Veljen vaimo pilasi illan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Juuri näin. Itsekin ihmettelen ihmisiä jotka elävät viikot ja viikonloput, arjet ja pyhät minuutilleen saman aikataulun mukaan. Viikonloppuna eivät lapset voi nukkua hetkeäkään pidempään kun heti menee kuulemma "rytmi sekaisin" ja jouluna pitää syödä jouluateria täsmälleen samaan aikaan kuin arkena syödään että lapset eivät mene "sekaisin".

Koko elämän suolahan on juuri se että arki ja juhla eroavat toisistaan. Itse muistan lapsuudesta juuri ne juhlat parhaina kun silloin sai kerrankin valvoa pidempään (ja nukahtaa sitten vaikka sohvalle) ja tehtiin asioita eri tavalla kuin muuten.

Miten lapset oppivat koskaan joustamaan mistään jos heidän koko elämänsä menee minuutilleen samalla tavalla koko ajan? En ihmettele että nämä vanhemmat ajattelevat että mitään ei voi muutta kun ovat itse ne lapsensa sellaisiksi opettaneet.

Enkä siis sano että arjessa ei pitäisi olla rutiineja mutta ne ovat nimenomaan sen arjen rutiineja, eivät rutiineja joista ei voisi joskus joustaa.

Samaa mieltä. Ja muistan itse lapsena, miten oli jännää kun sai valvoa aikuisten kanssa pitkään. Ja kun väsytti ja meni nukkumaan niin pystyi vielä sängystä kuunnella aikuisten puhetta ja naurua. Siitä tuli turvallinen oli, että siinä ne ovat jos sattuisin jotain tarvitsemaan. Hyvä fiilis on jäänyt tällaisista illanvietoista lapsena.

Nykyisin aikuisenakin jos menen illanvietoissa muita ennen nukkumaan reissussa niin jätän usein oven raolleen ja kuuntelen vielä muiden puheensorinaa ennen nukahtamista. Tulee sama turvallinen ja hyvä olo kuin lapsena.

Ja tämä tapahtui, kun olit kolmevuotias? Nyt puhutaan taaperosta, joka ei varmasti muista noistakaan juhlista yhtään mitään. Alakouluikäiselle se valvominen voikin jo olla joku elämys.

Miehelläni on useampi sisarus,mukavia ihmisiä. Poikkeuksena yksi sisko,joka toimii koko perheen juorukellona. Pahantahtoisena ihmisenä pääosa,juoruista, on ilkeilyä. Etenkin veljenvaimosta(ei minusta),siksi olenkin varuillani hänen seurassaan. Enkä halua yhtään "pakollisia"tapaamisia enempää.

Pienten lasten kanssa liikkeellä ollessa auttaa se, että asioista sovitaan etukäteen.

Jäädäänkö yöksi vai ei. Jos ei jäädä yöksi, niin pitää sopia monenko aikaa pitää lähteä, lähteekö vain toinen lapsen kanssa vai molemmat.

Jos ollaan yötä, niin mikä on sopiva määrä alkoholia, kumpi herää aamulla vai molemmat jne.

Jos halutaan humpata reippaammin niin lapsi hoitoon. Kukaan ei kestä sitä, että katsoo koko illan ja aamun lapsia ja toinen juo ja viettää krapuloissa koko aamupäivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Juuri näin. Itsekin ihmettelen ihmisiä jotka elävät viikot ja viikonloput, arjet ja pyhät minuutilleen saman aikataulun mukaan. Viikonloppuna eivät lapset voi nukkua hetkeäkään pidempään kun heti menee kuulemma "rytmi sekaisin" ja jouluna pitää syödä jouluateria täsmälleen samaan aikaan kuin arkena syödään että lapset eivät mene "sekaisin".

Koko elämän suolahan on juuri se että arki ja juhla eroavat toisistaan. Itse muistan lapsuudesta juuri ne juhlat parhaina kun silloin sai kerrankin valvoa pidempään (ja nukahtaa sitten vaikka sohvalle) ja tehtiin asioita eri tavalla kuin muuten.

