Keskellä tietä löntystelevät porukat
Mikä ihme teitä ihmisiä oikein vaivaa kun löntystätte perheen tai muun porukan kanssa keskellä kävelytietä siten, että kukaan ei pääse edestä eikä takaa ohi?! On lastenvaunua, polkupyörää ja kullannuppua pitkin tietä! Onko käytöstavat vai äly hukassa vaiko molemmat?
Kommentit (17)
Ei ne vaan huomaa, ovat ajatuksissaan. Hassulta se tuntuisi perheen peräkanaakaan kulkea.
Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain vaikka esteitä on joskus tiellä kohtalon.
Sama ilmiö toistuu kaupoissa. Ihmiset jäävät keskelle käytävää tajuamatta ollenkaan, että ympärillä on ihmisiä, joiden pitäisi päästä ohi tai viereen.
Täällä näkyy usein yks muija tuplarattaiden ja kahden vasikan kokosen koiran kanssa. Toinen hurtta toisella puolen ja toinen toisella, ei tee elettäkään väistääkseen. Pitää vaihtaa tien toiselle puolelle tai ohittaa tää ryhmä ojan kautta, samalla peläten millon ne koirat käy kimppuun 😬
Yleensäkin sellanen löntystävä raskas kävelytyyli on raivostuttava. Pienikokoiset ihmisetkin joskus löntystävät.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vaan huomaa, ovat ajatuksissaan. Hassulta se tuntuisi perheen peräkanaakaan kulkea.
Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain vaikka esteitä on joskus tiellä kohtalon.
No jos perheen on kerran perustanut niin kyllä ne mukulat pitäisi jaksaa myös kasvattaa jos julkisilla paikoilla aikoo liikkua.
Jos kulkee rinnan ja kun näkee vastaantulijoita niin normaalikäytöksinen porukka menee jonoon ja kohteliaasti väistää. Rinnan kuljettaessa pitää olla silmät selässäkin jotta pystyy väistämään myös takaa tulevia.
Pyöräilijät voisi opetella rimpauttamaan sitä ohjaustangossa kiinni olevaa pikku kelloa aina kun lähestyvät jotain ryhmää. Yleensä toimii.
Vierailija kirjoitti:
Pyöräilijät voisi opetella rimpauttamaan sitä ohjaustangossa kiinni olevaa pikku kelloa aina kun lähestyvät jotain ryhmää. Yleensä toimii.[/quote
En enää uskalla kelloa rimpauttaa, kun yks ukko huusi, että helvettiäkö pelästytät ihmisiä.
Juu se on outoa ettei voi mennä peräkkäin, pyörää taluttavatkin menevät lähes rinnakkain tai toinen edessä mutta silti aika sivulla. Kävelijän vaikea väistää. Jonkun pitäisi huudahtaa että kävelkää peräkkäin, ei rinnakkain. :)
Annan persuuksista vauhtia näille teiden tukkijoille seuraavan kerran.
Jotenkin ymmärtää, että porukalla tukkii tien, kun siinä uppoutuu seurusteluun ja paikan taju unohtuu. Enemmän ihmettelen näitä yksinäisiä keskitien kulkijoita, joiden takia joutuu turhaan jarruttelemaan pyörällä, Välillä pääsee oikein ääneen nauru, on se niin järjen vastainen näky.
Vierailija kirjoitti:
Juu se on outoa ettei voi mennä peräkkäin, pyörää taluttavatkin menevät lähes rinnakkain tai toinen edessä mutta silti aika sivulla. Kävelijän vaikea väistää. Jonkun pitäisi huudahtaa että kävelkää peräkkäin, ei rinnakkain. :)
Aina ojan kautta ohitukset, jos ei halua pyörän alle jäädä, eivät mollukat väistä yhtään.
Juhannuksena näitä on mökkitiellä. Kun tööttää, että tehkääs tilaa, niin levittäydytään entistä laveammasti, jotta ei vahingossakaan pääsisi ohi. Onneksi voi huomenna tehdä sen verran tienhoidollisia töitä, että saavat ennen kotimatkaa tehdä vähän lapiohommia. Tiekunta tiedotti asiasta jo keväällä, ei voi väittää, että ei tiennyt sorastuksesta ja lanauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Pyöräilijät voisi opetella rimpauttamaan sitä ohjaustangossa kiinni olevaa pikku kelloa aina kun lähestyvät jotain ryhmää. Yleensä toimii.
Se mitä tästä yleensä seuraa on se, että nämä ohitettavat alkavat juosta mutkia, kun eivät ilmeisesti niillä herneen kokoisilla aivoilaan pysty ymmärtämään missä kuuluisi kävellä.
Vielä jotenkin ehkä käsittää kävelytiellä rinnakkain kävelemisen, mutta että kapeilla kaduilla, jossa ei ole jalkakäytävää erikseen levittäydytään samalla tavalla pitkin poikin ja auton tullessa vastaan ollaan sen oloisia, että pitääkö tässä muka väistää. Samojen idiootti vanhempien opit näkyy sitten lapsissa ja teineissä, jotka samalla tavalla valtaavat kadut muista viis.
Joko ne porot on lastenvaunujakin hommanninnannunna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräilijät voisi opetella rimpauttamaan sitä ohjaustangossa kiinni olevaa pikku kelloa aina kun lähestyvät jotain ryhmää. Yleensä toimii.
Se mitä tästä yleensä seuraa on se, että nämä ohitettavat alkavat juosta mutkia, kun eivät ilmeisesti niillä herneen kokoisilla aivoilaan pysty ymmärtämään missä kuuluisi kävellä.
Niin vähän kuin porolauma auton edessä, vauhkoonnutaan ja juostaan sinne tänne, mieluiten juuri auton eteen köpöttelemään.
Lisätään tuohon vielä ivalliset ja uhriutuvan aggressiiviset kommentit, kun joku pyytää päästä ohitse.