Mitä tehdä, kun seksihalut ei kohtaa parisuhteessa?

Jostain syystä tämä menee aina niin että elämää eletään sen pihtaajan pilllin mukaan. Aktiivisempi joutuu luopumaan haluistaan/toiveistaan vain koska toinen ei jousta yhtään - mutta aktiivisempi joutuu joustamaan koko ajan eikä passiivista osapuolta häiritse yhtään. Ei vaan ymmärrä miksi vain toisen mielipide ja haluttomuus on tärkeää?

En voisi itse elää sellaisessa parisuhteessa - huolestun heti jos meillä menee viikko ilman seksiä. Tiedän että mieheni rakastaa ja haluaa minua mutta välillä työ ja stressi vie ajatukset muualle. Olen sanonut etten enää tee aloitetta koska pakit on niin kurjat mutta tuon viikon jälkeen kyllä jo otetaan asia puheeksi.

Ap, sinun kauneudessasi tai haluttavuudessasi ei varmasti ole mitään vikaa - se vika on vain ja ainoastaan siinä toisessa osapuolessa mutta mistä syystä?

Tiedän useita parisuhteita ystäväpiirissäni (50v paikkeilla) missä jo vuosia on eletty kämppiksinä. Ja nähnyt sen miten ilman jäävä puoliso kärsii. Kun ei haluaisi pettää lasten ja kodin takia, rakastaakin vielä jollain tasolla puolisoaan vaikkei tältä saa enää mitään. Pihtaajat vaan sulkee toisen pahalta ololta silmät täysin - koska heillä on oikeus siihen kuulemma... Tosirakkautta...

Oman mieheni kanssa olemme sopineet että jos tilanne menisi sellaiseksi ettei meillä olisi seksiä (sairauksia lukuunottamatta) sen saisi hakea muualta, kumpikaan ei ole valmis pelkkään kämppissuhteeseen.

up

Montako kymmentä kiloa olet lihonut? Oletko kynittänyt hiuksesi semmoiseksi lyhyeksi matamitukaksi? Oletko unohtanut pitää perushygieniasta huolta? Oletko ryhtynyt ihan kauheaksi pirttihirmuksi, jonka lempiharrastus on joka asiasta nalkuttaminen?

Jos mies kerran aluksi on ollut kiihkeä ja seksiä on piisannut, niin tuskin mistään muusta kuin edellä mainitsemistani voi olla kyse. Ellei mies sitten ole vakavasti sairas...

Kuulostaapa tutulta.

Hienoa että jaksoiit kirjoittaa ja purkaa tunteitasi. Tuntui niin tutulta, että vertaistuki helpotti. Täytyy myöntää että olet minua parempi antamaan huomiota ja läheisyyttä puolisolle. Minä olen jo luovuttanut...eikä se ole tilannetta ainakaan korjannut. Ole kiitollinen ihanasta perheestä ja suhteesta. Sekin on paljon. Mutta ymmärrän niin sen tunteen kun pitää pelätä pettymystä illan koittaessa. Olen yrittänyt myös vaientaa omat halut, jonkun verran se on auttanut. Mutta ei se hyvinvointia ja iloista mieltä kyllä lisää. Minä joskus kirjoitan miehelleni kirjeitä ongelmatilanteissa "miltä minusta tuntuu", ja myöhemmin keskustellaan siitä. Minulla tulee mieleen että ehkä miehesi kärsii kun ei pysty tyydyttämään sinua ja sillä on suorituspaineita. Työterveyslääkäri oli sanonut miehelleni, että "minuuttiakti" ym ongelmat on miehille yhtä yleisiä kuin lapsilla esim korvatulehdukset. Siihen on lääkettä joka auttaa! Toivon, että jaksat vielä edes lapsesi vuoksi. Lopulta kuitenkin parempi lienee hyvä perhe-elämä kuin esim väkivaltainen suhde,mutta loistava seksi. Ja kokeile sinäkin ehdottaa pariterapiaa tms. Kysy mieheltäsi tahtooko se että kärsit asiasta? Jos se hermostuu tms, voi olla tarpeen napata lapsi kainaloon ja lähteä omalle lomalle? Minäkin yritän taas keskustella täällä päässä. Jaksamista sinne!

Osittain tutun kuuloista.