Miten lapset oppivat koskaan joustamaan mistään jos heidän koko elämänsä menee minuutilleen samalla tavalla koko ajan? En ihmettele että nämä vanhemmat ajattelevat että mitään ei voi muutta kun ovat itse ne lapsensa sellaisiksi opettaneet.

Enkä siis sano että arjessa ei pitäisi olla rutiineja mutta ne ovat nimenomaan sen arjen rutiineja, eivät rutiineja joista ei voisi joskus joustaa.

Samaa mieltä. Ja muistan itse lapsena, miten oli jännää kun sai valvoa aikuisten kanssa pitkään. Ja kun väsytti ja meni nukkumaan niin pystyi vielä sängystä kuunnella aikuisten puhetta ja naurua. Siitä tuli turvallinen oli, että siinä ne ovat jos sattuisin jotain tarvitsemaan. Hyvä fiilis on jäänyt tällaisista illanvietoista lapsena.

Nykyisin aikuisenakin jos menen illanvietoissa muita ennen nukkumaan reissussa niin jätän usein oven raolleen ja kuuntelen vielä muiden puheensorinaa ennen nukahtamista. Tulee sama turvallinen ja hyvä olo kuin lapsena.

Sinulla on kyllä harvinaisen hyvä muisti, kun muistat tapahtumia kolmevuotiaana ja sitä nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Juuri näin. Itsekin ihmettelen ihmisiä jotka elävät viikot ja viikonloput, arjet ja pyhät minuutilleen saman aikataulun mukaan. Viikonloppuna eivät lapset voi nukkua hetkeäkään pidempään kun heti menee kuulemma "rytmi sekaisin" ja jouluna pitää syödä jouluateria täsmälleen samaan aikaan kuin arkena syödään että lapset eivät mene "sekaisin".

Koko elämän suolahan on juuri se että arki ja juhla eroavat toisistaan. Itse muistan lapsuudesta juuri ne juhlat parhaina kun silloin sai kerrankin valvoa pidempään (ja nukahtaa sitten vaikka sohvalle) ja tehtiin asioita eri tavalla kuin muuten.

Miten lapset oppivat koskaan joustamaan mistään jos heidän koko elämänsä menee minuutilleen samalla tavalla koko ajan? En ihmettele että nämä vanhemmat ajattelevat että mitään ei voi muutta kun ovat itse ne lapsensa sellaisiksi opettaneet.

Enkä siis sano että arjessa ei pitäisi olla rutiineja mutta ne ovat nimenomaan sen arjen rutiineja, eivät rutiineja joista ei voisi joskus joustaa.

Samaa mieltä. Ja muistan itse lapsena, miten oli jännää kun sai valvoa aikuisten kanssa pitkään. Ja kun väsytti ja meni nukkumaan niin pystyi vielä sängystä kuunnella aikuisten puhetta ja naurua. Siitä tuli turvallinen oli, että siinä ne ovat jos sattuisin jotain tarvitsemaan. Hyvä fiilis on jäänyt tällaisista illanvietoista lapsena.

Nykyisin aikuisenakin jos menen illanvietoissa muita ennen nukkumaan reissussa niin jätän usein oven raolleen ja kuuntelen vielä muiden puheensorinaa ennen nukahtamista. Tulee sama turvallinen ja hyvä olo kuin lapsena.

Minä taas inhoan kaikkea kännistä mölinää mutta johtunee siitä etten lapsena sitä koskaan kuullut.

Ehkä tuo lapsihomma oli veljen vaimolta tekosyy, kun ei jaksanut enää olla tuollaisessa porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemikaaliali kirjoitti:

Kemikaaliali kirjoitti:

Lapsille on tärkeää rutiinit, jotta nukahtavat ja tuntevat olonsa turvalliseksi. Veljen vaimo oli ihan oikeassa.

Alapaukuttajat taitaa olla kaikki lapsettomia. Tiedoksi lapsettomille, että jos pienen lapsen rutiineista ei pidä kiinni, nukuttamisesta ja koko seuraavasta päivästä tulee katastrofi, koska rytmi on mennyt sekaisin.

