.

Tuttavien kanssa ei sovita tapaamisia. He on niitä joita tavataan töissä ja harrastuksissa mutta ei sen jälkeen sovita muuta. Ystäviä kutsutaan kylään, heidän kanssaan lähdetään kahville tms. kahdestaan tai pienellä porukalla työn tai tuon tietyn harrastuksen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla on kauheasti ystävystytty, varsinkin he, jotka ovat tulleet taloon samoihin aikoihin.

Tuohan on hienoa, jos löytyy sellaisia ihmisiä jotka ovat avoimia uusille ystävyyksille. Kaikki eivät jaksa, ja sitten tuntuu hankalalta jos on oletus että tuo on joku normi. Tai että se on edellytys asioiden hyvälle hoitamiselle että tuntee toisen myös vapaalla. 

Olemme opettajia, eli suurin osa sosiaalisia ekstroverttejä. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä on se kehen randomisti tutustui esimerkiksi ensimmäisen opiskeluvuoden syksynä. Sen jälkeen ihmiset ovat jotain puolituttuja.

Säilyykö kaikki ystävyyssuhteet läpi elämän. Melko harvalla niin käy. Elämän tilanteet vaihtelee samoin ne omat kiinnostukset.

Joo, en tajua. Millaista elämä olisi jos olisi liikaa ystäviä ja uusia pitäisi ihan aktiivisesti torjua?

Vierailija kirjoitti:

Joo, en tajua. Millaista elämä olisi jos olisi liikaa ystäviä ja uusia pitäisi ihan aktiivisesti torjua?

Suhtaudu ihmisiin lempeästi, he ovat ihan hyviä ja rakastettavia vaikkeivat ehkä haluakaan tutustua kovin aktiivisesti uusiin ihmisiin? 

Mutta koetan selittää omalta kantiltani. 

En koe että mulla on liikaa ystäviä, ehei. Mutta en oikeastaan vain jaksa sellaista tutustumiskuviota. Vaatii liikaa aikaa, ja on vähän raskasta alkaa pelaamaan sitä vastavuoroisuuspeliä että kerrotaan miten tähän pisteeseen on tultu ja silleen. En tahdo jakaa omia juttujani oikeastaan kenenkään uuden ihmisen kanssa. Siitä ei oikein itse saa mitään. Ja sitten tuntuu lähinnä hyväksikäytöltä kun toinen on innoissaan ja energinen kun saa jutella ja puhua. Se on kivaa, mutta pieninä määrinä. 

Ystävät pitävät mua lojaalina ja hauskana, olen se ns hyvä tyyppi ollut aina.  Mutta en jaksa olla kovin pitkään tai kovin usein sosiaalinen. Se vain vie energiaa. 

En tiedä mistä saa. Itse en halua kavereita oikein mistään. Olen kyllä ystävällinen kaikille mutta en ole kiinnostunut syventämään tuttavuuksia. Ellei ole tosi samanhenkinen ja luotettavan oloinen ihminen. Valitettavasti olen tässä asiassa tosi tyypillinen suomalainen. Olen kyllä aiemmin yrittänyt olla sillä lailla sosiaalinen että tutustunut jatkuvasti uusiin ihmisiin mutta se on raskasta ja sosiaaliset tarpeeni täyttyvät nyt muuten. Kokemuksen mukaan on tuurista kiinni sattuuko kohtaamaan ihmistä joka on samanlainen ja haluaa olla kaveria myös. Joskus hyvä tuuri on käynyt ja vanhoista ystävistä haluaisin pitää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset eivät halua uusia ystäviä. Perhe ,suku ja pitkäaikaiset ystävät riittävät. Toki tämä on hankalaa niille, joilla ei yhteydet ole samalla tavalla säilyneet. Elämässä ei ole tilaa uusille ihmissuhteille, hyvä että jaksaa ja ehtii pitää edes entiset suhteet elossa.

Tämä on juuri näin. Tärkeää on tunnistaa nämä ihmiset, ettei yritä turhaan ystävystyä heidän kanssaan.

Lapsettoman ei kannata ystävystyä lapsellisen kanssa. Jos taas on saman ikäisiä lapsia, niin silloin kannattaa, koska silloin tulee hoitoapua molemmin puolin.

Ekstrovertin kanssa kannattaa, koska hänen kauttaan tulee jälleen uusia kontakteja ja voi löytyä uutta.

