Voiko lapsista joku olla rakkaampi kuin toinen?

Mä ole vielä löytänyt mitään mittaria rakkauteen joten en tiedä.

Lapsi tai joku lapsista voi kyllä kokea jäävänsä vaillle rakkautta. Kokemus rakkaudesta on aina yksilöllinen.

Voi. t. 3 lapsen äiti

Jos vanhempana kokee, että joku lapsi on rakkaampi, asian parissa tulee tehdä henkistä työtä. Missään nimessä ei saa hyväksyä, että asia vaan on näin ja se on ok. Se on suurinta mahdollista väkivaltaa jokaista perheen lasta kohtaan.

Miten sitä mitataan? Laitetaanko vanhempi valitsemaan kuka lapsista joutaa kuolla ja kuka ei ja siitä pystytään määrittämään rakkauden määrä ja laatu?

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä mitataan? Laitetaanko vanhempi valitsemaan kuka lapsista joutaa kuolla ja kuka ei ja siitä pystytään määrittämään rakkauden määrä ja laatu?

Voi näitä ääripäitä!

Voi olla. Riippuu ihan lapsen persoonasta. Jos on hankala lapsi, joka manipuloi ja osoittaa psykopaatin merkkejä, niin valinta on selvä.

Toisessa lapsessani on piirteitä, joista ärsyynnyn enemmän kuin toisen lapseni piirteistä. (Yritän olla näyttämättä sitä.) Molempia rakastan maailman eniten.

Aina on lempilapsi vaikka sen kiistäisi. Mutta lapset ovat yksilöitä, joten myös rakkaus niihin on erilaista. Yhtä rakastaa kun on samanlainen kuin itse, toista kun tämän mielenkiinnon kohteet ovat mielenkiintoisia, kolmas taas on hulivili ja sen kanssa pääsee seikkailuihin jne.

Rakkautta ei voi mittailla, mutta ominaisuuksia kyllä. Joku voi olla raivostuttava ja samanaikaisesti niin rakas.

Vierailija kirjoitti:

Toisessa lapsessani on piirteitä, joista ärsyynnyn enemmän kuin toisen lapseni piirteistä. (Yritän olla näyttämättä sitä.) Molempia rakastan maailman eniten.

Juuri näin. Perheissäkin eri yksilöt pärjäävät paremmin keskenään kuin toiset. Se on tosiasia, eikä sitä voi muuksi muuttaa. Rakkauden määrään tämä ei kuitenkaan normaalisti vaikuta. Siinä pitää kuitenkin olla tarkka, että kaikki lapset tietävät varmasti olevansa yhtä rakkaita. 

Voi ja aina on se suosikki.

Tästä tuli mieleeni kun treffailin erästä miestä. Hänellä oli kaksi lasta, 3-v. Tyttö ja 7-v. Poika. Hän sanoi minulle, ettei saisi sanoa näin, mutta tyttö on hänen suosikkilapsensa. Myöhemmin huomasinkin, että kohteli poikaa todella kylmästi. Ällöttävä mies.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempana kokee, että joku lapsi on rakkaampi, asian parissa tulee tehdä henkistä työtä. Missään nimessä ei saa hyväksyä, että asia vaan on näin ja se on ok. Se on suurinta mahdollista väkivaltaa jokaista perheen lasta kohtaan.

Kokemus ei ole ihan yksinkertaisesti mitattavissa. Vanhempi voi kokea vaikka kaikki lapset yhtä ärsyttäväksi ja kokea siitä syystä että ei täydesti rakasta ketään. Vaikka rakkautta saisikin yhtä paljon (jos siihen siis olisi mittari) toinen voi kokea silti saavansa vähemmän rakkautta, tarve rakkauden kokemiseen on esim. suurempi.

Vanhempien on hyvä keskustella lastensa kanssa tunteista ja siitä miten lapset tunteensa kokee tunteensa ja ympärillä olevat asiat. Myös aikuisena noita asioita joutuu pohtimaan myös silloin vaikka ne ei liittyisi lapsiin tai lapsuuteen mitenkään.

Minusta on järkyttävää jos jonkun mielestä on ok, että omista lapsista joku on suosikki.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on järkyttävää jos jonkun mielestä on ok, että omista lapsista joku on suosikki.

Ihan inhimillistä että jostain pitää enemmän kuin toisesta. Mutta sitä ei pidä näyttää vaan kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti.

Olen miettinyt tätä joskus itsekseni. Yhden lapseni kanssa on ollut välillä vaikeaa, mutta kaikkia kolmea rakastan yhtä paljon. Luulen, että yksi lapsistani on luonteeltaan sellainen, että voi olla, että hän kokee saaneensa rakkautta vähiten. En millään pysty sanomaan, että ylsi heistä olisi jotenkin suosikki.