Mun lapset on jo teinejä, mutta toi rutiiniuskovaisuus teki tuloaan 15 v sitten. Kyllä, lapset hyötyvät säännöllisestä elämästä. Mutta aina välillä elämässä tulee tilanteita, että koko muu perhe ei voi mennä mutkalle sen yhden rytmintarpeen vuoksi. Sen lapsen voi laittaa nukkumaan muuallekin kuin omaan sänkyyn ja jos rytmi keikahtaa joskus, niin ei synny katastrofia. On hyvä opettaa lapselle myös sekin, että aina kaikki ei mene täysin pilkulleen. Siellä kotonakin voi sattua kaikkea, jotka vaikuttavat rytmiin.

Joo, lapsi laitetaan nukkumaan jonnekin mökin nurkkaan ja lapsen äiti kököttää siellä mökissä lapsen kanssa, kun kaikki muut remuaa ulkona. Siinä hän selvinpäin kuuntelee mölinää ja käy välillä sanomassa, että olkaa hiljempaa, kun lapsi herää. Tosi hauska juhannus lapsen äidillä, todellakin.

Tämä on valintojen maailma, kuka käski ämmän avaamaan haaransa ja lisääntymään?

Tämmöisiä kommentteja lukiessa voi onneksi olla täysin varma, että tuo ämmittelijä ei lisäänny ikinä.

Silti ämmittelijöillä on naisia. Useimmiten suhteessa on väkivaltaa ja päihteitä mutta silti nainen jatkaa suhdetta. Mikä teitä naisia vaivaa?

No minulla ei ole naista, eikä enää koskaan tulekaan. Olen saanut naisista tarpeekseni, joten saavat olla kyllä minulta aivan täysin rauhassa.

Silti juttelet täällä päivästä toiseen naisten kanssa. Miksi? Ettei vaan kiinnosta kuitenkin.

Oletko sinä kiinnostunut jokaisesta jonka kanssa vaihdat jonkun sanan? Pölö!

Jos vihaisin jotain ihmisryhmää, niin en viettäisi heidän kanssaan aikaa edes millään keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tarvii rutiineja joo, mutta mikäli kyseessä ei ole erityislapsi niin poikkeamat eivät ole vaarallisia. Minun tytär oli 2,5 v kun tuli kutsu häihin. Menomatkan 2 h hän nukkui autossa kunnon päiväunet. Kirkon pihassa syötiin eväät, käytiin puskapissalla sankarihautausmaan aidan vieressä, laitettiin juhlamekko päälle. Kirkkoon asteli ihana pikku prinsessa, rauhallisena, uteliaana, silmät loistaen. Vihkimisen jälkeen mentiin juhlapaikalle, jossa oli lapset huomioitu, saivat heti pikku pussit jossa oli puuhakirja, värikynät, rusinoita ja mitä kaikkea. Sen voimalla jaksoi tyttö odotella, kunnes alkoi ruokailu. Ilta jatkui tanssilla jne ja tyttöni pyöri innokkaana mukana, tanssitti morsiamen ukkia, höpötteli kaikkien kanssa, esitteli mekkoaan, leikki miden lasten kanssa. Ja sai syödä herkkuja niin paljon kyin halusi. Noin 23.30 silmät alkoivat mennä kiinni, siinä vaiheessa kaivoin kassista yöpuvun ja vaipan, vaihdettiin ne päälle, pestiin hampaat juhlapaikalla ja mentiin tyttö sylissä sanomaan heipat hääparille ja kaikille uusille kavereille. Lapsi autoon, ajettiin kotiin ja kannettiin nukkuva lapsi sänkyyn. Seuraavana aamuna se nukkui pitkään, ei malttanut käydä päiväunille (eikä pakotettu) ja ilta oli ehkä hieman kiukkuisempi kuin normaalisti, mutt so? Kukaan ei kuollut eikä vahingoittunut. Kävi nukkumaan aiemmin ja solahti sit normaaliin rytmiin.

Vastaavia poikkeamia on kaikkien lasteni lapsuudessa ollut joitakin, ja mitään vaarallista ei ole niiden seurauksena tapahtunut.