Minä yleensä teen aloitteen. Johtaa se mihinkään tai ei. Kaipaan paljon enemmän läheisyyttä ja seksiä mitä saan. Viimeksi eilen tulin torjutuksi. Mies tekee mieluummin jotain muuta. Olen saanut sen käsityksen ettei hänelle riitä kun pyydän makuuhuoneeseen. Tietää siis kyllä mitä tällä tarkoitan. Jotenkin ilmeisesti pitäisi lähestyä pikkuhiljaa ja näin mielestäni olen tehnyt. Ei paljoa itseäkään kiihota kun kiehnäät vieressä eikä saa vastakaikua vaan toinen jatkaa puuhaansa. Ei myöskään edesauta ottamaan miestä tosta vaan kun itsetunto on nolla ja enemmän tai vähemmän leikillään sanoo minua läskiksi tai vitsailee pienistä tisseistä. Sopivia hetkiä olisi mutta 1-2krt/kk saan miehen mukaan. Mitenköhän sitä sitten yllättäisi? Miten rohkaistuisi ja vain menisi ottamaan miehen.

Sama ap. Tosin meillä en tee suoria aloitteita, ehkä pitäisi. Mies kuitenkin tuntuu aina vaistoavan milloin olisin kovasti sillä tuulella, ja jos vaikka olen pukenut hepeneitä päälle jne ja erityisesti aina silloin vetää jonkun selvän tekosyyn, miksei voi. Ihan kuin haluaisi määrätä, milloin sitä on ja milloin ei.

No nyt on ollut pitkä kuiva kausi ja otin asian puheeksi. Mies esitti erilaisia parannusehdotuksia persoonaani ja ulkonäkööni ja lupasin toteuttaa niitä. (Lähes kaikkia, yksi on kielto käydä täällä av:lla, mutten pysty irrottautumaan, joten käyn salaa...)

Tämän keskustelun jälkeen mies puoliksi lupaili minulle seksiä kertomalla aamulla, että oli nähnyt minusta seksikkään unen.

Eli ponttini on, että tuo haluttomuus on usein ihan vallankäyttöä pihtaavalta osapuolelta. Sellaiselta ei saa seksiä ehdottamalla vaan pikemminkin teeskentelemällä, ettei kiinnosta ollenkaan. Näin on yhdellä ystävällänikin. Mies on muutenkin ihan narsistimainen ja onnistunut nitistämään ystäväni itsetunnon pihamaalla täydellisesti 6 vuotta jo.

Selvittäkää ensin psyykkiset ja fyysiset syyt. Fyysisistä ilmeisin voisi olla testosteronin puute. Psyykkisistä stressi. Toisen osapuolen syyttäminen on helppoa ja jos se oikealta tuntuu, niin eroa. Sitten saatat kokea sen, että kun eroatte, miehesi onkin oikea unelma jollekin toiselle naiselle, joka osaa miehesi lukot avata. Sama pätee tietysti molempiin sukupuoliin. Yritä myös nähdä asiat pitkällä tähtäimellä. Mikäli seksuaalisuus ei nyt kohtaa ja se on tärkeintä elämässäsi, tulisivatko ne koskaan kohtaamaan? Mitä sinun tulee oppia, jotta uutta exää etsiessäsi välttyisit samalta? Muutenhan ajaudut kiertopalkinnoksi, joka etsii aina vain sitä oikeaa, eikö vain?

Vierailija kirjoitti:

Montako kymmentä kiloa olet lihonut? Oletko kynittänyt hiuksesi semmoiseksi lyhyeksi matamitukaksi? Oletko unohtanut pitää perushygieniasta huolta? Oletko ryhtynyt ihan kauheaksi pirttihirmuksi, jonka lempiharrastus on joka asiasta nalkuttaminen?

Jos mies kerran aluksi on ollut kiihkeä ja seksiä on piisannut, niin tuskin mistään muusta kuin edellä mainitsemistani voi olla kyse. Ellei mies sitten ole vakavasti sairas...

Niinpä.

Mulla just tuo (ex-) tyttöystävän lihominen vei seksihalut. Yhdistettynä siihen että muutenkaan hän ei enää panosta ulkonäköönsä niin ei vaan sytyttänyt. Mutta ei sellaista viitsi sanoa päin naamaa. Varsinkin kun jos asiaa on yrittänyt sanoa rivien välistä niin toinen on sitten flipannut ihan kympillä. Yritin kyllä nätisti vihjailla ja vetosin omalta osalta mm. duuniväsymykseen, mutta sit en vaan enää jaksanut vaan sanoin että haluun tilaa. No hän halusi erota mikä oli tosi hyvä. Pääsin siististi eroon keissistä.

