Lue keskustelun säännöt.
Vaikea ongelma perinnöstä, mitä tekisitte?
27.06.2021 |
Jos olisi tilanne että on kaksi sisarusta, jotka perivät vanhan maatilan syrjäseudulla itselleen, pakettiin kuuluu talo, metsää ja peltoa. Toinen sisaruksista haluaisi jäädä asumaan taloon. Toinen haluaisi pitää kesäpaikkana talon.
Taloon asumaan jäävä ei kuitenkaan pärjää siellä yksin terveyssyistä. Tarvitsee siis apua laskujen hoitamisessa ja ihan kaikessa talon ylläpitoon liittyvässä, vaikka muuten eläminen yksin saattaa onnistua. Sisaruksilla on myös etäiset välit, sillä terveysongelmainen on jääräpäinen ja asioiden hoitaminen yhdessä ei oikein onnistu.
Kaikki vastuu talon hoidosta jäisi siis terveelle sisarukselle, joka ei edes asu talossa. Sairas sisarus ei halua tervettä edes käymään, mutta ei kuitenkaan pärjää täysin yksinkään. Terveysongelmista johtuen sairas sisarus ei kykene ajattelemaan asioita täysin loogisesti ja muut huomioon ottaen.
Mitä tehdä?
Kommentit (88)
Terveysongelmainen tarvitsee edunvalvojan, jos ei itse ymmärrä selkeästi asiaa. Sisar ei voi toimia ainakaan tässä vaiheessa, koska edut ovat risteävät. Itse ehdottaisin yleistä edunvalvojaa, ainakin meidän kunnassamme yhteistyö sujuu hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pesänjakaja voi tehdä myynnin. Myös yhteisomistuksen voi purkaa niin, ettei toinen voi sitä vastustaa. Helppoa.
Oiskohan pesänjakaja liian kallis palkkainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo terveydentilat liity mitenkään asiaan. Jos toinen sisko haluaa ja talon ja toinen haluaa pitää sen kesäpaikkana, niin asiasta joko sovitaan, tai sitten riidellään ja päätetään muulla lailla.
Sinuna antaisin hänen asua siellä, koska kerran ette tule toimeen. Ei siitä yhteisenä kesäpaikkana pidosta mitään tule. Oikeastaan kaikkein eniten teidän kannattaisi myydä kaikki ja jakaa rahat. Ja lakkaa antamasta siskosi määrätä elämääsi,tee itse päätökset.Sisarus ei luultavasti halua myydä millään eikä siihen voi pakottaa. Ja vanhempi pitää sairaan sisaruksen puolia, joten asiasta on vaikea neuvotella etukäteen. Jos hänet jättää täysin omilleen, en tiedä mitä tapahtuu. Itsenäinen elämä on sairaudesta johtuen vaikeaa. Edunvalvojaa ei ole.
Edunvalvoja pitää hankkia. Kysy maistraatista.
Edunvalvojan hankkiminen on todella työläs ja pitkä prosessi. Siihen ei riitä se, että yksi sisarus sanoo, ettei toinen pärjää. Pelkkä väite "itsenäinen elämä on sairaudesta johtuen vaikeaa" ei riitä.
Siksihän on olemassa lääkärit ja lääkärintodistukset. Tarpeeksi faktoja kehiin , ei ole vaikeaa. Silloin on vaikeaa jos ei uskalla vastustaa sukua ja sisarta.
On vaikeaa ja hidasta. Minulla on siitä kokemusta, kun piti saada vanhemmalle edunvalvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesänjakaja voi tehdä myynnin. Myös yhteisomistuksen voi purkaa niin, ettei toinen voi sitä vastustaa. Helppoa.
Oiskohan pesänjakaja liian kallis palkkainen?
Ei sillä ole merkitystä, jos muuten perintöä ei saada jaettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sun täytyisi huolehtia sisaruksestasi? Hän ottakoon talon ja sulle jotain muuta, tai maksaa sut ulos siitä. Sit jatkat omaa elämääsi.