"Meillä meni näin, niin kaikilla muillakin täytyy olla helppoa. Tai sit on erityislapsi"

Olisin juhlavieraana katsellut ihmeissäni, että miksi ette voi viedä nuin pientä jo nukkumaan. Lapselliset lähtevät häistä n.21.00 aikoihin että aikuiset voivat juhlia ja ottaa alkoa mielensä mukaan. Luulin jo että tämän ymmärtävät kaikki. Ei missään nimessä lasten paikka enää ruohon aikaan, kun porukka mahdollisesti reilusti jo humalassa.

Niin no on ihmisiä joiden porukoissa on tapana olla reilusti humaltuneena aina ja kaikkialla. Itsehän olin kyseisissä bileissä ilman alkoholia (pl ruuan kanssa lasi viiniä) ja havainnoin kyllä ympäristöäni ja osasin arvioida, että lapseni olo oli turvallinen koko ajan. Nauru ja ilo eivät lapseni elämää pilannut ja örveltäjiä ei paikalla ollut. Joten kiitos vaan huolenpidosta näin 17 vuoden jälkeen.

Kliseistä vedota tuohon että itse liikkuisit vain niin hyvissä piireissä, joissa ei kukaan ikinä juo liikaa. Se ei ole totta ja et voi tietää onko osa vieraista jättänyt alkoholin vain sen takia vähemmälle kun te jotkut ette tajunneet viedä lasta pois juhlista. Itse en kehtaa kehtaa ottaa montaa jos on lapsia paikalla ja kyllä olisi ottanut päähän jos olisin itse esimerkiksi vienyt omat lapseni vartavasten hoitoon. Tokikaan en voinut tekstistäsi päätellä että tapahtumasta on 17 vuotta aikaa ja ehkä aika on kullannut muistot sinullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Juuri näin. Itsekin ihmettelen ihmisiä jotka elävät viikot ja viikonloput, arjet ja pyhät minuutilleen saman aikataulun mukaan. Viikonloppuna eivät lapset voi nukkua hetkeäkään pidempään kun heti menee kuulemma "rytmi sekaisin" ja jouluna pitää syödä jouluateria täsmälleen samaan aikaan kuin arkena syödään että lapset eivät mene "sekaisin".

Koko elämän suolahan on juuri se että arki ja juhla eroavat toisistaan. Itse muistan lapsuudesta juuri ne juhlat parhaina kun silloin sai kerrankin valvoa pidempään (ja nukahtaa sitten vaikka sohvalle) ja tehtiin asioita eri tavalla kuin muuten.

Miten lapset oppivat koskaan joustamaan mistään jos heidän koko elämänsä menee minuutilleen samalla tavalla koko ajan? En ihmettele että nämä vanhemmat ajattelevat että mitään ei voi muutta kun ovat itse ne lapsensa sellaisiksi opettaneet.

Enkä siis sano että arjessa ei pitäisi olla rutiineja mutta ne ovat nimenomaan sen arjen rutiineja, eivät rutiineja joista ei voisi joskus joustaa.

Samaa mieltä. Ja muistan itse lapsena, miten oli jännää kun sai valvoa aikuisten kanssa pitkään. Ja kun väsytti ja meni nukkumaan niin pystyi vielä sängystä kuunnella aikuisten puhetta ja naurua. Siitä tuli turvallinen oli, että siinä ne ovat jos sattuisin jotain tarvitsemaan. Hyvä fiilis on jäänyt tällaisista illanvietoista lapsena.

Nykyisin aikuisenakin jos menen illanvietoissa muita ennen nukkumaan reissussa niin jätän usein oven raolleen ja kuuntelen vielä muiden puheensorinaa ennen nukahtamista. Tulee sama turvallinen ja hyvä olo kuin lapsena.

Kaikille nuo eivät ole mukavia muistoja. Ainakin itse muistan juhlista parisuhderiidat, sukuriidat ja muut hetkessä kehitetyt kiistat, huudon ja möykkäämisen. Muistan keskustelupätkiä, joita ei lapsen soisi kuulevan.

Isompana oli jo kivempaa, kun saattoi serkkujen kanssa mennä vapaasti ja keksiä omia kolttosia, mutta pienenä lapsena oli turvaton olo sukukekkereissä.

