Lue keskustelun säännöt.
Riippuvuus toisesta ihmisestä ahdistaa
28.06.2014 |
Onko sinulla koskaan ollut ihmissuhdetta, joka on tuntunut niin tärkeältä ylläpitää että tekisit mitä tahansa sen eteen koska et usko voivasi ikinä olla onnellinen ilman sitä ihmistä? Että koko elämäsi on kiinni siitä ihmissuhteesta? Miten pärjäsit sen pelottavan tunteen kanssa? Mitä tapahtui?
Kommentit (5)
On. En tiedä miten selviän. Se suhde loppuu ja sitten ei ole minulla turvallista satamaa.
Äärimmäisen kamala tunne, ja siksi en päästäkään yleensä ihmisiä lähelle.
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Mieheni on turvasatamani ja kallioni, tapahtuu mitä tapahtuu. Siihen ei edes mitkään surkeat sivupanot pysty vaikuttamaan. Mies ei koskaan eroa, tiedoksi teille, sivupanot. Ette koskaan pääse vaimoksi vaimon paikalle, sutturat.
Minä en varmaan selviä. Pelottava ajatus. Olisi pitänyt olla varovaisempi eikä pilata elämääni rakkaudella jolla ei ole tulevaisuutta. Kuitenkin se seuraa minua loppuelämän.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 14:16"]
On. Mieheni on turvasatamani ja kallioni, tapahtuu mitä tapahtuu. Siihen ei edes mitkään surkeat sivupanot pysty vaikuttamaan. Mies ei koskaan eroa, tiedoksi teille, sivupanot. Ette koskaan pääse vaimoksi vaimon paikalle, sutturat.
[/quote]
The lady doth protest too much, methinks...
Nuorempana tapasin toisen nuoren miehen kanssa, johon rakastuin palavasti. Välillä meillä oli joitain ongelmia suhteessamme, ahdistuin ja pelkäsin, että eroaisimme. Olin suunnitellut elämääni hänen kanssaan, hänen piti olla se oikea minulle. Välillä hän jopa henkisesti satutti minua, mutta olin niin tiukasti kiinni siinä suhteessa. Pelkäsin tulevaisuutta ilman häntä. Ajattelin etten koskaan löydä ketään.
Näin myöhemmin ajateltuna ne tuntemukset olivat todella inhottavia ja satuttavia. Kärsin paljon niistä tunteista. Mies jätti minut vuoden seurustelun jälkeen. Luulin etten selviä millään. Mutta totuus oli se, että alun jälkeen tajusin myös oman käytökseni. Miksi olinkaan niin pelännyt menettämistä, vaikka mies satutti minua eikä meillä oikeasti kai ollutkaan tulevaisuutta suhteellemme. Sen jälkeen tapasinkin nykyisen mieheni. Asiat ovat loistavasti :)