Kuka hänestä sitten huolehtii? Tai talosta? Lapsuudenkodin ei haluaisi kuitenkaan rapistuvan täysin. Onko syrjäseudulla sosiaalipalvelujakaan jotka voisivat käydä katsomassa että sisarus pärjää? Periaatteessa olet kyllä täysin oikeassa, mitään velvollisuutta ei ole hoitaa hänen asioitaan.
Itse olen sitä mieltä että sairaan sisaruksen kannattaisi muuttaa taajamaan asuntoon jonka lähellä on palvelut eikä talon asioista tarvitse huolehtia. Mutta sairas sisarus on hyvin jääräpäinen eikä halua muuttaa.
Talo myyntiin vain, uusi omistaja huolehtii siitä sitten. Keskellä korpea olevaa rähjää ei kannata kesäpaikaksi ottaa, vaikka historiaa olisikin. Jos plänttiin kuuluu rantaa, niin sen voi lohkoa tieoikeuden kanssa pois. Holhottava huolehtikoon itsestään.
Onkohan tuollaista taloa niin helppo myydä? Tai sitten sen ostaa halvalla joku lähiseudun isäntä, jolla peltoja lähellä. Eikä huolehdi talosta vaan pitää sitä romuvarastona. Näitä on nähty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatisin perinnönjakoa ja/tai yhteisomistuksen purkua käräjäoikeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jompikumpi ostaa talon tai jos ei mahdollisuutta niin myyntiin ainakin pellot ja metsät.
Jos myy metsät ja pellot ympäriltä, niin kukaan ei tule enää koskaan ostamaan sitä itse taloa. Se on sitten käytännössä arvoton. Koko paketti vaan myyntiin. Eiköhän se ole paras ratkaisu kaikille.
Kaikille? No tuskin ainakaan sille joka siinä tahtoo asua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Nää perintöasiat on todella vaikeita. Mitä enemmän omaisuutta niin sitä ongelmallisempi paketti kasassa.
Itselläni kannsa tulossa perintönä maatila, metsää, peltoja, mökkejä yms. 2 veljeä löytyy. Sisarusten kanssa todella "epämääräiset" välit. Ei oikeastaan olla väleissä, mutta ei riidoissakaan. Toinen sisaruksista on jääräpää, joka haluaa omistaa ja pitää kaiken, mutta ei halua tehdä mitään töitä niiden eteen. Esim: haluaa saunoa ja viettää aikaa mökillä mutta ei halua tehdä pollttopuita. Metsää kun myydään, haluaa rahat, mutta ei lähde istuttamaan metsää eikä raivaamaan. Todella vaikea tapaus.
nää on vaikeita juttuja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sun täytyisi huolehtia sisaruksestasi? Hän ottakoon talon ja sulle jotain muuta, tai maksaa sut ulos siitä. Sit jatkat omaa elämääsi.
Kuka hänestä sitten huolehtii? Tai talosta? Lapsuudenkodin ei haluaisi kuitenkaan rapistuvan täysin. Onko syrjäseudulla sosiaalipalvelujakaan jotka voisivat käydä katsomassa että sisarus pärjää? Periaatteessa olet kyllä täysin oikeassa, mitään velvollisuutta ei ole hoitaa hänen asioitaan.
Itse olen sitä mieltä että sairaan sisaruksen kannattaisi muuttaa taajamaan asuntoon jonka lähellä on palvelut eikä talon asioista tarvitse huolehtia. Mutta sairas sisarus on hyvin jääräpäinen eikä halua muuttaa.
Talo myyntiin vain, uusi omistaja huolehtii siitä sitten. Keskellä korpea olevaa rähjää ei kannata kesäpaikaksi ottaa, vaikka historiaa olisikin. Jos plänttiin kuuluu rantaa, niin sen voi lohkoa tieoikeuden kanssa pois. Holhottava huolehtikoon itsestään.
