Äiti se taas kännäilee…
…ja soittelee änkyttäen kieli kitalakeen turvonneena kuulumisiaan. Siis eikö voisi olla jotain yläikärajaa alkoholijuomille?! Hävettää 75-vuotiaan eukon touhut. Ja ärsyttää.
Kommentit (28)
Aloituksesi sattui sydämeen. Olen 64-vuotias ja kännään. En kuitenkaan soittele lapsilleni. Olen vain yksin.
Minua ei haittaisi jos äiti olisi mukava ja soittelisi vaikka sitten kännissä. Mutta hän on päättänyt olla ilkeä.
Joskus vaan on vaikeaa olla vanha äiti. Eipä se kuitenkaan auta, jos kännää. Sitä minä kuitenkin nytkin teen. Lapset eivät tiedä tästä ja häpeän itseänikin.
Yksin juominen on selkeä alkoholistin merkki. Ei ole normaalia eikä suositeltavaa. Pysykää edes kaukana puhelimesta. Kukaan ei halua kännisoittoja. Jos ei selvin päin ole asiaa, niin ei ole kännissäkään.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaan on vaikeaa olla vanha äiti. Eipä se kuitenkaan auta, jos kännää. Sitä minä kuitenkin nytkin teen. Lapset eivät tiedä tästä ja häpeän itseänikin.
Miksi kännäät? Käy mielummin virkistävällä kävelylenkillä ja laita sen jälkeen itsellesi jotain herkkuruokaa. Paljon mukavampaa ja terveellisempää.
Ei hän yksin kännää vaan ihan muiden ikätovereiden kanssa bilettää. Mutta ei ilmeisesti ole riittävän hauskaa ellei sitä minulle tiedoksi soittele. -ap-
Vierailija kirjoitti:
Yksin juominen on selkeä alkoholistin merkki. Ei ole normaalia eikä suositeltavaa. Pysykää edes kaukana puhelimesta. Kukaan ei halua kännisoittoja. Jos ei selvin päin ole asiaa, niin ei ole kännissäkään.
En sanoisi noinkaan. Tässä iässä juodaan yksin kotona, koska kuka mummo tai pappa menisi paikalliseen juottolaan?
Minä olen vanhaa polvea ja ilmoittanut suvulle ja tutuille, etten halua kännypuheluita. Minua ottaa todella sydämestä kuunnella juopunutta jorinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin juominen on selkeä alkoholistin merkki. Ei ole normaalia eikä suositeltavaa. Pysykää edes kaukana puhelimesta. Kukaan ei halua kännisoittoja. Jos ei selvin päin ole asiaa, niin ei ole kännissäkään.
En sanoisi noinkaan. Tässä iässä juodaan yksin kotona, koska kuka mummo tai pappa menisi paikalliseen juottolaan?
No olisko mitään olla ihan tykkänään juomatta? Alkoholia ilmankin pärjää oikein hyvin ja saattaa olla elämä jopa mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaan on vaikeaa olla vanha äiti. Eipä se kuitenkaan auta, jos kännää. Sitä minä kuitenkin nytkin teen. Lapset eivät tiedä tästä ja häpeän itseänikin.
Miksi kännäät? Käy mielummin virkistävällä kävelylenkillä ja laita sen jälkeen itsellesi jotain herkkuruokaa. Paljon mukavampaa ja terveellisempää.
Minä tiedän, että näin pitäisi toimia. Olen istunut tässä sohvalla jo ehkä neljä vuotta. On vaan niin vaikeaa lähteä liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesi sattui sydämeen. Olen 64-vuotias ja kännään. En kuitenkaan soittele lapsilleni. Olen vain yksin.
Olen 66v ja kännään, jätin puhelimen kotiin ja olen mökillä. Eipä tule ketään häirittyä soittelulla.
