Miten pääsee irti ahdistavista ja jumittavista ajatuksista?

Diapam

Kirjoita se paperille ja polta sitten paperi. En tiedä toimiiko mutta kokeile.

^Diapam kuulostaa vähän äärimmäiseltä keinolta. Ja alkoholiakaan en käytä. ap

^^En usko, että 3:n neuvo toimisi tässä asiassa. Muuten ehkä ihan hyväkin ajatus. Voin tietysti kokeilla. ap

mene johonkin metsään yksin rauhalliselle kävelylle.toimii

6, haluaisin kokeilla tuota. Mutta nyt kun olen yksinäisyydessä, ajatukset vain voimistuvat ja olen ihan kauhuissani. Kotona tunnen olevani kuitenkin jollain lailla turvassa. ap

Puhu siitä jonkun kanssa? 

Itselläkin vähän samaa, enkä valitettavasti tiedä patenttiratkaisua, mutta minua auttaa joskus se, että ahdistuksesta huolimatta keskityn väkisin johonkin hyvin konkreettiseen tekemiseen (esim juoksen, leikin lasten kanssa, teen töitä, leivon, istutan kukkia). Toiseksi yritän pitää yllä sitä ajatusta, että ahdistus on väliaikaista ja johtuu tietyistä henkisistä kipupisteistäni, ei siitä, että olisin jotenkin huono tai että kaikki inhoaisivat minua. Ikään kuin katselen ahdistusta ulkopuolelta ja ajattelen, että siinähän olet, ja minä toimin tässä normaalisti, katsotaan kauanko kestät.

8, puhuminen auttaisi varmaan, jos vain olisi joku, jonka kanssa puhua. ap

Mindfulness. Koeta olla hetkessä läsnä. Kun alkaa iso pyörä pyöriä, niin keskity johonkin asiaan, vaikka kaupassa appelsiinin väriin ja tuoksuun. Aina uudelleen vie huomio takaisin nykyhetkeen, johonkin konkreettiseen. Kenkien väriin, maan tuntumaan kenkien alla, omaan hengitykseen, tomaatin pintaan. Toimii, mutta vaatii harjoitusta.

nimim. kokemusta on

Kerro meille :) 

9, minullakin on hetkiä, jolloin pystyn tekemään jotain ajattematta liikaa, mutta melkein koko ajan on ihan halvaantunut olo ahdistuksen takia. ap

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 12:53"]Mindfulness. Koeta olla hetkessä läsnä. Kun alkaa iso pyörä pyöriä, niin keskity johonkin asiaan, vaikka kaupassa appelsiinin väriin ja tuoksuun. Aina uudelleen vie huomio takaisin nykyhetkeen, johonkin konkreettiseen. Kenkien väriin, maan tuntumaan kenkien alla, omaan hengitykseen, tomaatin pintaan. Toimii, mutta vaatii harjoitusta.

nimim. kokemusta on

[/quote]

Osaatko kertoa lisää tuosta mindfulnesista? Terveisin toinen asioiden vatvoja ja murehtija

11, olen ihan pihalla tuollaisista.

12, täällä ei oikein uskalla kertoa, kun jotkut kommentoivat niin julmasti. Yritän suojella itseäni, vaikka toisaalta kidutan itseäni ajattelemalla kaikkea kamalaa. Samalla tiedän koko ajan, että todennäköisesti asiat järjestyvät ja että tulee uusia ahdistuksen aiheita ja tämä unohtuu. On tämä kyllä hullua. ap

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 12:53"]Mindfulness. Koeta olla hetkessä läsnä. Kun alkaa iso pyörä pyöriä, niin keskity johonkin asiaan, vaikka kaupassa appelsiinin väriin ja tuoksuun. Aina uudelleen vie huomio takaisin nykyhetkeen, johonkin konkreettiseen. Kenkien väriin, maan tuntumaan kenkien alla, omaan hengitykseen, tomaatin pintaan. Toimii, mutta vaatii harjoitusta.

nimim. kokemusta on

[/quote]

Osaatko kertoa lisää tuosta mindfulnesista? Terveisin toinen asioiden vatvoja ja murehtija

[/quote]

Olen opiskellut mindfullnessia itsenäisesti netistä. Löytyy paljon aineistoa, ja erilaisia harjoituksia. On olemassa myös mindfulness-kursseja, mutta itse lukemalla ja harjoittelemallakin pääsee hyviin tuloksiin. Itse olen juuri sellainen, jolla ahdistava ajatus / tilanne jää päälle, tulee uniin, kiertää päässä ja kasvaa uskomattomiin mittoihin. Mutta nyttemmin mindfulnessin, eli nykyhetkeen keskittymisen, tietoisuuden kautta, olen päässyt siitä eroon. 

Mullakin on periaatteessa nyt päällä sellainen tilanne, jonka takia olisin vielä viime vuonna seonnut, mutta huomaan, että edistystä on tapahtunut, juuri mindfullnessin avulla. On aika voittajaolo, kun huomaa, että vanhakin koira oppii uusia temppuja! (Olen 40-v.) 