Onkohan tuollaista taloa niin helppo myydä? Tai sitten sen ostaa halvalla joku lähiseudun isäntä, jolla peltoja lähellä. Eikä huolehdi talosta vaan pitää sitä romuvarastona. Näitä on nähty...
Todennäköisintä on että osituksessa talo jää sille joka siinä asuu. Joten sisaruksen ei kannata edes miettiä talon myymistä. Helpompaa on myydä peltoa ja metsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suku on pessyt kätensä riitelijöistä jo vuosia sitten. Jokainen tekee omaisuudellaan kuten haluaa, muita on turha syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Nää perintöasiat on todella vaikeita. Mitä enemmän omaisuutta niin sitä ongelmallisempi paketti kasassa.
Itselläni kannsa tulossa perintönä maatila, metsää, peltoja, mökkejä yms. 2 veljeä löytyy. Sisarusten kanssa todella "epämääräiset" välit. Ei oikeastaan olla väleissä, mutta ei riidoissakaan. Toinen sisaruksista on jääräpää, joka haluaa omistaa ja pitää kaiken, mutta ei halua tehdä mitään töitä niiden eteen. Esim: haluaa saunoa ja viettää aikaa mökillä mutta ei halua tehdä pollttopuita. Metsää kun myydään, haluaa rahat, mutta ei lähde istuttamaan metsää eikä raivaamaan. Todella vaikea tapaus.
nää on vaikeita juttuja...
Ne on vaikeita juttuja , mutta saatte syyttää itseänne kun päästätte tilanteet näin pitkälle. Tällaiselle jääräpää päsmäri sisarukselle pitää laittaa kova kovaa vastaan. On kokemusta , tiedän kun löin paperifaktat sisaruksen eteen niin väitti niitä väärennetyiksi. Nämä hyppii silmille tasan niin kauan kun niitten antaa hyppiä. Aikoinaan päätin että joko sisarus uskoo esittämiäni faktoja jotka oikeus oli kirjoittanut tai pysyy ilman minua omassa harhamaailmassaan. Valitsi jälkimmäisen eli minä voitin. Tälle luonteenpiirteelle on nimikin tautiluokituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jompikumpi ostaa talon tai jos ei mahdollisuutta niin myyntiin ainakin pellot ja metsät.
Jos myy metsät ja pellot ympäriltä, niin kukaan ei tule enää koskaan ostamaan sitä itse taloa. Se on sitten käytännössä arvoton. Koko paketti vaan myyntiin. Eiköhän se ole paras ratkaisu kaikille.
Osituksessa tuskin sisarus tulee saamaan puolta talosta jossa joku sisaruksista asuu vaan juurikin sitä metsää ja peltoa. Saamansa omaisuuden hän voi myydä ilman vanhempien tai sisarusten suostumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo terveydentilat liity mitenkään asiaan. Jos toinen sisko haluaa ja talon ja toinen haluaa pitää sen kesäpaikkana, niin asiasta joko sovitaan, tai sitten riidellään ja päätetään muulla lailla.
Sinuna antaisin hänen asua siellä, koska kerran ette tule toimeen. Ei siitä yhteisenä kesäpaikkana pidosta mitään tule. Oikeastaan kaikkein eniten teidän kannattaisi myydä kaikki ja jakaa rahat. Ja lakkaa antamasta siskosi määrätä elämääsi,tee itse päätökset.Sisarus ei luultavasti halua myydä millään eikä siihen voi pakottaa. Ja vanhempi pitää sairaan sisaruksen puolia, joten asiasta on vaikea neuvotella etukäteen. Jos hänet jättää täysin omilleen, en tiedä mitä tapahtuu. Itsenäinen elämä on sairaudesta johtuen vaikeaa. Edunvalvojaa ei ole.
Edunvalvoja pitää hankkia. Kysy maistraatista.
Edunvalvojan hankkiminen on todella työläs ja pitkä prosessi. Siihen ei riitä se, että yksi sisarus sanoo, ettei toinen pärjää. Pelkkä väite "itsenäinen elämä on sairaudesta johtuen vaikeaa" ei riitä.
