Minkä asian yli et pysty pääsemään, vaikka kuinka yrittäisit?

Mun viimeiset sanat isälleni oli aivan hirveät, sain hänet itkemään, vaikkei hän itkenyt koskaan. Jos olisin arvannut että täysin terve ja hyväkuntoinen mies saattaa kuolla yhtäkkiä...:(

Koulukiusaamisesta en pääse yli. Ei auta vaikka keksisin mitä selityksiä. Luokkalaiseni olivat hirviöitä, samoin heidän vanhempansa ja opettajat salliessaan kaiken.

Ei auttanut vaikka tiesin olevani kaunis ja älykäs. Kiusaaminen aiheutti huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteen josta en ole päässyt eroon. Peruskoulun jälkeen lähdin muihin ympyröihin joissa ei tiedetty minun olevan kiusattu. Minusta pidettiin, eikä enää uskoteltu että olen ruma ja tyhmä. Se paransi itsetuntoani hiukan, mutta vaikka ihmiset olivat kivoja, en voinut luottaa heihin enkä lakata pakenemasta.

Olen menettänyt valtavasti kiitos kiusaajien jotka estivät itsetuntoni kehittymisen. Olisin pystynyt paljon parempaan jos mulla olisi ollut itsevarmuutta enkä olisi oppinut karttamaan ihmisiä. Olen ylpeä että olen yhteiskunnassa kiinni ja kasvattanut hyvin pärjäävät lapset, mutta syytän ikuisesti kiusaajia elämäni pilaamisesta. Olen yrittänyt mutta en voi hyväksyä sitä miten väärin minulle tehtiin.

Seksuaalirikos joka kohdistui minuun. Vaikka kuinka mietin ettei niin mitättömän takia tarvisi kärsiä, teko riivaa jollain tasolla.

Terveisiä hyväksikäyttäjälle, sait pahaa aikaan kun et hyvään kyennyt. Sinusta ei vaan ollut ihmiseksi.

Olet ikuisesti sekundaa.

Huono itsetunto. Vaikka miten menestyisin elämässä ja saisin toisiltakin hyvää ellei suorastaan loistavaa palautetta, syvällä sisimmässäni aina vain pidän itseäni täytenä surkimuksena. Tästä uskomuksesta käsin myös lopulta sabotoin kaikki hyvät asiat elämästäni. Tein todella suuren työn terapiassakin muuttaakseni näkemykseni itsestäni, mutta ei vain toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaamisesta en pääse yli. Ei auta vaikka keksisin mitä selityksiä. Luokkalaiseni olivat hirviöitä, samoin heidän vanhempansa ja opettajat salliessaan kaiken.

Ei auttanut vaikka tiesin olevani kaunis ja älykäs. Kiusaaminen aiheutti huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteen josta en ole päässyt eroon. Peruskoulun jälkeen lähdin muihin ympyröihin joissa ei tiedetty minun olevan kiusattu. Minusta pidettiin, eikä enää uskoteltu että olen ruma ja tyhmä. Se paransi itsetuntoani hiukan, mutta vaikka ihmiset olivat kivoja, en voinut luottaa heihin enkä lakata pakenemasta.

Olen menettänyt valtavasti kiitos kiusaajien jotka estivät itsetuntoni kehittymisen. Olisin pystynyt paljon parempaan jos mulla olisi ollut itsevarmuutta enkä olisi oppinut karttamaan ihmisiä. Olen ylpeä että olen yhteiskunnassa kiinni ja kasvattanut hyvin pärjäävät lapset, mutta syytän ikuisesti kiusaajia elämäni pilaamisesta. Olen yrittänyt mutta en voi hyväksyä sitä miten väärin minulle tehtiin.

Miten sinulla on lapsia ja olet "yhteiskunnassa kiinni", vaikket voi luottaa ihmisiin? Jos olet iloinen lapsistasi ja rakastat heitä, eihän elämäsi ole pilalla?

 Collection /

Että ihminen on pohjimmiltaan niin lähellä esi-isiään puussa. Välillä elättelee uskoa paremmasta, mutta sitten kun rohkaistuu ulos tai avaa iltauutiset, niin todellisuus kumauttaa heti päin näköä.

