G: Kenen kirjailijan koko tuotannon ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Mä ottaisin P. G. Wodehousen (Kyllä Jeeves hoitaa etc.) tai Rex Stoutin (Nero Wolfe -dekkarit). Kummatkin kirjoittaa erittäin hauskaa ja kevyttä tekstiä, Wodehouse hauskempaa, mutta Rex Stoutilla on enemmän kirjoja, joten luettavaa riittäisi pidemmäksi aikaa. Kevyttä ottaisin siksi, että olo autiolla saarella voisi olla tosi masentavaa, ja tarvitsisin pakoa todellisuudesta.
Kommentit (33)
hyvällä huumorilla varustettuja dekkareita, joista ei yllättäviä käänteitä puutu.
Tai jos jotain aikuisempaan makuun pitäisi valita, niin ehkä sitä Hirvisaarta/Hietamiestä sitten. Tai sitten joku ihan uusi tuttavuus, kun kerrankin olisi aikaa lukea. ;)
Vierailija:
Vai joku mummoko täällä vastailee? Itselleni kysymys on kyllä liian vaikea, kun en fanita erityisesti ketään tiettyä kirjailijaa... Pistit pahan. Mutta en nyt mitään Päätaloa sentään. Haloo. Kai joku sanoo seuraavaksi että Paasilinnan tai Remeksen :)
Minä taisin ekana sen Waltarin mainita ja olen 25 :D
Toisaalta, kyllä Remeksetkin kelpaisi ja Mankkelit;)
on sen verran tuottelias kirjailija että lukemista riittäisi aika pitkään.
Tällä hetkellä varmaan Margit Sandemon kirjat.
En ole lukenut kuin yhtä sarjaa, mutta aijai, se vei mennessään. Olin lumoutunut vuosia..
Enkä ole ainakaan toistaiseksi Pohjantähteen kyllästynyt, olen lukenut trilogian nyt noin 15 kertaa - lukion jälkeen joka kesä ikäänkuin kesäperinteenä. :)
Mä luen Remekset heti ilmestyttyään samalta istumalta, no okei, voi mennä kaksi päivää, mutta siis en malta syödä, en nukkua. Lapset tulee juuri ja juuri hoidettua...
Ja sama juttu Leena Lehtolaisen kirjojen kanssa, Maria Kalliot on hyviä ja uudetkin kirjat. Meinaakohan tuo uusin Lehtolainen että jatkossa Leena kirjoittaisi enemmän draamaa ja unohtaisi dekkarit?! Eli siis Lehtolaisen ja Remeksen kirjat ottaisin saarelle. Sopivan kevyttä ja voi lukea aina uudelleen ja uudelleen, kun ei tiedä miten kauan siellä saarella pitäisi lusmuta =D
Luen aina uudestaan ja uudestaan Puhtaat valkeat lakanat, Onnelan, Rahasta ja rakkaudesta, Tsaari -sarjan...
Jos se olisi sellainen haaksirikko-tyyppinen retki, ettei poispääsystä olisi tietoa, niin varmaan olisi pakko valita Dostojevski. Luettavaa riitttäisi varmasti elämän loppuun asti (kaupunkilaisena en oikein osaisi hankkia ruokaa, jos saarella ei olis hedelmäpuita) ja kun muutenkin on kuolema mielessä, niin se voisi olla terapeuttista.
Vierailija:
Jos se olisi sellainen haaksirikko-tyyppinen retki, ettei poispääsystä olisi tietoa, niin varmaan olisi pakko valita Dostojevski. Luettavaa riitttäisi varmasti elämän loppuun asti (kaupunkilaisena en oikein osaisi hankkia ruokaa, jos saarella ei olis hedelmäpuita) ja kun muutenkin on kuolema mielessä, niin se voisi olla terapeuttista.
olisi ainakin hauskaa :)