"En hae täältä ystäviä, ystävät on muualla"

No mun työni ei ole helppoa, on tehtävä jatkuvia päätöksiä ja linjauksia, jotka ovat joidenkin mielestä aina väärin. Joten ns. ystäviä ei tällä työroolilla saa.

Siksi sanonkin, että en ole täällä töissä hakemassa ystäviä, vaan tekemässä työtäni niin hyvin kuin osaan. 

Ei mulla mitään sitä vastaan olisi, jos töistä ystäviä löytyisi. Ei vain ole koskaan löytynytkään.

Itse olen löytänyt ystäviä lasten kautta, eli silloin kun he olivat pieniä ja aikaa tuli yhdessä vietettyä muiden perheiden kanssa. 

Yksi löytyi politiikasta, tosin osoittautui kieroksi hyväksikäyttäjäksi. Hah, eli en suosittele. 

Jään mielenkiinnolla seuraamaan. Omat lapsuus- ja opiskelukaverit vaan jostain syystä jäi, osa muutti kauas, ruuhkavuodet vei mennessään jne enkä mistään ole saanut aikuisiällä uusia ystäviä.

Useimmat ihmiset eivät halua uusia ystäviä. Perhe ,suku ja pitkäaikaiset ystävät riittävät. Toki tämä on hankalaa niille, joilla ei yhteydet ole samalla tavalla säilyneet. Elämässä ei ole tilaa uusille ihmissuhteille, hyvä että jaksaa ja ehtii pitää edes entiset suhteet elossa.

Minusta tämä on vain ylimielinen tapa sanoa, että elämä on jo täynnä, eikä lähestymistä toivota. Luonnollisesti aiemmin hankitut ihmiset ovat voineet tulla kaikista noista paikoista, mutta enää ei kaivata uusia.

Ystävyydet kai kehittyvät jos on samanhenkisiä ihmisiä jotka haluavat uusia tuttavuuksia. 

Itse olen toiminut juuri tuolleen, en tietenkään sano kellekään mitään törkeää tai semmoista. En vain jaksa lähteä mukaan porukkaan muuten kuin silleen pintapuolisesti. Esim partiossa mukana oleminen, sehän oli ihan kivaa ja mukavaa järjestellä asioita silleen mukavassa porukassa. Mutta en halunnut niitä ihmissuhteita mitenkään syventää, tai olla muuten yhteydessä kuin jos oli asiaa. Itse huomaan etten oikeastaan ole kiinnostunut uusista ihmisistä kuin pintapuolisesti. Voi olla että menetän jonkun hienon tuttavuuden tälleen, mutta näen haitat suurempina kuin hyödyt. Harvalla kuitenkaan on niin uniikkeja oivalluksia että niitä ei ole ennen kuullut keltään. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on vain ylimielinen tapa sanoa, että elämä on jo täynnä, eikä lähestymistä toivota. Luonnollisesti aiemmin hankitut ihmiset ovat voineet tulla kaikista noista paikoista, mutta enää ei kaivata uusia.

Mutta eihän se ole ylimielisyyttä. 

Ylimielisyyttä olisi, että muut ihmiset ovat sitä varten että tutustuvat ja ystävystyvät juuri minun kanssani. En mä ainakaan halua mitään muilta, ainakaan sitä että ovat kanssani siksi koska minusta on kiva olla ihmisten kanssa. 

Elämä on niin täyttä ja kuormittavaa että ei riitä aikaa eikä voimia ystävyyteen. Jos minulla on mahdollisuus hengähtää kerran viikossa harrastuksen parissa, juttelen ja tapaan ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin sen puitteissa, mutta mihinkään enempään en pysty. En, vaikka olisi maailman mukavin ihminen vastassa.

Luulen, että tämä on monella muullakin syynä että ystävyydet jää. Elämä on muuttunut niin raskaaksi, ettei ole voimia muuhun kuin ladata akkuja yksin kun voi. Tilanne oli eri esim 10-20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet kai kehittyvät jos on samanhenkisiä ihmisiä jotka haluavat uusia tuttavuuksia. 

Itse olen toiminut juuri tuolleen, en tietenkään sano kellekään mitään törkeää tai semmoista. En vain jaksa lähteä mukaan porukkaan muuten kuin silleen pintapuolisesti. Esim partiossa mukana oleminen, sehän oli ihan kivaa ja mukavaa järjestellä asioita silleen mukavassa porukassa. Mutta en halunnut niitä ihmissuhteita mitenkään syventää, tai olla muuten yhteydessä kuin jos oli asiaa. Itse huomaan etten oikeastaan ole kiinnostunut uusista ihmisistä kuin pintapuolisesti. Voi olla että menetän jonkun hienon tuttavuuden tälleen, mutta näen haitat suurempina kuin hyödyt. Harvalla kuitenkaan on niin uniikkeja oivalluksia että niitä ei ole ennen kuullut keltään. 

Sama. Lasten harrastusten myötä joutui paljon tekemisiin ihmisten kanssa . Energiaa ja kiinnostusta ei riittänyt itsellä ja ehkäpä ei monella muullakaan kuin sen yhteistyön verran. Nyt on onneksi lapset aikuisia ja saa keskittyä omiin harrastuksiin. Ja ei . En ole hakemassa niissä ystäviä.

Kyllä mä olen löytänyt niitä ystäviä töistä ja harrastuksista. Ystävystyminen ei useinkaan silti tapahdu siellä töissä vaan tavataan vapaa-aikana.

