Esikoisen uniongelmat, vauva tulossa

Jos jollakulla olisi edes joku vinkki...? -ap

Ei ole mitään neuvoa. Mulla oli sama juttu ja sain vain vähättelyä osakseni, että lapset on lapsia, anna olla. Eipä nuku vieläkään itsenäisesti vaikka on jo 4. Vituttaa, kun ei silloin tehnyt jotain asialle, mutta ei tosiaan kukaan auttanut vaikka kyselin joka paikasta neuvoja.

Voi ei nro 3 :( jaksamista sullekin <3 ja siis tottakai mäkin ymmärrän, että lapset on yksilöitä jne.. mutta hämmentää itseäni entisestään, että lapsi on nukkunut hyvin aiemmin, mutta nyt sitten hirveä rumba ja silti heräilee öisin..

Millainen rytmi lapsellasi on? Milloin herää aamulla ja miten nukkuu päiväunet?

Aamulla herää n. 8 aikaan, päiväunet nukkuu n 13-15. Joskus 14-15, joskus 13-14.. päiväunille laitto samanlaisen "taistelun" takana. Jopa puolitoistatuntia menee nukuttaessa.. mutta jos jättää päiväunet välistä, on illalla mahdottoman kiukkuinen (eikä nukahda yöunille sen paremmin) tai nukahtaa esim. päivällispöytään. Nukkumaan n klo 20.30-21.00. Olen miettinyt, että pitäisi ehkä herätä aiemmin, mutta lapsi on aikaisin herätessäkin kiukkuinen (kokeiltiin nousta viikko aamuseitsemältä). Eikä vaikuttanut nukahtamisongelmiin. Ulkoillaan tunti pari päivässä sään salliessa, pyrin tasapainoiseen ja monipuoliseen ruokavalioon ja kehittävää tekemistäkin muiden leikkien ohella yritän tarjota. Olisko tuossa päivärytmissä mahdollisesti jotain korjattavaa? -ap

Aivan tavallista tuonikäisen touhua. Ja varmasti tuleva muutos vielä pahentaa tilannetta. Älä ressaa etukäteen, pieni vauva kuitenkin voi olla sylissä/rinnalla/kantorepussa tms sen aikaa kun nukutat isompaa. Sitten kun vauva on isompi niin toki joku ratkaisu pitää keksiä mutta esikoisesi on sitten jo hurjasti isompi myös.

Otat tuolin sängyn viereen ja siirry ilta illalta pikkuisen kauemmas lapsen sängystä, lopulta ehkä olkkariin..

Meillä lapset nukahti mukavasti itsekseen kunnes kuopus oli reilu parivuotias ja alkoi hypätä ylös sängystä. Sittemmin huoneessa on pitäny olla toisen vanhemman eikä sieltä oo aktiivisesti ees pyritty pois, nettiä voi selata sielläkin. Kuopus nyt jo kohta 4v..

Kaikki samaan sänkyyn, pääset itse helpoimmalla.

Mitenkäs ison mahan kanssa mahdutaan, esikoinen pyrkii nukkumaan tyylillä varpaat mun suussa, sormet isin suussa.. :D ja potkii ja hakkaa meitä unissaan. Oon monta yötä nukkunu huonosti juuri sen takia, etten saa lasta rauhoittumaan yöllä herättyään enää omaan sänkyynsä.. erittäin harvinaista muutenkin, että nukkuisi koko yön omassa sängyssään :(

Tuota "tuolitemppua" mä varmaan kokeilen, tässä ois kuitenkin vielä vajaa 6kk aikaa opettaa lapsi takaisin itsenäiseen nukahtamiseen.. :) kiitos vinkistä! :)

-ap

Meillä lapsi suunnilleen samanikäinen ja meidän päivärytmikin on samansuuntainen. Sen olen kyllä huomannut, että niinä päivinä kun lapsi saa olla tosi paljon ulkona tai muuten tehdä uusia asioita / kivoja juttuja, niin tulee se unikin helpolla. Onko sulla kokemusta tästä? Ehkä teidän lapsi kaipaa aktiivisempaa tekemistä tai enemmän uusia virikkeitä? 

Toivottavasti jaksat kuitenkin, ja pyydä mahdollisuuksien mukaan isää nukuttamaan!