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten kanssa liikkeellä ollessa auttaa se, että asioista sovitaan etukäteen.

Jäädäänkö yöksi vai ei. Jos ei jäädä yöksi, niin pitää sopia monenko aikaa pitää lähteä, lähteekö vain toinen lapsen kanssa vai molemmat.

Jos ollaan yötä, niin mikä on sopiva määrä alkoholia, kumpi herää aamulla vai molemmat jne.

Jos halutaan humpata reippaammin niin lapsi hoitoon. Kukaan ei kestä sitä, että katsoo koko illan ja aamun lapsia ja toinen juo ja viettää krapuloissa koko aamupäivän.

Näin juuri. Näin toimii normaalit ja vastuulliset pienten lasten vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Juuri näin. Itsekin ihmettelen ihmisiä jotka elävät viikot ja viikonloput, arjet ja pyhät minuutilleen saman aikataulun mukaan. Viikonloppuna eivät lapset voi nukkua hetkeäkään pidempään kun heti menee kuulemma "rytmi sekaisin" ja jouluna pitää syödä jouluateria täsmälleen samaan aikaan kuin arkena syödään että lapset eivät mene "sekaisin".

Koko elämän suolahan on juuri se että arki ja juhla eroavat toisistaan. Itse muistan lapsuudesta juuri ne juhlat parhaina kun silloin sai kerrankin valvoa pidempään (ja nukahtaa sitten vaikka sohvalle) ja tehtiin asioita eri tavalla kuin muuten.

Miten lapset oppivat koskaan joustamaan mistään jos heidän koko elämänsä menee minuutilleen samalla tavalla koko ajan? En ihmettele että nämä vanhemmat ajattelevat että mitään ei voi muutta kun ovat itse ne lapsensa sellaisiksi opettaneet.

Enkä siis sano että arjessa ei pitäisi olla rutiineja mutta ne ovat nimenomaan sen arjen rutiineja, eivät rutiineja joista ei voisi joskus joustaa.

Samaa mieltä. Ja muistan itse lapsena, miten oli jännää kun sai valvoa aikuisten kanssa pitkään. Ja kun väsytti ja meni nukkumaan niin pystyi vielä sängystä kuunnella aikuisten puhetta ja naurua. Siitä tuli turvallinen oli, että siinä ne ovat jos sattuisin jotain tarvitsemaan. Hyvä fiilis on jäänyt tällaisista illanvietoista lapsena.

Nykyisin aikuisenakin jos menen illanvietoissa muita ennen nukkumaan reissussa niin jätän usein oven raolleen ja kuuntelen vielä muiden puheensorinaa ennen nukahtamista. Tulee sama turvallinen ja hyvä olo kuin lapsena.

Ja tämä tapahtui, kun olit kolmevuotias? Nyt puhutaan taaperosta, joka ei varmasti muista noistakaan juhlista yhtään mitään. Alakouluikäiselle se valvominen voikin jo olla joku elämys.

Anteeksi. En tajunnut, että saa keskustella vain kolmevuotiaista. Jaoin nyt vain tällaisen muiston lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli halusi ilmeisesti jatkaa ryyppäämistä.

Niin. Mitään muuta syytähän ei hauskan illan jatkamiselle tietenkään voi olla. Mä ihan oikeasti säälin teitä absolutisteja, kun joudutte elämään aina niin pipo kireällä, että päätä pakottaa 😒

Kyllä se monesti vaan niin on, että alkoholin takia se ajantaju katoaa ja yhtäkkiä kaikki onkin niin hauskaa, ettei millään viitsi lähteä, kun haluaa juoda lisää... Ei tosiaan tarvitse olla absolutisti tajutessaan tämän. Jos mukana on pieniä lapsia ja heidän kanssa on luonnollisesti tietyt jutut ja varmasti asioita sovittu etukäteen, niin eipä se kivaa ole, että toinen vanhemmista alkaa poikkeamaan sovitusta...