Töistä ja harrastuksista oikeasti. Ja muutenkin kaikki kiinnostavimmat elämänkokemukset ja sattumat ovat tapahtuneet töissä. Ihmiset kovasti hehkuttavat matkustelun antavan kokemuksia, mutta oikeasti hurjimmat ja hauskimmat jutut olen kokenut töissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen löytänyt niitä ystäviä töistä ja harrastuksista. Ystävystyminen ei useinkaan silti tapahdu siellä töissä vaan tavataan vapaa-aikana.

Miksi ihmeessä kukaan haluaa tavata työtovereita vapaa-aikanaan? Eikö muka ole muuta tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Töistä ja harrastuksista oikeasti. Ja muutenkin kaikki kiinnostavimmat elämänkokemukset ja sattumat ovat tapahtuneet töissä. Ihmiset kovasti hehkuttavat matkustelun antavan kokemuksia, mutta oikeasti hurjimmat ja hauskimmat jutut olen kokenut töissä.

Missä töissä olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen löytänyt niitä ystäviä töistä ja harrastuksista. Ystävystyminen ei useinkaan silti tapahdu siellä töissä vaan tavataan vapaa-aikana.

Miksi ihmeessä kukaan haluaa tavata työtovereita vapaa-aikanaan? Eikö muka ole muuta tekemistä?

Erikoinen paikka jos ne kaikki muut on jotenkin vastenmielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen löytänyt niitä ystäviä töistä ja harrastuksista. Ystävystyminen ei useinkaan silti tapahdu siellä töissä vaan tavataan vapaa-aikana.

Miksi ihmeessä kukaan haluaa tavata työtovereita vapaa-aikanaan? Eikö muka ole muuta tekemistä?

Yleensä ihmiset joilla synkkaa keskenään haluavat tavata toisiaan. Ei ystävyydet tietysti synny siten että moi tulin tänne etsimään ystävää, ootko sä mun kaveri. Vaan esim. töissä tulee vastaa ihminen joka on saman henkinen ja kiinnostuu lähtemään vaikka teatteriin festareille, katsomaan puutarhaa jne. mitä nyt kukakin haluaa tehdä vapaa-aikana.

Ystävä on se kehen randomisti tutustui esimerkiksi ensimmäisen opiskeluvuoden syksynä. Sen jälkeen ihmiset ovat jotain puolituttuja.

No töistä en ole hakemassa ystäviä. Homma nyt vaan on sellaista, että ei voi miellyttää kaikkia. Päätät niin tai näin niin aina joku vetää herneen nenään. Lisäksi saattaa joutua vuoden päästä irtisanomaan jonkun, mikä on kummallekin osapuolelle helpompaa jos ei olla sydänystäviä. Joten työelämän osalta ymmärrän tuon hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen löytänyt niitä ystäviä töistä ja harrastuksista. Ystävystyminen ei useinkaan silti tapahdu siellä töissä vaan tavataan vapaa-aikana.

Miksi ihmeessä kukaan haluaa tavata työtovereita vapaa-aikanaan? Eikö muka ole muuta tekemistä?

Erikoinen paikka jos ne kaikki muut on jotenkin vastenmielisiä.

Tosi vaikea ystävää on löytää jos kaikki muut ihmiset on vastenmielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet kai kehittyvät jos on samanhenkisiä ihmisiä jotka haluavat uusia tuttavuuksia. 

Itse olen toiminut juuri tuolleen, en tietenkään sano kellekään mitään törkeää tai semmoista. En vain jaksa lähteä mukaan porukkaan muuten kuin silleen pintapuolisesti. Esim partiossa mukana oleminen, sehän oli ihan kivaa ja mukavaa järjestellä asioita silleen mukavassa porukassa. Mutta en halunnut niitä ihmissuhteita mitenkään syventää, tai olla muuten yhteydessä kuin jos oli asiaa. Itse huomaan etten oikeastaan ole kiinnostunut uusista ihmisistä kuin pintapuolisesti. Voi olla että menetän jonkun hienon tuttavuuden tälleen, mutta näen haitat suurempina kuin hyödyt. Harvalla kuitenkaan on niin uniikkeja oivalluksia että niitä ei ole ennen kuullut keltään. 

Sama. Lasten harrastusten myötä joutui paljon tekemisiin ihmisten kanssa . Energiaa ja kiinnostusta ei riittänyt itsellä ja ehkäpä ei monella muullakaan kuin sen yhteistyön verran. Nyt on onneksi lapset aikuisia ja saa keskittyä omiin harrastuksiin. Ja ei . En ole hakemassa niissä ystäviä.

Tuossa ne oivaltavat sanat juuri. Yhteistyön verran jaksaa panostaa, ja sehän on ihan kivaa, kun tehdään jotain leiriä porukalla. Mutta itse pidin myös todella hienona sitä että se yhteistekeminen on sitten _ohi_! Että ei jää mitään roikkuvia velvoitteita että pitäisikö olla tekemisissä ja kuka kutsuu ja kenet mihin, ja mistä aikaa ja sen sellaista. Se olisi rasittavaa.

En hae sosiaalista kanssakäymistä, vaan sitä harrastusta, se on se kiva juttu. Sosiaalisuus on siinä päällä toki, mutta ilmankin tulen hienosti toimeen. Tuntuu että moni on kovin vaativa tuon suhteen, haluavat muiden tekevän oman olonsa hyväksi. 

Mikä on ystävän määritelmä? Töissä on työkavereita ja joidenkin kanssa käyn kyllä harrastamassa, onko ne sitten "ystäviä". Naapureissa käydään kyläilemässä puolin ja toisin. Ollaanko ystäviä? Mulle ystävä on aina ollut vieras sana.