Tuntuu että haluat tuosta ystävyydestä vain hyötyä itsellesi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töistä ja harrastuksista oikeasti. Ja muutenkin kaikki kiinnostavimmat elämänkokemukset ja sattumat ovat tapahtuneet töissä. Ihmiset kovasti hehkuttavat matkustelun antavan kokemuksia, mutta oikeasti hurjimmat ja hauskimmat jutut olen kokenut töissä.

Missä töissä olet?

Olen ollut vaikka missä. Siivoushommia, kaupassa, sairaalassa ja toimistossa. Nyt etätöissä, jotka tuntuvat kieltämättä vähän tylsiltä, vaikka onhan tämä helppoa ja mukavaa. Ketään en juuri enää tapaa. :/

Ei sitä noin suoraan ole pakko ilmoittaa että on introvertti eikä omaa sosiaalisiataitoja. Kyllä ihmiset huomaavat sen muutenkin.

Töissä syntynyt ystävyys punnitaan kun jompikumpi vaihtaa työpaikkaa. Itsellä ja töistä löytyneillä kavereilla ainakin jutut liittyy niin paljon työhön ja työkavereihin etten usko suhteen jatkuvan jos työt päättyisivät.

Olen saanut hyviä kavereita työn kautta, poliittisesta toiminnasta, harrastustoiminnasta ja erityisesti vertaistukiryhmästä.

Ystäviksi kutsun vain ihmisiä, joiden kanssa voi puhua myös kipeistä asioista ja onnistumisista, jotka herättävät kateutta muissa kuin aidoissa ystävissä.

Al anon -vertaistukiryhmistä olen löytänyt ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ihan kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on vain ylimielinen tapa sanoa, että elämä on jo täynnä, eikä lähestymistä toivota. Luonnollisesti aiemmin hankitut ihmiset ovat voineet tulla kaikista noista paikoista, mutta enää ei kaivata uusia.

Mutta eihän se ole ylimielisyyttä. 

Ylimielisyyttä olisi, että muut ihmiset ovat sitä varten että tutustuvat ja ystävystyvät juuri minun kanssani. En mä ainakaan halua mitään muilta, ainakaan sitä että ovat kanssani siksi koska minusta on kiva olla ihmisten kanssa. 

Viestihän on käytännössä: "älä luulekaan olevasi niin kiinnostava, että kelpaisit elämääni ". Aika ylimielistä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä noin suoraan ole pakko ilmoittaa että on introvertti eikä omaa sosiaalisiataitoja. Kyllä ihmiset huomaavat sen muutenkin.

Sosiaaliset taidot on eri asia kuin se ettei saa kanssakäymisestä niin paljoa energiaa. 

Introverttius on varmaan näitä ongelmallisia käsitteitä, koska se on jotenkin vain sellainen käsite joka kertoo millaiset vaikuttimet tekemistä ohjaavat. Ei se sitä tarkoita etteikö pitäisi esim läheisten kanssa olemisesta. Sitä ei vain kaipaa niin kauheasti, ja otsikon teemaan liittyen myöskään uusia ihmisiä ei hae ympärilleen niin aktiivisesti. Kun on ihan fine nykyisellääkin. 

Mitä sosiaaliset taidot muuten tähän aiheeseen liittyvät, koska se on eri asia kuin ystävystyminen? Ja ihmisillä on erilaisia rooleja. Esim itse olen töissä hyvinkin avoin, puhelias ja vien asioita porukassa eteenpäin. Se on vain kauhean rasittavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Töissä syntynyt ystävyys punnitaan kun jompikumpi vaihtaa työpaikkaa. Itsellä ja töistä löytyneillä kavereilla ainakin jutut liittyy niin paljon työhön ja työkavereihin etten usko suhteen jatkuvan jos työt päättyisivät.

Kyllä töissä syntyneet ystävyyssuhteet kestää sen että työpaikka vaihtuu. Ystävyyssuhteet usein kestää myös sen että toinen muuttaa. Ystävyyssuhteisiin saattaa tulla muutoksia elämänmuutoksissa ja kriiseissä. Suru esim. puolison kuolemasta saattaa yhdistää tuttavat ystäviksi tai erottaa ystävät tuttaviksi. Samoin lasten syntymä tai jokin muu asia joka muuttaa ihmisen kiinnostuksen kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on vain ylimielinen tapa sanoa, että elämä on jo täynnä, eikä lähestymistä toivota. Luonnollisesti aiemmin hankitut ihmiset ovat voineet tulla kaikista noista paikoista, mutta enää ei kaivata uusia.