Siksihän on olemassa lääkärit ja lääkärintodistukset. Tarpeeksi faktoja kehiin , ei ole vaikeaa. Silloin on vaikeaa jos ei uskalla vastustaa sukua ja sisarta.
On vaikeaa ja hidasta. Minulla on siitä kokemusta, kun piti saada vanhemmalle edunvalvoja.
Riippuu siitä, kuinka selvästä tapauksesta on kysymys. Omassa perheessäni kokemusta edunvalvojan hankkimisesta kahdelle eri henkilölle. Kummassakin tapauksessa riitti yksi lääkärikäynti ja yhden hakemuksen täyttäminen (aikaa meni alle tunti) ja toimittaminen maistraattiin. Maistraatin päätöstä joutui tosin odottamaan noin kolme kuukautta, mutta muuten ei ollut mitenkään työlästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jompikumpi ostaa talon tai jos ei mahdollisuutta niin myyntiin ainakin pellot ja metsät.
Jos myy metsät ja pellot ympäriltä, niin kukaan ei tule enää koskaan ostamaan sitä itse taloa. Se on sitten käytännössä arvoton. Koko paketti vaan myyntiin. Eiköhän se ole paras ratkaisu kaikille.
Osituksessa tuskin sisarus tulee saamaan puolta talosta jossa joku sisaruksista asuu vaan juurikin sitä metsää ja peltoa. Saamansa omaisuuden hän voi myydä ilman vanhempien tai sisarusten suostumusta.
Tarkoitat varmaan perinnönjakoa etkä ositusta. Osituksessa ei koskaan jaeta perintöä kahden sisaruksen kesken, vaan tehdä jako lesken ja kuolinpesän (perillisten) välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sun täytyisi huolehtia sisaruksestasi? Hän ottakoon talon ja sulle jotain muuta, tai maksaa sut ulos siitä. Sit jatkat omaa elämääsi.
Kuka hänestä sitten huolehtii? Tai talosta? Lapsuudenkodin ei haluaisi kuitenkaan rapistuvan täysin. Onko syrjäseudulla sosiaalipalvelujakaan jotka voisivat käydä katsomassa että sisarus pärjää? Periaatteessa olet kyllä täysin oikeassa, mitään velvollisuutta ei ole hoitaa hänen asioitaan.
Itse olen sitä mieltä että sairaan sisaruksen kannattaisi muuttaa taajamaan asuntoon jonka lähellä on palvelut eikä talon asioista tarvitse huolehtia. Mutta sairas sisarus on hyvin jääräpäinen eikä halua muuttaa.
Kunta on velvollinen huolehtimaan asukkaistaan.
Tarvittaessa kotisairaanhoito ja kodinhoitaja käy vaikka päivittäin huolehtimassa, joko omalla autolla tai taksilla. Jonkin verran palvelut saattavat maksaa.
Vastaavassa tilanteessa isäni, joka asui 8km päässä kirkonkylästä haja-asutusalueella, joutuu muuttamaan kirkonkylälle vanhusten säätiön palveluasuntoon. Kyseessä oli tavallinen yksiö. Tuossa kunnassa ei saanut sairaanhoito- ja kodinhoitopalveluja haja-asutusalueelle vaan niiden saamisen edellytys oli muutto kirkonkylälle. Siskoni toimi edunvalvojana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sun täytyisi huolehtia sisaruksestasi? Hän ottakoon talon ja sulle jotain muuta, tai maksaa sut ulos siitä. Sit jatkat omaa elämääsi.
Kuka hänestä sitten huolehtii? Tai talosta? Lapsuudenkodin ei haluaisi kuitenkaan rapistuvan täysin. Onko syrjäseudulla sosiaalipalvelujakaan jotka voisivat käydä katsomassa että sisarus pärjää? Periaatteessa olet kyllä täysin oikeassa, mitään velvollisuutta ei ole hoitaa hänen asioitaan.
