Tekeekö muilla n.kolmekymppisillä kipeää nähdä kouluaikaisten tuttavien elämässä eteenpäin menemistä?
Siis jos itse olet vielä pienehkössä vuokrakämpässä asuva sinkku/satunnaisia tapailusuhteita harrastava, etkä välttämättä ihan tiedä mihin suuntaan pyrkisi. Itsellä tekee, instagramissa ja facebookissa näitä tulee vastaan melko jatkuvasti nyt, kihlautumisia, naimisiinmenoja ja vauvoja. Tuntuu että olen ihan pudonnut kelkasta ja kait kuitenkin jollaintavalla tahtoisin itsekin olla samassa tilanteessa. Kuitenkin olen pääasiassa omaan tämänhetkiseen elämääni tyytyväinen. Olen harkinnut jopa sosiaalisesta mediasta lähtöä, jottei jatkuvasti tulisi tahtomatta vertailtua itseä muihin.
Kommentit (11)
Odottele vielä hetki niin tuttavat ovat eronneita, kärsineen näköisiä, lapsiperhehelvetin läpi käyneitä, toisella kierroksella jne. Sinä olet kaikessa rauhassa löytänyt puolison lopuksi ikä ja lapsia voi harkita sitten myöhemmin.
Harmittaa katsoa, kun kaikilla kavereilla on puoliso ja perhe, mutta minä en ole koskaan edes seurustellut. Kysyessäni eivät myöskään osaa kertoa missä tapasivat puolisonsa, jotta voisin ottaa mallia.
Tekee kipeää katsoa kun naulaavat itsensä pankkiin, naiseen ja lapsiin kiinni 20ksi vuodeksi...
M28
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa katsoa, kun kaikilla kavereilla on puoliso ja perhe, mutta minä en ole koskaan edes seurustellut. Kysyessäni eivät myöskään osaa kertoa missä tapasivat puolisonsa, jotta voisin ottaa mallia.
Kännissä tavanneet niin ei muistikuvaa
Ei oikeastaan. Osa oli aina koulussa parempia, toiset sosiaalisesti suoritumpia jne. Olen aina yrittänyt kilvoitella vain itseni kanssa, koska muu on hyödytöntä.
Jos nyt edes joskus saisi naista, katotaa noi kihlaukset ja vauvat sit sen jälkee
M28
Olikohan eilen semmoinen keskustelu missä ihmeteltiin ettei pieleen menneistä synnytyksistä ja toosan vaurioista kerrota tarpeeksi.. turhaan kadehdit.
Kyllä. Olen parisuhteessa, mutta muuten en sitten olekaan edennyt. Vuokra-asunto, satunnaisia pätkätöitä ja mies ei vielä valmis lapsiin. Olen iloinen muiden puolesta, mutta on päiviä kun sattuu nähdä miten muut ovat saavuttaneet sen mistä itse vasta haaveilee.
No ei mitkään kihlat ja vauvat tai omaisuudetkaan ahdista eikä edes oikein kiinnosta, niin tavallisia tylsiä juttuja joita en mitenkään laske saavutuksiksi. Mutta pari vanhaa tuttua on menestynyt taidealalla, niin se pistää miettimään, että miksi olen itse niin lahjaton luuseri etten saa mitään hienoa aikaan.