Tein yläasteella kovasti töitä nostaakseni numeroitani, hain erityislukioon ja pääsin. Vanhempani estivät lähtöni. Jäin moneksi vuodeksi vielä kotiin. Kävin kyllä lukion mutta sairastuin psyykkisesti ja jouduin myös kantamaan huolta epävakaasta vanhemmasta ja koko perheestä. Omat kykyni jäivät myös kehittymättä. Tuota aikaa en saa koskaan takaisin ja vaikka olen myöhemmin seurannut kiinnostuksiani, itseluottamus puuttuu, ja jokin tyytymättömyys omaan elämään on seurannut. Surettaa ettei minulla siihen aikaan ollut tukea.

Lapsuuteni traumatisoitumisesta ja sen seurauksista. Lapsuudenaikainen seksuaalinen, fyysinen ja psyykkinen väkivalta lapsuudenperheessä maustettuna koko kouluajan jatkuneella koulukiusaamisella. Sanomattakin selvää, että tällaisessa ympäristössä ei kasva terveeksi aikuiseksi.

Ensin porukalla rikotaan ihminen ja sitten ei olla valmiita kantamaan seurauksia eli tarjoamaan tarvittavaa traumaterapiaa että asian pääsisi viimeinkin käsittelemään. Seitsemän vuotta tässä yrittänyt, enää en jaksa yrittää. Työkykyistä minusta ei tällä menolla enää tule tässä elämässä. Siinähän makselette tekemättäjättämisienne seuraamuksista, en todellakaan pode huonoa omaatuntoa sen takia että en työelämässä ole ja elelen yhteiskunnan tuilla. Kovaa vauhtia katkeroitumassa kyllä olen, sen verran epätoivoiselta näyttää että saisin viimeinkin sitä apua mitä tarvitsisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaamisesta en pääse yli. Ei auta vaikka keksisin mitä selityksiä. Luokkalaiseni olivat hirviöitä, samoin heidän vanhempansa ja opettajat salliessaan kaiken.

Ei auttanut vaikka tiesin olevani kaunis ja älykäs. Kiusaaminen aiheutti huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteen josta en ole päässyt eroon. Peruskoulun jälkeen lähdin muihin ympyröihin joissa ei tiedetty minun olevan kiusattu. Minusta pidettiin, eikä enää uskoteltu että olen ruma ja tyhmä. Se paransi itsetuntoani hiukan, mutta vaikka ihmiset olivat kivoja, en voinut luottaa heihin enkä lakata pakenemasta.

Olen menettänyt valtavasti kiitos kiusaajien jotka estivät itsetuntoni kehittymisen. Olisin pystynyt paljon parempaan jos mulla olisi ollut itsevarmuutta enkä olisi oppinut karttamaan ihmisiä. Olen ylpeä että olen yhteiskunnassa kiinni ja kasvattanut hyvin pärjäävät lapset, mutta syytän ikuisesti kiusaajia elämäni pilaamisesta. Olen yrittänyt mutta en voi hyväksyä sitä miten väärin minulle tehtiin.

Miten sinulla on lapsia ja olet "yhteiskunnassa kiinni", vaikket voi luottaa ihmisiin? Jos olet iloinen lapsistasi ja rakastat heitä, eihän elämäsi ole pilalla?

Käyttämättä jätettyjä mahdollisuuksia, pelontäyteinen lapsuus. Totta, minulla on työ, perhe ja terveyttäkin toistaiseksi. Ja voisin olla huonommassakin jamassa. Mutta on raskasta elää elämänsä näytellen. Tuntee että on huonompi eikä kuulu joukkoon, ei voi luoda ystävyyssuhteita, pelkää koko ajan että joku sanoo pahasti, mutta yrittää näytellä vahvaa ja tasapainoista. Pahinta on kun tietää että olisi voinut olla toisin.

En pääse vanhoillislestadiolaisen taustani yli.

Vierailija kirjoitti:

Että mies kuvittelee etten tajua kun hää tuijottelee illalla sängyssä Instagramista naisia sängyssä mun vieressä. On luvannut lopettaa aika monta kertaa mutta jooh

Jätä se sika