Perintöasiasta kysymys. Onko kukaan ollut tilanteessa,

Ap. Anna reilut osuudet sisaruksillesi!  Eihän tuo tilanne oikein reilulta kuulostanut.

nostan

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 21:18"]

että sisarusparvesta joku perii esim. tädin/sedän yksinään(testamentilla) ja muut sisarukset jäävät ilman? Millaisia tunteita tilanne on aiheuttanut?

[/quote]

Ei näin. Mutta meillä isovanhemmat oli yllättäen tehneet testamentin mun veljelle koko omaisuudestaan. Pääasiassa niiden pieni maatila, jota oli hoitanut jo pitkään mun setä. Ammatiltaan maanviljelijä.

Vanhukset siis piti jotenkin mun veljeä arvokkaampana perijänä, heidän miespuolinen lapsenlapsensa. Setä ja sen vaimo taas vastentahtoisesti lapsettomia.

En vieläkään tiedä, miten se käytännössä saatiin menemään kuitenkin niin, että setä sai sen ainoan elantonsa lähteen. Veli kai luopui perinnöstä tai jotain.

Vähän kyllä ärsyttää nyt se, että setä ja sen vaimo tämän jälkeen höyrähti yhteen uskonlahkoon ja nyt seuraavaksi se maatila on menossa sen vaimon samaan lahkoon kuuluville sukulaisille.

Olisi kuitenkin reilua, että laittaisivat nyt veljen perijäkseen, kun ilman sen suostumusta niillä ei olisi koko tilaa ollut viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 21:18"]

että sisarusparvesta joku perii esim. tädin/sedän yksinään(testamentilla) ja muut sisarukset jäävät ilman? Millaisia tunteita tilanne on aiheuttanut?

[/quote]

Herättää luultavasti niitä kirottuja sisarKATEUDEN tunteita pintaan - aikuisilla ihmisillä

Tässä ketjussa menevät sekaisin perintökaaret (ja puhutaan välillä lapsien tai lastenlapsien eli rintaperillisten perintöoikeudesta).

Lapseton setä tai täti saa jättää perintönsä ihan kenelle tahansa kumminkaimalle tai kaverille. Ja jos testamenttia EI ole, serkut EIVÄT enää peri.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 21:39"]

Eikö se ole kaikkein tärkeintä, että kunnioitetaan testamenttia eli (vainajan) viimeistä tahtoa? Mitä muita tunteita tuollaisen pitäisi edes herättää?! En oikein ymmärrä ap:n kysymyksen pointtia.

[/quote]

Uutena tässä ketjussa ihmettelen miksi viimeisen tahdon kunnioittaminen on saanut alapeukkuja? Itse kyllä tahtoisin että omaa testamenttiani noudatettaisiin koska minulla on ollut varmaan omat syyni tehdä testamentti juuri sellaiseksi kuin sen tein (siis selvennys: jään varmaan lapsettomaksi enkä kyllä meinaa muille sukulaisille mitään jättää).

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 07:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 21:18"]

että sisarusparvesta joku perii esim. tädin/sedän yksinään(testamentilla) ja muut sisarukset jäävät ilman? Millaisia tunteita tilanne on aiheuttanut?

[/quote]

Herättää luultavasti niitä kirottuja sisarKATEUDEN tunteita pintaan - aikuisilla ihmisillä

[/quote]

Voi herättää myös monialtaisia muitakin tunteita ja vieläpä hyvin hämmentäviä. Vittumainen vanhempi kun voi testata puolet omaisuudestaan vaikka puliukolle ja rintaperillisille jää sitten mitä jää. Testamentti (rintaperillisten lakiosaa loukaten) voi suosia jotakuta niinkin, ettei siinä haluta lasten saavan yhtään mitään, mikä on tässäkin ketjussa jo käynyt ilmi. Kyllä siinä minusta on kysymys jo oman lapsen olemassaolon mitätöimisestä ja nöyryyttämisestä ellei mitään järkevää syytä ole esittää (kokonaan perinnöttömäksi voinee poikkeustapauksissa jättää esim.narkomaanin tai muun vakavasti päihdeongelmaisen hulttion)

Eli aina ei suinkaan ole kysymys sisarusten välisistä ongelmista vaan esimerkiski vanhempien haluttomuudesta tunnustaa ja tukea omia jälkeläisiään ylipäätään.

Eli aina ei suinkaan ole kysymys sisarusten välisistä ongelmista vaan esimerkiski vanhempien haluttomuudesta tunnustaa ja tukea omia jälkeläisiään ylipäätään.

Samat tuntemukset täällä, sukumme on myös kiitettävästi tunteita yms vuodattanut perintöasioissa :-/

Mutta eikö ap:n tapaus olekin ihan erimoinen koska tädillä ei ollut omia jälkeläisiä? Mielestäni ap voisi ihan reilusti iloita perinnöstä ja jättää sisarusten mahdollisen suuttumisen ihan siihen arvoonsa mikä sillä on... Kummallista ettei siskot iloitse ap:n puolesta vaan nyt ap pelkää (??) heidän suuttuvan ja välien menevän poikki.