Veljen rooli illan "pilaamisessa"? Miksi ilta meni "pilalle"? Kyllä iltakahdeksaan mennessä on juhannusta on ehditty viettää jo kivasti ja pikkulapsiperheiden on oikeasti lähdettävä siihen aikaan. Voisitko itse ajatella juhlimiskonseptin muuttamista? Esim. ajatukseen ettei ole pakko ryypätä... voi tehdä jotain fiksumpaakin.

Veljellä alkoi olla mukavaa, kun sai enemmän ja enemmän kaljaa koneeseen ja veljen vaimo seisoi kuivin suin katsomassa vieressä lapseen sidottuna, kun muut dokaa ja pitää hauskaa? Pitikö sen illan mennä ihan niin, jos ei kerta yöpaikkaakaan oltu heille sovittu!?

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Paljon peukkuja saanut viesti. Kertokaa käytännössä, miten lapsi napataan yöllä mukaan nukkumasta? Meilläkin yli tunnin mökkimatka, herättäisin siis aamuyöllä lapset taaperosta teiniin ja siirtäisin autoon, mitä sitten? Ei ainakaan meidän istuimissa pysty nukkumaan, kun ovat pystyasennossa, saati teinin herättäminen. Minusta tuo on lasten kiusaamista. Kyllä aikuisten pitää kyetä ajoissa suunnittelemaan kyläilyn kulku niin, ettei lapsia herätetä kesken yöunien ja lähdetä ajamaan. Joko ollaan yötä tai sitten ei. Olen itsekin lapsena nukkunut ties missä ja kenenkin lämpimissä pannuhuoneissa patjalla, kun aikuiset juttelivat pitkään yöhön. Sitten nuukahtaneena autoon ja niska kipeänä seuraavana päivänä. Aikuiset tietysti nukkuivat puoleen päivään. Minusta tuossa ei ole mitään hienoa, vaan on huonoa vanhemmuutta.

Nämä on taas näitä... Äiti-ihmistä paheksuttaisiin syvästi, jos alkaa alkoholi maistumaan vähän enemmän, kuin oli sovittu ja alkaisi inttämään, että ei lähdetä vielä... Ja iskä seisoisi lasten kanssa odottamassa, että koska se äiti oikein pääsee ylös tuosta puutarhatuolista. Se taas vaikuttaisi olevan ihan normaalia, että isä toimisi noin ja se nainen on taas se pahis, joka pitää miestä tossun alla, kun haluaa pitää sovitusta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Paljon peukkuja saanut viesti. Kertokaa käytännössä, miten lapsi napataan yöllä mukaan nukkumasta? Meilläkin yli tunnin mökkimatka, herättäisin siis aamuyöllä lapset taaperosta teiniin ja siirtäisin autoon, mitä sitten? Ei ainakaan meidän istuimissa pysty nukkumaan, kun ovat pystyasennossa, saati teinin herättäminen. Minusta tuo on lasten kiusaamista. Kyllä aikuisten pitää kyetä ajoissa suunnittelemaan kyläilyn kulku niin, ettei lapsia herätetä kesken yöunien ja lähdetä ajamaan. Joko ollaan yötä tai sitten ei. Olen itsekin lapsena nukkunut ties missä ja kenenkin lämpimissä pannuhuoneissa patjalla, kun aikuiset juttelivat pitkään yöhön. Sitten nuukahtaneena autoon ja niska kipeänä seuraavana päivänä. Aikuiset tietysti nukkuivat puoleen päivään. Minusta tuossa ei ole mitään hienoa, vaan on huonoa vanhemmuutta.

No näköjään näitä nähdään niin monelta kantilta. Minusta taas on hyvä että lapset tottuvat siihen että joskus asiat menevät vähän eri tavalla ja jopa se nukkuminen voi tapahtua joskus vähän eri tavalla ja eri paikoissa. Jos totuttaa lapsen siihen että se pystyy nukahtamaan vain yhdessä paikassa yhdellä tavalla niin kaikki reissut ja vierailut ovat aika hankalia.

Kyllä ainakin meillä lapset ovat aina nukkuneet autossa ihan ongelmitta.