Mulla on tää raskaus nyt vähän rajoittanut noita ulkoiluja, mutta yritetty silti käydä kävelyillä (lapsi jaksaa jo hienosti kävellä kohtuu pitkiäkin matkoja) ja lapsi on saanut istua rattaissa väsähdettyään. On tultu sitten omalle pihalle leikkimään, keinuminen ja pallon potkiminen on ollut mieluisimpia. Nukuttaa on pitänyt silti, vaikka lapsi olisikin saanut paljon aktiviteettia päivällä, epäilen että menee tuolloin yliväsymykseksi (en ole oppinut vielä täysin ennakoimaan tätäkään, väsähtää ihan äkikseltään vasta illalla). Varmasti vaikuttaa ulkoilun määrä, en epäilekään, ja päivittäin pyrittykin ulkoilemaan edes se tunti :)

-ap

Älä nyt ainakaan viereen ota, kuten joku ehdotti. Meillä tuo pikku hiljaa kauemmaksi siirtyminen onnistui esikoisen kanssa. Kuopusta nukutan vieläkin ja menee syksyllä kouluun, tosin hommaan menee enää noin vartti. Esikoinen on jo tuon ed. mainitun ajanjakson nukahtanut itsekseen noin 3v. saakka, on nyt 10v.

Tsemppiä ap:lle! Meillä oli sama juttu, sillä erotuksella että esikoinen oli 1v5kk kun toinen lapsi syntyi. Tosi vaikeaa oli nukahtaa sekä päivä- että yöunille, piti olla vieressä ja valvoa nukahtamista tunnin verran, usein enemmänkin. Jos yritti poistua, alkoi kirkuminen. Usein nukuttamiseen meni koko ilta. Lapsi heräsi myös usein aamuyöllä huutamaan pitkiksi ajoiksi, jolloin minä (mies kävi töissä, ei voinut valvoa) valvoin lapsen kanssa ja tyynnyttelin häntä.

Sama homma jatkui vauvan synnyttyä, mutta hänen ollessaan parin viikon ikäinen päätin, että esikoisen on opittava nukahtamaan itse - ei ole mahdollista nukuttaa yhtä tuntikausia kun on toinenkin hoidettavana. Aloitin päiväunista, koska valoisaan aikaan toimiminen tuntui helpommalta. Pistin lapsen nukkumaan lounaan jälkeen kuten yleensä, mutta sen sijaan että olisin jäänyt viereen seurailemaan, lähdin huoneesta pois sanoen, että nuku vaan, äiti on tässä lähellä. Jätin oven auki, että lapsi kuuli minun puuhailevan keittiössä ja olevan siis lähellä. No, kirkuminen alkoi heti, tietysti. Kävin noin viiden-kymmenen minuutin välein ovella sanomassa, että nuku vaan, äiti on lähellä. Lapsi karjui yli tunnin, mutta nukahti sitten. Seuraavana päivänä itki kymmenen minuuttia, sitä seuraavana ehkä minuutin. Kun päiväunille meno sujui, tein saman yöunien suhteen. Jos siis lapsi itkee, käyn välillä ovella sanomassa että kaikki on hyvin, käy vaan nukkumaan, mutta en jää huoneeseen. 

Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhtään aiemmin en olisi voinut mitään unikouluja pitää. Puolitoistavuotias ymmärtää jo puhetta ja tajuaa, että äiti on lähellä vaikkei ihan vieressä olisikaan.

Meillä sama tilanne! Esikoinen täyttää ens kuussa kaksi ja samaan aikaan vauvan la. Herää aamuyöstä viereen. Sekään ei haittaa, mielestäni pieni saa tulla, mutta yöunille nukutus kestää. Meillä herätään aaulla jo 6-7 aikaan, päikkärit pari tuntia ja silloin nukahtaa helposti, onneksi. Taitaa siis vaan olla tuossa iässä niin paljon uusia juttuja kun niin paljon opetellaan uutta ja ollaan uteliaita, ettei meinaa vaan osata alkaa nukkumaan ilman hömppäilyä :) ei stressata, kyllä ne rutiinit kahdenkin kanssa sitten jotenkin sujuu ja nukutukset selviää. Väsy meille tulee varmasti eikä itkukiukulta säästytä, mutta kunhan lähtökohtana on hyvä asenne ja rohkeus sitten sanoa väsystä ajoissa ääneen, niin jokainen pärjää!