Kateus on kamala syy katkaista välit omiin siskoihin ja veljiin. (Jos se on ainoa syy.)

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 07:33"]

Tässä ketjussa menevät sekaisin perintökaaret (ja puhutaan välillä lapsien tai lastenlapsien eli rintaperillisten perintöoikeudesta).

Lapseton setä tai täti saa jättää perintönsä ihan kenelle tahansa kumminkaimalle tai kaverille. Ja jos testamenttia EI ole, serkut EIVÄT enää peri.

[/quote]

Näyttäisi olevan myös harhaluulo, että lapsille vanhemmalta jäävä perintö jakautuisi automaattisesti tasanmasan kaikille sisaruksille. Näinhän se ei välttämättä kuitenkaan mene. Eli testamentit voivat loukata todella pahoin muutakin kuin sitä jo moneen kertaan mainittua lakiosaa.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 21:23"]

Toinen vähän saman suuntainen oli anoppini koti. Anopin veli oli äidille tärkeä ja äiti lahjoitteli salaa tyttäreltään kaiken omaisuutensa veljelle. Ei kyse ollut isoista rahoista, mutta jonkin verran kuitenkin kuten asunto ja mökki. Anoppi kelpasi kyllä hoitamaan äitiään ja tämä äiti asui anopilla viimeiset kolme elinvuotta ja anoppi pesi takapuolta, nosti, pesi ja syötti. Penniäkään ei äidiltään saanut ja kuoleman jälkeen kävi ilmi, että oli samalla antanut salaa kaikki rahat pojalleen, kun tytär maksoi ruuatkin. Veli kävi katsomassa äitiään vain äiteinpäivänä ja jouluna siellä anopilla. Yhtään yötä ei voinut ottaa ja anopin matkan ajaksi anoppi joutui viemään vanhainkotiin. Anoppi oli katkera. Eniten se sattui, koska oli koko ikänsä kokenut olleensa äitinsä orja, kun äiti palvoi poikaansa.

[/quote]Tuollaisessa tapauksessa voi vaatia osuutta perinnösä vaivojensa palkaksi.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 22:19"]

Ap vastaa: Olen itse tilanteessa, että lapseton setämme on testamentannut minulle omaisuutensa. Meitä on 3 sisarusta, enkä ole mitenkään enemmän kuin muut ollut hänen kanssaan tekemisissä. Testamentti oli yllätys kaikille, minä mukaan lukien. Olen vain huomannut, että kaikki eivät ole ihan sinut tämän asian kanssa ja olen itsekin vähän ihmeissäni. Toivon, ettei asia tule meidän sisarusten väliin. Olen jo yrittänyt mietttiä miten voisin jakaa perintöä myös sisaruksilleni, joille se myös mielestäni olisi  kuulunut.

[/quote]

Ap, voi tulla sinulle *isompi miettiminen* miten jaat sisaruksillesi (omaa) perintöäsi. Ole sitten tarkkana ettet vaan jaa kenellekään heistä yhtään lusikkaa enemmän kuin toiselle! Koska jos sinun pitää potea huonoa omaatuntoa jo nyt, saat perinnön *eteenpäin* jakamisessa potea syyllisyyttä monin verroin enemmän. Jos olisin sinä, säästäisin perinnön omille lapsilleni, en siskoille (joille tätisi ei testamenttia tehnyt).

Miksi muuten podet jo nyt syyllisyyttä, onko teillä siskojesi kanssa heikot välit?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 07:40"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 21:39"]

Eikö se ole kaikkein tärkeintä, että kunnioitetaan testamenttia eli (vainajan) viimeistä tahtoa? Mitä muita tunteita tuollaisen pitäisi edes herättää?! En oikein ymmärrä ap:n kysymyksen pointtia.

[/quote]

Uutena tässä ketjussa ihmettelen miksi viimeisen tahdon kunnioittaminen on saanut alapeukkuja? Itse kyllä tahtoisin että omaa testamenttiani noudatettaisiin koska minulla on ollut varmaan omat syyni tehdä testamentti juuri sellaiseksi kuin sen tein (siis selvennys: jään varmaan lapsettomaksi enkä kyllä meinaa muille sukulaisille mitään jättää).

[/quote]Jos vainaja on ilkeyttään tehnyt epäreilun testamentin, niin miksi sellaista kusipäätä pitäisi mitenkään kunnioittaa?

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 21:35"]

Isäni (uuden vaimonsa kanssa) huomioi testamentissaan vain lapsen uudesta avioliitostaan, ei lapsia (minua ja veljeäni) aiemmasta avioliitostaan. Vaikka en koskaan mitään olettanut saavanikaan, tuntui kieltämättä aika nyrjähtäneeltä.

[/quote]

Hyvä provo, mutta testamenteilla ei voi syrjäyttää rintaperillisiä.