Me saimme lapsina olla aina mukana illanvietoissa ja kyläpaikoissa kaikki lapset laitettiin nukkumaan, jos meille väsy tuli. Iskä sitten kantoi autoon ja autosta ellei jääty yöksi. Se oli juhlaa kun sai valvoa niin pitkään kuin jaksoi. Silloin ei melu haitannut nukkumista eikä muuten haittaa nykyäänkään kun ei ole totutettu/opetettu nukkumaan täydessä hiljaisuudessa.

Rutiineja ja aikatauluja on hyvä olla mutta ei pidä orjallisesti noudattaa lomalla - mitä lomaa se silloin on?

Onneksi ystäväpiiriini kuuluu enemmän niitä äiti/isäihmisiä, jotka osaavat käyttää maalaisjärkeään erilaisissa tilanteissa. Kuuluu niitäkin, jotka noudattavat aina rutiineja ja aikatauluja. Kukin taplaa tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Paljon peukkuja saanut viesti. Kertokaa käytännössä, miten lapsi napataan yöllä mukaan nukkumasta? Meilläkin yli tunnin mökkimatka, herättäisin siis aamuyöllä lapset taaperosta teiniin ja siirtäisin autoon, mitä sitten? Ei ainakaan meidän istuimissa pysty nukkumaan, kun ovat pystyasennossa, saati teinin herättäminen. Minusta tuo on lasten kiusaamista. Kyllä aikuisten pitää kyetä ajoissa suunnittelemaan kyläilyn kulku niin, ettei lapsia herätetä kesken yöunien ja lähdetä ajamaan. Joko ollaan yötä tai sitten ei. Olen itsekin lapsena nukkunut ties missä ja kenenkin lämpimissä pannuhuoneissa patjalla, kun aikuiset juttelivat pitkään yöhön. Sitten nuukahtaneena autoon ja niska kipeänä seuraavana päivänä. Aikuiset tietysti nukkuivat puoleen päivään. Minusta tuossa ei ole mitään hienoa, vaan on huonoa vanhemmuutta.

No näköjään näitä nähdään niin monelta kantilta. Minusta taas on hyvä että lapset tottuvat siihen että joskus asiat menevät vähän eri tavalla ja jopa se nukkuminen voi tapahtua joskus vähän eri tavalla ja eri paikoissa. Jos totuttaa lapsen siihen että se pystyy nukahtamaan vain yhdessä paikassa yhdellä tavalla niin kaikki reissut ja vierailut ovat aika hankalia.

Kyllä ainakin meillä lapset ovat aina nukkuneet autossa ihan ongelmitta.

Villi veikkaus, että tässä ap:n tarinassa ei oikeasti ollut kyse lapsen nukkumaanmenoajasta, vaan siitä, että ko. veljen vaimo ei tuntenut oloaan mukavaksi ja rentoutuneeksi, kun muut alkoivat ryyppäämään ja hän joutui menoa katsomaan selvinpäin ja hoitamaan kaikki lapseen liittyvät asiat yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kemikaaliali kirjoitti:

Kemikaaliali kirjoitti:

Lapsille on tärkeää rutiinit, jotta nukahtavat ja tuntevat olonsa turvalliseksi. Veljen vaimo oli ihan oikeassa.

Alapaukuttajat taitaa olla kaikki lapsettomia. Tiedoksi lapsettomille, että jos pienen lapsen rutiineista ei pidä kiinni, nukuttamisesta ja koko seuraavasta päivästä tulee katastrofi, koska rytmi on mennyt sekaisin. Veli ei ilmeisesti hoida lastaan vaan kaikki on veljen vaimon hommia.

Sitten ihmettelen nykykulttuuria, niin kuin tässäkin ketjussa puhutaan betonikengistä. Juuri kun työelämässä ollaan pääsemässä väkivallalla uhkailusta niin uusi sukupolvi tuo asiat vaan pahemmin esille. Tapakoulutus on jäänyt vanhemmilta ja myös opettajat ovat osittain syypäitä ja myös opetushallitus..

Minulla on lapsia, ja tiedän, mitä on rutiinit. Mutta rutiineistakin voi joskus joustaa eikä lapset mene siitä rikki, eikä seuraava päivä ole sen vuoksi katastrofi. Kokemusta on, joten siksi alapeukutin.

Sulla on kokemusta kaikista lapsista?