Mieheni järkyttyi!
Epäilen, että hänen hieman heikko perusturvallisuudentunteensa järkkyi. Hän näki minun käyttäytyvän yhtä ekstroverttia kohtaan ekstrovertimmin kuin luonteelleni on ominaista! Olen pidättyväinen tylsimys...
Mieheni ei ymmärrä, että halusin vain ottaa minullekin harvakseltaan sopivan roolin. Hänen mielestään mielistelin tätä ihmistä. Mieheni hokee, että ei tunnekaan minua enää lainkaan ja että olen aivan kuin vieras.
Tilanne ekstrovertin kanssa ei ollut seksuaalinen ja mieheni oli paikalla koko ajan. Ymmärrän, että maailmaan mahtuu kovin erilaisia ihmisiä. Koen olevani niin sinut ja tasapainoinen itseni kanssa, että saatoin hassutella tämän harvinaisen kerran! En siis mielistellyt, vaan olin tietoisesti erilainen kuin yleensä. Hetkenhän sitä jaksaa olla vaikka avoimempi ja puheliaampi!
En ihannoi tätä tuttua. Enkä usko kaikkia hänen juttujaan, vaikka mieheni ehkä luulee niin, koska en tahtonut näkyvästi kyseenalaistaakaan niitä. Mielestäni on hyvä sietää erilaisuutta ja ihmisten uskomattomiakin omituisuuksia. Miehelle kokemus jäi painamaan, vaikka minulle tapahtunut olikin varsin yhdentekevä, eikä mitää uutta, niin hän ei tätä usko. Oltiin selvinpäin, kun olinkin rohkea ja ekstrovertti:) En ole oikeasti edes arka:)
Onko teille käynyt koskaan näin? Mies ei varmaankaan ole mustasukkainen, vaan on nyt muuten sekaisin.
Kommentit (17)
Otan myös joskus ekstrovertin roolia, mutta väsyn siitä. Muuten olen introvertti ja on mukava olla vaan hiljaa yleensä tai puhua kun tulee asiaa.
Itse välillä hämmästyn mihin jouduinkaan ja saatan näyttää yhtäkkiä tosi vaivaantuneelta.
Anteeksi, en oikein ymmärrä. Miehesi siis suuttui koska puhuit toisen ihmisen kanssa?
Ekaa "JÄTÄ SE SIKA" kommenttia ootellessa...
Te olette molemmat outoja. Teidän kannattaa pysyä yhdessä.
Mitä sä sitten teit?
Jos touhu oli ihan "normaalia" yleisellä mittapuulla vaikkei sun kohdalla, niin pakottaisin miehen kyllä keskustelemaan asiasta ja myös hyväksymään se.
Me ollaan kaikki erilaisia, meistä varmaan jokaisella on myös erilaisia rooleja, jos oma kumppani ei hyväksy toisen erilaisuutta, sitä, että tämä joskus käyttäytyy siten, mikä ei ole itselle varsinaisesti ominaista, on oikeasti tiedossa ongelmia.
Voi siis olla pitämättä, mutta pitää hyväksyä.
Mieheni järkyttyi, kun hymyilin ja elehdin tavanomaista eloisammin ja puhuin melkein yhtä paljon kuin tuo toinenkin osapuoli. Laskin osan jutuista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En yrittänyt saada tuttua kiinni asioiden paisuttelusta tai valkoisista valheista, joita osa jutuista varmastikin oli. On liian vaikeaa ottaa selvää, että mikä hänestä on totta. Se selviää aikanaan, jos selviää. Eikä edes ole kovin tärkeää tietää, koska en luottaisi tähän ihmiseen, mutta hän on kyllä hupaisaa seuraa!
ap
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 00:21"]
Mieheni järkyttyi, kun hymyilin ja elehdin tavanomaista eloisammin ja puhuin melkein yhtä paljon kuin tuo toinenkin osapuoli. Laskin osan jutuista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En yrittänyt saada tuttua kiinni asioiden paisuttelusta tai valkoisista valheista, joita osa jutuista varmastikin oli. On liian vaikeaa ottaa selvää, että mikä hänestä on totta. Se selviää aikanaan, jos selviää. Eikä edes ole kovin tärkeää tietää, koska en luottaisi tähän ihmiseen, mutta hän on kyllä hupaisaa seuraa!
ap
[/quote]
Toihan on ihan normaalia :-o
Normaalia joo, mutta vauhti oli huimaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 00:15"]Ekaa "JÄTÄ SE SIKA" kommenttia ootellessa...
[/quote]
Jätä se sika!
Huolestuttaa, kun koskaan en ilmeisesti saisi muuttua.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 00:24"][quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 00:15"]Ekaa "JÄTÄ SE SIKA" kommenttia ootellessa...
[/quote]
Jätä se sika!
[/quote]
:D !!
Yritän pakottaa mieheni keskustelemaan. Olen yrittänyt joskus ennenkin ja joko onnistunut siinä tai sitten en.
ap
Joten ette ikinä siis keskustele? Eikö tuo ole turhauttavaa
Olen välillä onnistunut keskustelemaan miehelleni vaikeista aiheista. Mies keskustelee itselleen tutummista aiheista oikein mielellään ja yrittää ratkoa myös ristiriitojamme, kun niitä tulee. Mies vetoaa välillä siihenkin, että kaikesta täytyisi voida puhua. Minä en taida siltikään puhua ihan kaikesta. Enkä taida vedota hänen tapaansa tässäkään tilanteessa "että kaikesta pitäisi voida puhua", sillä tämä taitaa mennä yli mieheni ymmärryksen, vaikka kuinka puhuisinkin. Annan hänen olla, enkä hiosta koko ajan. Ei me koko aikaa keskustella. Riitelemmekin ihan sivistyneesti ja säännöllisesti haastammekin riitaa, jos ei ole mitään valmiina odottamassa. Mies tosin joskus panettelee minua, mutta en ole paljoa siitäkään hetkahtanut, sillä muuten kai olisimmekin umpikujassa. Pyytää myös anteeksi, mutta mielestäni suurempi painoarvo kuin anteeksipyynnöllä on asioiden aidolla ymmärtämisellä. En jaksa siis turhautua. Viihdyn jo pelkästään omassa seurassani, että jos miehestä ei ole seuraa, niin sehän passaa. Olemme kuitenkin monissa asioissa hyvin samanlaisia ja siitä on suhteessa apua.
ap
On sulla ihmeellisiä juttuja.. Oletko harkinnu pöpilään menoa ? Keskustelet täällä itsesi kanssa
Onko sinulla asperger? Kummallisen korkealuontoista settiä lähtee nyt kyllä niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin tuttavan kanssa keskustelemisesta.
Tästä saattaa muodostua tabu välillemme. Hän vannoi, että ei koskaan enää halua nähdä minua sellaisena kuin olin. Ei halua kuulla. Ei ymmärtää. Haluaa vain vaieta. Tiedän, että tulen joskus vielä olemaan samanlainen ja tiedän, että hän ei taaskaan tule pitämään siitä. Voinko muuttaa miestäni?
ap