En enää stressaa eläkekertymästä

Mitäpä siitä. Olin pitkään kotiäitinä, kun töitäkään ei kerran löytynyt. Sen jälkeen olin pienipalkkaisissa pätkätöissä ja opiskelin uuden ammatin pelkän opintotuen turvin, 3,5 vuotta. Nopeammin ei voinut, kun pienessä koulussa ei kaikkia kursseja järjestetä joka vuosi ja osaan pääsee vasta kun perusteet on suoritettu. Sen jälkeen olin taas hetken työttömänä kunnes sain taas pienipalkkaisen työn. Minulla oli nuorena ok-palkkainen työ ennen äitiyslomaa, mutta suurin osa alle 23-v eikä eläkettä kertynyt siihen aikaan. Nykyään on "normaali" palkka.

Kyllä mua on mietityttänyt, että ei ole pahemmin eläkekertymää. Pari vuotta sitten työeläkettä oli vielä muutama hassu euro/kk, en tiedä tämän hetkistä tilannetta; en ole tarkistanut. Mutta - äitini kuoli ennen kuin ehti olla päivääkään eläkkeellä. Vuoden sisään on työikäisiä kuollut yksi sukulainen, yksi naapuri ja yksi ystävä. Vain ystävä näistä sairasti pitkään. Naapuri sairastui syöpään ja diagnoosista kuolemaan meni muutama kk. Sukulainen oli yllättävin tapaus, äkillinen odottamaton sairaskohtaus. Vain vähäisiä oireita parina edellisenä päivänä. Vanhin näistä oli kuollessaan 58. Vielä kun tietää, että eläkeikä on noussut useita vuosia minun ollessani nykyisessä eläkeiässä, mitä turhia stressaamaan. Myydään sitten asunto pois, jaetaan rahat lapsille ja etsitään joku halpa vuokra-asunto, jos rahaa ei ole, näin on miehen kanssa ajateltu, jos vanhaksi eletään. Siitä saadaan rahaa elämiseen. Miehellä on tosin kunnollinen kertymä.