Itse olen sitä mieltä että sairaan sisaruksen kannattaisi muuttaa taajamaan asuntoon jonka lähellä on palvelut eikä talon asioista tarvitse huolehtia. Mutta sairas sisarus on hyvin jääräpäinen eikä halua muuttaa.
Kunta on velvollinen huolehtimaan asukkaistaan.
Tarvittaessa kotisairaanhoito ja kodinhoitaja käy vaikka päivittäin huolehtimassa, joko omalla autolla tai taksilla. Jonkin verran palvelut saattavat maksaa.
Vastaavassa tilanteessa isäni, joka asui 8km päässä kirkonkylästä haja-asutusalueella, joutuu muuttamaan kirkonkylälle vanhusten säätiön palveluasuntoon. Kyseessä oli tavallinen yksiö. Tuossa kunnassa ei saanut sairaanhoito- ja kodinhoitopalveluja haja-asutusalueelle vaan niiden saamisen edellytys oli muutto kirkonkylälle. Siskoni toimi edunvalvojana.
Miten tää liittyy tähän perintöasiaan? Noin se on useimmissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jompikumpi ostaa talon tai jos ei mahdollisuutta niin myyntiin ainakin pellot ja metsät.
Jos myy metsät ja pellot ympäriltä, niin kukaan ei tule enää koskaan ostamaan sitä itse taloa. Se on sitten käytännössä arvoton. Koko paketti vaan myyntiin. Eiköhän se ole paras ratkaisu kaikille.
Osituksessa tuskin sisarus tulee saamaan puolta talosta jossa joku sisaruksista asuu vaan juurikin sitä metsää ja peltoa. Saamansa omaisuuden hän voi myydä ilman vanhempien tai sisarusten suostumusta.
Tarkoitat varmaan perinnönjakoa etkä ositusta. Osituksessa ei koskaan jaeta perintöä kahden sisaruksen kesken, vaan tehdä jako lesken ja kuolinpesän (perillisten) välillä.
Asunto on siis sisarusten eikä lesken omistuksessa? Miksi se sitten on edelleen toisen sisaruksen hallinnassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jompikumpi ostaa talon tai jos ei mahdollisuutta niin myyntiin ainakin pellot ja metsät.
Jos myy metsät ja pellot ympäriltä, niin kukaan ei tule enää koskaan ostamaan sitä itse taloa. Se on sitten käytännössä arvoton. Koko paketti vaan myyntiin. Eiköhän se ole paras ratkaisu kaikille.
Kaikille? No tuskin ainakaan sille joka siinä tahtoo asua...
No, sillehän vasta olisikin paras ratkaisu. Täällä on tullut selkeästi esille, ettei ko henkilö pärjää yksin eikä hän pystyisi pitämään talosta ja tilasta huolta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jompikumpi ostaa talon tai jos ei mahdollisuutta niin myyntiin ainakin pellot ja metsät.
Jos myy metsät ja pellot ympäriltä, niin kukaan ei tule enää koskaan ostamaan sitä itse taloa. Se on sitten käytännössä arvoton. Koko paketti vaan myyntiin. Eiköhän se ole paras ratkaisu kaikille.
Kaikille? No tuskin ainakaan sille joka siinä tahtoo asua...
No, sillehän vasta olisikin paras ratkaisu. Täällä on tullut selkeästi esille, ettei ko henkilö pärjää yksin eikä hän pystyisi pitämään talosta ja tilasta huolta!
Sisaruksen mielestä hän siihen pysty. Jos siitä olisi näyttöä että hän ei kykene huolehtimaan itsestä hän olisi holhouksessa. Näytön kyllä pystyy saamaan jos se on totta.
Siksihän on olemassa lääkärit ja lääkärintodistukset. Tarpeeksi faktoja kehiin , ei ole vaikeaa. Silloin on vaikeaa jos ei uskalla vastustaa sukua ja sisarta.