On ikävä että Tälläisiä känniläisiä on olemassa, ja lapsiperheessä jossa on pieniä tai sitä vanhempia on Erittäin ikävää, että äiti tai isä juo tai Pahimmassa tapauksessa, että molemmat vanhemmat juo , ja joutuu ottaa huostaan on surullista
Vanhuusiän alkoholisoitumisesta puhutaan harvemmin, mutta se on yllättävän yleistä. Kun keho rapistuu, ystävät kuolevat ja elämä ei välttämättä anna enää kovin paljon iloa, moni lohduttautuu alkoholilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin juominen on selkeä alkoholistin merkki. Ei ole normaalia eikä suositeltavaa. Pysykää edes kaukana puhelimesta. Kukaan ei halua kännisoittoja. Jos ei selvin päin ole asiaa, niin ei ole kännissäkään.
En sanoisi noinkaan. Tässä iässä juodaan yksin kotona, koska kuka mummo tai pappa menisi paikalliseen juottolaan?
No olisko mitään olla ihan tykkänään juomatta? Alkoholia ilmankin pärjää oikein hyvin ja saattaa olla elämä jopa mukavampaa.
Yritän selitellä itselleni, että nyt on sitä tai tätä vaikeaa. Syytän kaikkea muuta kuin itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuusiän alkoholisoitumisesta puhutaan harvemmin, mutta se on yllättävän yleistä. Kun keho rapistuu, ystävät kuolevat ja elämä ei välttämättä anna enää kovin paljon iloa, moni lohduttautuu alkoholilla.
Mutta kun aina ei edes ole niin. Lapsillani on hyvä elämä, rakastan tuota pappaakin ja kaikki pitäisi olla hyvin. Siltikin ostan sen viinipullon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin juominen on selkeä alkoholistin merkki. Ei ole normaalia eikä suositeltavaa. Pysykää edes kaukana puhelimesta. Kukaan ei halua kännisoittoja. Jos ei selvin päin ole asiaa, niin ei ole kännissäkään.
En sanoisi noinkaan. Tässä iässä juodaan yksin kotona, koska kuka mummo tai pappa menisi paikalliseen juottolaan?
No olisko mitään olla ihan tykkänään juomatta? Alkoholia ilmankin pärjää oikein hyvin ja saattaa olla elämä jopa mukavampaa.
Yritän selitellä itselleni, että nyt on sitä tai tätä vaikeaa. Syytän kaikkea muuta kuin itseäni.
Kerran kun onnistut nousemaan sieltä sohvata, niin seuraavat kerrat yhä helpompia!! Ja voit taputella itseäsi olalle hienosta saavutuksesta! Mikset lähtisi nyt heti! Täältä tsemppaan sua...........
Vierailija kirjoitti:
On ikävä että Tälläisiä känniläisiä on olemassa, ja lapsiperheessä jossa on pieniä tai sitä vanhempia on Erittäin ikävää, että äiti tai isä juo tai Pahimmassa tapauksessa, että molemmat vanhemmat juo , ja joutuu ottaa huostaan on surullista
Oma isäni ei koskaan kännännyt. Isä ja äiti erosivat eikä se ollut 50-luvulla tavallista. Lasteni perheissä ei kännätä. Mutta minä sen sijaan olen alkanut vanhemmiten juopotella salassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin juominen on selkeä alkoholistin merkki. Ei ole normaalia eikä suositeltavaa. Pysykää edes kaukana puhelimesta. Kukaan ei halua kännisoittoja. Jos ei selvin päin ole asiaa, niin ei ole kännissäkään.
En sanoisi noinkaan. Tässä iässä juodaan yksin kotona, koska kuka mummo tai pappa menisi paikalliseen juottolaan?
No olisko mitään olla ihan tykkänään juomatta? Alkoholia ilmankin pärjää oikein hyvin ja saattaa olla elämä jopa mukavampaa.
Yritän selitellä itselleni, että nyt on sitä tai tätä vaikeaa. Syytän kaikkea muuta kuin itseäni.
Kerran kun onnistut nousemaan sieltä sohvata, niin seuraavat kerrat yhä helpompia!! Ja voit taputella itseäsi olalle hienosta saavutuksesta! Mikset lähtisi nyt heti! Täältä tsemppaan sua...........
Kiitos.
Surku. Äiti yksinäinen?