Onko elämässäsi surua joka on läsnä joka päivä?

Mua surettaa päivittäin että ei voitu miehen kanssa perustaa perhettä, joka luulin että suunniteltiin yhdessä. Vuosien ajan mies ensin talloi mut maahan ja lyttäsi mun itsetunnon kokonaan, sitten luulin tyhmänä että kaikki muuttuisi paremmaksi kun se sanoi että haluaa lapsen mun kanssa. Raskauden aikana tilanne meni koko ajan vaan pahemmaksi, mies haukkui mua päivittäin huoraksi ja kaikilla muilla mahdollisilla nimillä ja syytteli mua että olen pettänyt sitä kaikkien, jopa sen kavereiden kanssa ja että lapsi ei ole sen. Kun oli aika lähteä synnyttämään, se yhtäkkiä muuttui taas ihan normaaliksi ja oli niin ihana muutaman viikon ajan ja vietti aikaa mun ja lapsen kanssa, ja tietenkin naiivina luulin että kaikki on muuttunut paremmaksi. Nyt lapsen syntymästä on kuukausi ja mies ilmoitti ettei halua ikinä enää nähdä lasta eikä kuulla mistään yhteydestä että sillä on lapsi tällaisen huoran kanssa.

Vuosien syyttelyn ja haukkumisen jälkeen mulla ei ole itsetuntoa enää ollenkaan, ja nyt päädyn lopulta 20-vuotiaana yksinhuoltajaksi. En suunnitellut mun elämää tällaiseksi ja ajatus siitä että huolehdin lapsesta yksin loppuelämäni sekä kaikki miehen ilkeät sanat kummittelevat koko ajan mielessä. Naiset lähtekää ajoissa narsistisen miehen luota.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 09:25"]Mua surettaa päivittäin että ei voitu miehen kanssa perustaa perhettä, joka luulin että suunniteltiin yhdessä. Vuosien ajan mies ensin talloi mut maahan ja lyttäsi mun itsetunnon kokonaan, sitten luulin tyhmänä että kaikki muuttuisi paremmaksi kun se sanoi että haluaa lapsen mun kanssa. Raskauden aikana tilanne meni koko ajan vaan pahemmaksi, mies haukkui mua päivittäin huoraksi ja kaikilla muilla mahdollisilla nimillä ja syytteli mua että olen pettänyt sitä kaikkien, jopa sen kavereiden kanssa ja että lapsi ei ole sen. Kun oli aika lähteä synnyttämään, se yhtäkkiä muuttui taas ihan normaaliksi ja oli niin ihana muutaman viikon ajan ja vietti aikaa mun ja lapsen kanssa, ja tietenkin naiivina luulin että kaikki on muuttunut paremmaksi. Nyt lapsen syntymästä on kuukausi ja mies ilmoitti ettei halua ikinä enää nähdä lasta eikä kuulla mistään yhteydestä että sillä on lapsi tällaisen huoran kanssa.

Vuosien syyttelyn ja haukkumisen jälkeen mulla ei ole itsetuntoa enää ollenkaan, ja nyt päädyn lopulta 20-vuotiaana yksinhuoltajaksi. En suunnitellut mun elämää tällaiseksi ja ajatus siitä että huolehdin lapsesta yksin loppuelämäni sekä kaikki miehen ilkeät sanat kummittelevat koko ajan mielessä. Naiset lähtekää ajoissa narsistisen miehen luota.

[/quote]tuttu tarina.. 8vuotta sitten erosin tuollaisesta miehestä ja kärsin vieläkin.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 01:37"]On viimeiset 16vuotta... Veli ja sisko kuolleet, isä kuolemansairas. Lapsella sairauksia.

Masennus muuttunut tämän 16v aikana siedettävästä vakavaksi useita kertoja.

Muistan että olen viimeksi ollut oikeasti onnellinen ja murheeton 8 vuotiaana.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 01:06"]Läheisten hankala elämä: masennusta, työttömyyttä, ihmissuhdeongelmia. Haluaisin auttaa, mutta en osaa.

[/quote]

sama minulla. Lisäksi omakin pää hatara. Neurooseja jne.

On, valitettavasti.

Koitan tasapainottaa surua että joka päivä olisi myös iloa, mutta aina se ei onnistu ja on vaikeaa.

Itselläni mm. raiskauksesta johtuva tuska ja pahaolo päivittäin läsnä. Vaikka aikaa on kulunut jo vuosia :(

On. Oma sairauteni.

on! suru on kyllä ajan myötä helpottanut ja muuttanut muotoaan. siskoni kuoli kaksi vuotta sitten liikenneonnettomuudessa, vielläkin muistelen häntä kaipauksella päivittäin.