Googlaa ja ala rohkeasti kokeilemaan! :) 

Ota pari mäkikuismapilleriä kerta-annoksena. Luontaistuote, jonka olen huomannut auttavan ihan kertaluontaisenakin annoksena. Siitä saa ikäänkuin pikku potkun tuonne otsalohkoon ja ajatukset alkaa taas rullata vapautuneemmin.

On monia keinoja, ja paljon riippuu siitäkin että ovatko pahimmat skenaariosi realistisia vai "tuulesta temmattuja"/villejä tyyliin "Jos en osta kotihälytyslaitetta, niin sitten varmasti joku rosvo murtautuu kotiini ja tappaa minut". Tässä muutamia käytännöllisiä keinoja, mitä itse olen opetellut aikoinaan kun huolet täyttivät elämäni ihan konkreettisesti:

-Ajattele pahin mahdollinen (realistinen) skenaario, ja hyväksy se. Tämän jälkeen mietit keinot miten voit estäät sen ja mitä näiden keinojen todennäköinen seuraus on. Listaa keinot paperilla. Viimeisenä valitse oma toimintapasi ja ala suorittaa sitä äläkä epäröi. Älä palaa taaksepäin, vaan pysy sillä tiellä minkä valitsit. Jos jäät arpomaan, niin huolet täyttävät taas maailmasi.

-Pistä asiat mittasuhteisiin: mitkä ovat todellisia murheita, ja mitkä eivät. Älä murehdi pikkujuttuja kuten; kodin siisteyttä, jonkin tietyn henkilön mielipidettä joka ei ole edes lähiomainen, arvosanoja jne. Kuvittele itsesi kuolinvuoteelle, ja mieti olisiko siinä tilassa tämä kyseinen aihe ihan oikeasti murheen aihe. 

-Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Jos päätäsi vaivaa absurdit pelot, esim lentopelko, ydinpommin/sodan pelko jne. Niin mieti asioiden todennäköisyydet; kuinka monta kertaa vuodessa tippuu Suomen lentokone alas-kuinka monta kertaa olet eläessäsi ollut tippuvassa koneessa-jne. Älä murehdi asioita, jotka ovat epätodennäköisiä. Sillä ne eivät satu sinun kohdallesi.

-Elä päivä kerrallaan, tehtävä kerrallaan. Kun olet päättänyt keinot millä pyrit selvittämään ongelmia, niin toimi niiden mukaan tehtävä kerrallaan. Älä mieti eilistä, älä mieti huomista. Jokainen aamu on alku, jokainen ilta on loppu. Päivä on elämä. Kuvittele itsesi sotilaaksi esim talvisodassa Suomen metsiin; et voi ajatella mitä teit väärin eilen, et voi murehtia mitä teet huomenna. Ainoa mitä voit tehdä, on olla tietoinen eilisestä ja huomisesta, mutta toimia tässä päivässä. Älä elä eilisessä, äläkä huomisessa; päivä kerrallaan.

Muistuta itseäsi, että huolehtiminen ja murehtiminen sairastuttavat. Stressitaso nousee, mahahapot ovat kovilla stressihormonien vuoksi ja vastustuskyky laskee. Kun murhedit, niin saat pian lisää murehtimisen aihetta. Käytä noita keinoja apuna selvittääksenis murhe kerrallaan. Älä tee sitä virhettä, että suljet silmät murheilta, sillä ainoa tapa päästä niistä on selvittää pathaat mahdolliset keinot niiden selvittämiseksi ja pahimman mahdollisen seurauksen hyväksyminen -ja sen jälkeen toimit ja et murehdi koska päätös on tehty.

Kuulostaa yleistyneeltä ahdistushäiriöltä. Itselläkin on ja stressaavina aikoina aivot jankkaa jotain samaa asiaa, vaikka hyvin tietää, ettei siitäole kuin haittaa. Yritän pyristellä eteenpäin ilman lääkkeitä mutta ottaahan se päähän, että ittensä kanssa taisteluun menee niin paljon energiaa. Välillä kadehdin jopa kissaani, joka on rennosti ottamisen mestari.

17, en oikein uskalla kokeilla tuollaista, vaikka ehkä siitä ei haittaakaan olisi. Yritin äsken lukea uutisia ja miettiä, kuinka lukemattomilla ihmisillä on paljon raskaampi tilanne kuin minulla ja ihan oikea hätä. Varmaan sellaiset ihmiset nauraisivat päin naamaa, jos kuulisivat, mitä minä murehdin. Mutta jotenkin sekään ei vain auta. ap

17, en oikein uskalla kokeilla tuollaista, vaikka ehkä siitä ei haittaakaan olisi. Yritin äsken lukea uutisia ja miettiä, kuinka lukemattomilla ihmisillä on paljon raskaampi tilanne kuin minulla ja ihan oikea hätä. Varmaan sellaiset ihmiset nauraisivat päin naamaa, jos kuulisivat, mitä minä murehdin. Mutta jotenkin sekään ei vain auta. ap