Meillä tuossa "huudattamisessa" on vain se ongelma, että lapsi ei tyynny puheeseen, vaan huutaa tosiaan niin kauan että oksentaa. :( ollaan siis tätäkin kokeiltu. Yritän vielä tuota pikkuhiljaa kauemmaksi siirtymistä. En haluaisi tilannetta, jossa syötän vauvaa ja yritän nukuttaa esikoista.. Jos vauva sattuukin olemaan äänekkäämpää sorttia, niin eihän se tulisi onnistumaan mitenkään. Ihania olette, kun neuvotte! :) -ap

Hei, olen siis tuo #13. Meillä lapsi ei siis todellakaan tyyntynyt puhumiseen, vaan kävin huoneessa piipahtamassa ja sanomassa että kaikki on hyvin, nuku vaan siitä huolimatta, että lapsi ei huudoltaan kuullut varmasti mitään. Usein kävin pinnasängyn vieressä, silitin hetken ja sitten jatkoin askareitani. Esitin aina vielä tosi reipasta ja iloista, ei mitään hätää, näetsen. Lapsi on sitä sorttia, jolle ei kannata käydä selittämään että "nyt sinua harmittaa kun...". Ei kuule eikä näe mitään kun huutaa niin kovasti ja oksentaa myös jos huuto menee överiksi. Siksi menin aina huoneeseen käväisemään kun kuulosti siltä, että menisi kohta oksentamiseksi.

Voisiko olla jotain alkavaa uhmaa? Huomionkipeyttä ja rajojen testausta? Minulla ei ole mitään hyviä vinkkejä. Itse olen käyttänyt välillä kovempia keinoja. Meillä ei ole toiminut kovin hyvin seuralaisena oleminen nukutustilanteissa. Lapsi on innostunut siitä vain lisää ja vaatii sitä jatkossakin jos lähtee sille linjalle. Parhaiten on rauhoittunut, kun olen antanut huutaa ja nähdä että olen tosissani. Oman uhmaikäisen kohdalla on täytynyt skarpata siinä, etten anna hössöttää ja pompotella liikaa. Jossain vaiheessa peli on vihellettävä kesken vaikka se johtaisi itkuun. Mielestäni sinunkin kannattaa miettiä sitä, että uskooko lapsi sinua kun sanot, että nyt on nukkumisaika ja mitä siitä seuraa jos lapsi on sitä mieltä että eipäs ole. Kumpi määrää kumpaa?

Millä tavalla aikaisemmin herääminen helpottaisi päivääsi? Eikö se rasita vain lisää? Voisit kokeilla päiväunien pois jättämistä ja mieti mikä hetki päivästä olisi paras hetki ulkoilla ja rasittaa lasta eri aktiviteeteilla. Kyllähän se lapsi vaatii päiväunet jos heräätte aikaisin ja aamupäivä on kovin aktiivinen. Oletteko kokeilleet ulkoilua ja muuta puuhaa iltapäivisin silloin kun alkaa osoittaa väsymisen merkkejä? Kannattaa aloittaa iltapuuhat ajoissa.

Suosittelen kirjaa Unihiekkaa etsimässä.

tsempit!

Minä laittaisin esikoisen sekä vauvan sängyn vanhempien makuuhuoneeseen.

Lapsi tarvitsee turvaa ja läheisyyttä.

On luonnotonta antaa pienen huutaa yksin.

Meillä helpotti kun siirsin esikoisen sängyn meidän makuuhuoneeseen. Ei tarvinnut nukuttaa/imettää vauvaa ja juosta taas vuorostaan esikoisen luona. Kun esikoinen täytti kaksi, ei häntä saanut pysymään sängyssä ennen kuin kello näytti 21.30. Kun esikoinen suostui jäämään peiton alle omaan sänkyyn, nukahti hän rauhassa sillä aikaa kun imetin vauvaa. Vauva tosin oli silloin jo n. 4 kuukauden. Meidän vauva oli suht rauhallinen ja molempien nukutus sujui ihan mukavasti alusta lähtien, vaikka esikoinen oli vauvan syntyessä vasta vuoden ja 8 kk. Kun siirsimme esikoisen sängyn samaan huoneeseen niin alkoi hän nukkumaan paljon paremmin. Tietenkin se riippuu vauvasta, että itkeekö paljon.. Lapsi etsii turvaa varsinkin ennen nukkumaanmenoa, tosiaan kun sanoo että äiti on lähellä, se auttaa. Esikoinen on tällä hetkellä 2,5-vuotias ja yrittää välillä tulla iltaisin pois sängystään, naureskelee vain kun laitan hänet takaisin, mutta itse yritän puhua sillä hetkellä mahdollisimman vähän. Kyllä kaikki menee hyvin, yhtäkkiä lapsen nukkumaanmeno muuttuu helpommaksi, mutta se vaatii sen että ei lipsu niissä nukkumisjärjestelyissä.

Tuota päiväunien poisjättämistä olen itsekin miettinyt. Useimmiten kun silloin olisi paras aika lähteä ulos (itse olen kaikkea muuta kuin aamuihminen) ja menee sitten se aika nukuttaessa ja lapsen nukkuessa. -ap