[/quote]

Testamentin voi laatia miten vaan, siinä ei tarvitse huomioida rintaperillisiä. Heillä on kuitenkin oikeus vaatia lakiosaansa ja heille se on myönnettävä, jos he asian riitauttavat. Jos tätä ei testamentissa ole huomioitu ja vainaja on halunnut kaiken omaisuutensa jollekin taholle, niin kuinka moni alkaa vaatimaan ja riitelemään?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 08:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 07:33"]

Tässä ketjussa menevät sekaisin perintökaaret (ja puhutaan välillä lapsien tai lastenlapsien eli rintaperillisten perintöoikeudesta).

Lapseton setä tai täti saa jättää perintönsä ihan kenelle tahansa kumminkaimalle tai kaverille. Ja jos testamenttia EI ole, serkut EIVÄT enää peri.

[/quote]

Näyttäisi olevan myös harhaluulo, että lapsille vanhemmalta jäävä perintö jakautuisi automaattisesti tasanmasan kaikille sisaruksille. Näinhän se ei välttämättä kuitenkaan mene. Eli testamentit voivat loukata todella pahoin muutakin kuin sitä jo moneen kertaan mainittua lakiosaa.

[/quote]

Totta. Molemmat kommentit.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 08:11"]

Jos vainaja on ilkeyttään tehnyt epäreilun testamentin, niin miksi sellaista kusipäätä pitäisi mitenkään kunnioittaa?

[/quote]

Voi ristus, vainaja on ainoa, joka on testamenttiaan tehdessä arvioinut kuka on sopiva perinnön saaja.

Toivottavasti sinunlainen kusipää jää mahdollisimman monen testamentin ulkopuolelle.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 08:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 08:11"]

Jos vainaja on ilkeyttään tehnyt epäreilun testamentin, niin miksi sellaista kusipäätä pitäisi mitenkään kunnioittaa?

[/quote]

Voi ristus, vainaja on ainoa, joka on testamenttiaan tehdessä arvioinut kuka on sopiva perinnön saaja.

Toivottavasti sinunlainen kusipää jää mahdollisimman monen testamentin ulkopuolelle.

[/quote]

No, tämä kirkasotsainen kommentoija voi miettiä sanojaan uudelleen, jos/kun tulee itse syrjäytetyksi perinnön jaossa.

No hei ihmiset, ei perintö ole palkka!

Kun henkilö jolla ei ole lapsia eikä lapsenlapsia tahtoo jälkeensä jotakin jättää, tässä aloituksessa siis ymmärsin, että AP:n täti, niin ei siitä perinnöstä ole ketään syrjäytetty!

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 08:13"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 21:35"]

Isäni (uuden vaimonsa kanssa) huomioi testamentissaan vain lapsen uudesta avioliitostaan, ei lapsia (minua ja veljeäni) aiemmasta avioliitostaan. Vaikka en koskaan mitään olettanut saavanikaan, tuntui kieltämättä aika nyrjähtäneeltä.

[/quote]

Hyvä provo, mutta testamenteilla ei voi syrjäyttää rintaperillisiä.

[/quote]

Testamentin voi laatia miten vaan, siinä ei tarvitse huomioida rintaperillisiä. Heillä on kuitenkin oikeus vaatia lakiosaansa ja heille se on myönnettävä, jos he asian riitauttavat. Jos tätä ei testamentissa ole huomioitu ja vainaja on halunnut kaiken omaisuutensa jollekin taholle, niin kuinka moni alkaa vaatimaan ja riitelemään?

[/quote]

Tai moniko käy vaatimaan osuutta perinnöstä vaivojensa palkaksi

(vuosien apu testamentin tehneelle henkilölle versus joku toinen ei ole pistänyt tikkua ristiin). Tai perinpohjaista selvitystä jollekin osapuolelle avokätisesti vuosien saatossa eri muodoissa jaetusta ennakkoperinnöistä. ???

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 22:19"]

Ap vastaa: Olen itse tilanteessa, että lapseton setämme on testamentannut minulle omaisuutensa. Meitä on 3 sisarusta, enkä ole mitenkään enemmän kuin muut ollut hänen kanssaan tekemisissä. Testamentti oli yllätys kaikille, minä mukaan lukien. Olen vain huomannut, että kaikki eivät ole ihan sinut tämän asian kanssa ja olen itsekin vähän ihmeissäni. Toivon, ettei asia tule meidän sisarusten väliin. Olen jo yrittänyt mietttiä miten voisin jakaa perintöä myös sisaruksilleni, joille se myös mielestäni olisi  kuulunut.

[/quote]

Miksi sisarusten pitäisi edes tietää että olet perinyt????? Koska eihän heitä edes kutsuta perukirjan kuulemiseen, vain perilliset kutsutaan sinne!

Nimimerkki Kahdessa perunkirjoituksessa läsnä ollut (vai oliko se pesänselvitys, en muista termejä, sorry)

Ne sisarukset joutuvat maksamaan lahjaveron, jos perintöä edelleen luovuttaa. Onko sen väärti, että valtio tuollaisesta rikastuu? Ennemmin ostaisin perintörahoilla vaikka kaikkien käytössä olevan kesämökin, menisi parhaiten yhteiseksi iloksi perintörahat.