Mutta eihän se ole ylimielisyyttä. 

Ylimielisyyttä olisi, että muut ihmiset ovat sitä varten että tutustuvat ja ystävystyvät juuri minun kanssani. En mä ainakaan halua mitään muilta, ainakaan sitä että ovat kanssani siksi koska minusta on kiva olla ihmisten kanssa. 

Viestihän on käytännössä: "älä luulekaan olevasi niin kiinnostava, että kelpaisit elämääni ". Aika ylimielistä minusta.

No eihän ole. Miten tuon tulkinnan voi tehdä jos nuo sanat lukee? 

Miksi sä haluat ihmisiä elämääsi? Siksi että sulla on kivaa, vai että kaikki saavat siitä jotakin? 

Kun koen ettei mulla ole niin paljoa annettavaa kuin toinen haluaisi, se tuntuu lähinnä kiusalliselta sitä toista kohtaan. Ja syy tähän on ettei jaksa. Ei siinä mitään henkilökohtaista ole. Sitä ei vaan jaksa edes niiden parhaiden ystävien kanssa kauhean intensiivisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä noin suoraan ole pakko ilmoittaa että on introvertti eikä omaa sosiaalisiataitoja. Kyllä ihmiset huomaavat sen muutenkin.

Sosiaaliset taidot on eri asia kuin se ettei saa kanssakäymisestä niin paljoa energiaa. 

Introverttius on varmaan näitä ongelmallisia käsitteitä, koska se on jotenkin vain sellainen käsite joka kertoo millaiset vaikuttimet tekemistä ohjaavat. Ei se sitä tarkoita etteikö pitäisi esim läheisten kanssa olemisesta. Sitä ei vain kaipaa niin kauheasti, ja otsikon teemaan liittyen myöskään uusia ihmisiä ei hae ympärilleen niin aktiivisesti. Kun on ihan fine nykyisellääkin. 

Mitä sosiaaliset taidot muuten tähän aiheeseen liittyvät, koska se on eri asia kuin ystävystyminen? Ja ihmisillä on erilaisia rooleja. Esim itse olen töissä hyvinkin avoin, puhelias ja vien asioita porukassa eteenpäin. Se on vain kauhean rasittavaa. 

Aika suora ilmoitus tuo on että älä lähesty minua. Kyllä meillä löytyy töistä muutamakin tälläinen tyyppi joka ilmoittaa tuon lähes kaikille. Sitten on niitä jotka eivät sitä ilmaise mutta he vain ei ystävysty kenenkään kanssa. Minusta tolla jälkimmäisellä ryhmällä on paremmat sosiaalisettaidot.

Koen ystävyyden joidenkin kanssa määräaikaiseksi ja miksi en etsi ystäviä tositarkoituksella. Se asenne helpottaa tutustumista ja ystävystymistä, jolloin jostakin ihmissuhteesta saa jonkun vuoden valtavasti irti puolin ja toisin.  Mahdollisuus on jokaiselle annettava olipa kyse työpaikasta, harrastuksesta, mistä tahansa muusta, missä on sosiaalista vuorovaikutusta.

Muutin myös uudelle paikkakunnalle ja aluksi pohdin, että onko mulla mitään yhteistä kenenkään kanssa.

Nyt koronan aikaan kokeilin mm SPR:n verkkoystäviä, joista löysinkin noin viiden kontaktin seasta mukavan ihmisen ja pidämme nyt aktiivisesti yhteyttä. Meillä on paljon yhteistä.

Hassua kyllä, niin myös nettikirppiksiltä. Myyn vanhoja, suvun esineitä ja ne keräävät aika samalla aaltopituudella olevia ihmisiä. Nyt olen lähdössä yhden nettikirppistutun mökille viikoksi. Kaikki lähti yhdestä pikku esineestä.

Naapurin äiti osoittautui kivaksi ihmiseksi, Kahvittelemme ja tapailemme silloin tällöin. Satuin olemaan sopivasti apuna ja huomasimme, että juttua riitti.

Vahva asenteeni on antaa mahdollisuus kaikille uusille ihmisille. Joskus siitä saa maksaa kalliisti ja joskus saa uutta sisältöä elämäänsä. Varmaa on, etten arvioi ketään ulkonäön perusteella saati mitä tekee työkseen.