Sukulaisten suhde ulkomaiseen kumppaniin
Miten teillä? Tuleeko vanhempanne toimeen ulkomaisen kumppaninne kanssa? Kykenevätkö kommunikoimaan millään kielellä? Mites muut sukulaiset (sisarukset, isovanhemmat) jne?
Kommentit (67)
Suvussa kukaan ei puhu englantia eli eihän siitä niiden kanssakäymisestä mitään tule....:/
Kaikki sukulaiset ja kaverit olivat heti ihastuneita vaimooni. Hyvin pärjäsivät ensin englannilla ja nykyisin suomella.
Jos puoliso opettelee suomea niin ei kai siinä mitään ongelmaa pitäisi olla? Toki jos on tollo joka ei opi kieliä niin sitten on vähän vaikeaa
Hyvin on tultu juttuun puolin ja toisin.. - Kommunikointikielinä lähinnä saksa, englanti ja näitä täydennetään elekielellä ja yrityksiä, josko ruotsin tai ranskan lainat auttaisi ymmärretyksi tulemisessa. Yksi vanhempi sukulainen (78 vuotias) vaikuttaa uskovan myös vakaasti siihen, että hänen kannattaa yrittää sanoa asia suomeksi oikein hitaasti niin toinen kyllä ymmärtää....
Expatti kirjoitti:
Kaikki sukulaiset ja kaverit olivat heti ihastuneita vaimooni. Hyvin pärjäsivät ensin englannilla ja nykyisin suomella.
Ei se ongelma olekaan noin päin. Ongelma on jos se mies on ulkomailta vaikka olisi miten supliikki ja hyväkäytöksinen. Ei kelpaa etenkään maalaisväelle, jollaista valtaosa suvustani on.
Puhuvat pelkkää suomea ja ilmoittavat, että tämä on meidän kielemme, joko oppii sen ja tulee osaksi sukua tai sitten on ikuisesti ulkopuolinen. Tästä on seurannut se, että saksalainen mieheni puhuu varsin sujuvaa suomea.
Expatti kirjoitti:
Kaikki sukulaiset ja kaverit olivat heti ihastuneita vaimooni. Hyvin pärjäsivät ensin englannilla ja nykyisin suomella.
Ei se viha tai rasismi koskaan kohdistu naiseen. Paitsi jostain syystä jos on thaimaalainen niin silloin.
Se kohdistuu mieheen joka ei puhu äidinkielenään Suomea. Etenkin jos suku ei ole kovin kosmopoliittia väkeä vaan ollut samalla kylänraitilla viitisen sataa vuotta.
No, pakko katkaista välit kun vielä 9 vuoden jälkeen samanlaista. Ja mies on täysin vitivalkoinen eurooppalainen britti.
Minun vanhemmat tulivat hyvin toimeen mieheni kanssa, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Kohteliaisuudella, elekielellä ja huumorilla pärjää pitkälle.
Tosi hyvin tulivat juttuun, ollaan siis nyt jo erottu. Minä tulkkasin tarvittaessa.
Isä ei edes puhunut englantia, mutta otti vävypojan hommiin ja harrastuksiin mukaan ja hyvin meni vaikka ei ollut yhteistä kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Expatti kirjoitti:
Kaikki sukulaiset ja kaverit olivat heti ihastuneita vaimooni. Hyvin pärjäsivät ensin englannilla ja nykyisin suomella.
Ei se ongelma olekaan noin päin. Ongelma on jos se mies on ulkomailta vaikka olisi miten supliikki ja hyväkäytöksinen. Ei kelpaa etenkään maalaisväelle, jollaista valtaosa suvustani on.
Se on sitten eri asia. Maalla on vielä monissa suvuissa keskiaikaiset perhekäsitykset kuten jossain Saudi-Arabiassa. Eli jos mies hakee ulkomailta vaimon, hän on hakenut "saaliin". Suvun naiset sen sijaan ovat varjeltavaa yhteistä omaisuutta ja jos vääränlainen "hakee" hänet, se katsotaan ryöstöksi ja loukkaukseksi suvun kunniaa vastaan. Mitähän naapurin Pöntisetkin ajattelee kun tytär meni ulkomaalaisen kanssa naimisiin.
Jos ei ole länsimaalainen niin kahnauksia tulee lähes varmasti jos suvussa on vähemmän tiedostavaa vanhempaa väkeä. Jatkavat avointa haukkumista ja rasismia hautaan asti, joskus myös miehen kuullen. Nuoremmat sukulaiset ainakin hyväksyneet asian täysin ja ovat avoinmielisempiä.
Tietenkin koko suku opiskelee heti arabiaa ja/tai somalia kun sinä raahaat koneinsinööritohtorisi tänne loisimaankelagoldilla. Ei puhettakaan että opiskelisi suomea, kun suomessa on.
Mulla on saksalainen mies ja kyllähän se hävettää miten huonosti suvussani ihmiset puhuvat saksaa. Kyseessä on kuitenkin Euroopan tärkein kieli ranskan ohella.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on saksalainen mies ja kyllähän se hävettää miten huonosti suvussani ihmiset puhuvat saksaa. Kyseessä on kuitenkin Euroopan tärkein kieli ranskan ohella.
Suotta häpeät. -Ymmärrän, että saattaa harmittaa mutta mitään häpeämistä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on saksalainen mies ja kyllähän se hävettää miten huonosti suvussani ihmiset puhuvat saksaa. Kyseessä on kuitenkin Euroopan tärkein kieli ranskan ohella.
Suotta häpeät. -Ymmärrän, että saattaa harmittaa mutta mitään häpeämistä ei ole.
Juu, mutta miehenikin ihmetteli että ei ihmiset Suomessa puhu saksaa. Hän on tottunut siihen, että ihmiset kaikkialla muualla Euroopassa osaavat kommunikoida hänen kanssaan saksaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on saksalainen mies ja kyllähän se hävettää miten huonosti suvussani ihmiset puhuvat saksaa. Kyseessä on kuitenkin Euroopan tärkein kieli ranskan ohella.
Suotta häpeät. -Ymmärrän, että saattaa harmittaa mutta mitään häpeämistä ei ole.
Juu, mutta miehenikin ihmetteli että ei ihmiset Suomessa puhu saksaa. Hän on tottunut siihen, että ihmiset kaikkialla muualla Euroopassa osaavat kommunikoida hänen kanssaan saksaksi.
Miehesi taitaa olla tyhmä.
Ihan samalla tavalla ne nyrkkiä tottelee kuten suomalaisetkin.
Vanhempieni kanssa tulee todella hyvin toimeen, myös toisen vanhemman puolison ja tämän tyttären kanssa (minun ikäinen).
Välillä on sellasta "en jaksa enkuksi selittää" kummallakin, joten sitten autan. Ei nekään tilanteet menoa hidasta.
Isoäitini on vähän nihkeä, tuntee alemmuudentunnetta, kun ei ikinä oppinut englantia ja aika harvoin näkevät.
Toisen puolen isoisäni taas on ihana, aina puhuu hyvää ja saanut hyvän vaikutelman sen pienen yhteisen kokemuksen perusteella vaikka ei puhu englantia. Nykyään puolisoni osaa paremmin suomea, joten voivat ensi kerralla jutella. 😊
Eivät periaatteesta hyväksy. Sivuuttavat täysin ja haukkuvat.