Nykyisen kanssa meneekin sit pedissä tosi kovaa koska molemmat tykkää olla salilla ja muutenkin urheilu on puoli elämää. Siinä pysyy väkisin hyvässä kunnossa kumpikin. 

Ohjeeksi antaisin, että siinä kohtaa kun kumppania hakee kantsii kiinnittää paljon huomiota harrastuksiin ja etenkin elintapoihin yleisesti. Tietty kaikki muukin pitää natsata, seksi on vaan yksi osa suhdetta.

 Moni kyllä laihduttaa ja panostaa siinä vaiheessa kun hakee uutta kumppania, mutta antaa sen jälkeen homman lätsähtää.

Mun nykyinen löyty salilta eikä baarista ja ensi kesänä mennään naimisiin.

lihominen voi olla syy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako kymmentä kiloa olet lihonut? Oletko kynittänyt hiuksesi semmoiseksi lyhyeksi matamitukaksi? Oletko unohtanut pitää perushygieniasta huolta? Oletko ryhtynyt ihan kauheaksi pirttihirmuksi, jonka lempiharrastus on joka asiasta nalkuttaminen?

Jos mies kerran aluksi on ollut kiihkeä ja seksiä on piisannut, niin tuskin mistään muusta kuin edellä mainitsemistani voi olla kyse. Ellei mies sitten ole vakavasti sairas...

Niinpä.

Mulla just tuo (ex-) tyttöystävän lihominen vei seksihalut. Yhdistettynä siihen että muutenkaan hän ei enää panosta ulkonäköönsä niin ei vaan sytyttänyt. Mutta ei sellaista viitsi sanoa päin naamaa. Varsinkin kun jos asiaa on yrittänyt sanoa rivien välistä niin toinen on sitten flipannut ihan kympillä. Yritin kyllä nätisti vihjailla ja vetosin omalta osalta mm. duuniväsymykseen, mutta sit en vaan enää jaksanut vaan sanoin että haluun tilaa. No hän halusi erota mikä oli tosi hyvä. Pääsin siististi eroon keissistä.

Nykyisen kanssa meneekin sit pedissä tosi kovaa koska molemmat tykkää olla salilla ja muutenkin urheilu on puoli elämää. Siinä pysyy väkisin hyvässä kunnossa kumpikin. 

Ohjeeksi antaisin, että siinä kohtaa kun kumppania hakee kantsii kiinnittää paljon huomiota harrastuksiin ja etenkin elintapoihin yleisesti. Tietty kaikki muukin pitää natsata, seksi on vaan yksi osa suhdetta.

 Moni kyllä laihduttaa ja panostaa siinä vaiheessa kun hakee uutta kumppania, mutta antaa sen jälkeen homman lätsähtää.

Mun nykyinen löyty salilta eikä baarista ja ensi kesänä mennään naimisiin.

Tämän suhteen kesto on helppo veikata, koska arvot ovat näin pinnalliset. Onnea kuitenkin ja toivotaan, että ikä tuo näkemystä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on muutoin ihana suhde ja ihana perhe, mutta seksihalut eivät kohtaa. Itse voisin haluta seksiä vaikka päivittäin, mutta muutama kerta viikossakin riittäisi. Mieheni haluaa seksiä harvemmin, hänelle saattaisi riittää vaikka kertakin kuussa.Nykyään minä olen se, joka tekee aloitteet. Toisinaan saan pakit, yhdessä vaiheessa niitä tuli aika tiuhaan. Jos lykästää, niin akti on nopea, kestää ehkä alle minuutin siten, että juuri kun alan vasta rentoutua, mies on jo valmis. Normaalisti saan yhdynnässä orgasmin melko nopeasti, mutta en tietenkään voi saada, kun alkuun stressaan sitä saanko pakit ja jos en saa pakkeja, niin menee hetki, että pystyn taas heittäytymään tunnelmaan... Joten siis en yleensä ehdi saada enää nykyisin. Mies ei ole kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Hän ei juurikaan huomioi minua enää seksuaalisesti tai edes läheisyydellä. Lämpimät halaukset ja rakastavat suukot ovat kadonneet. Minä olen parhaani mukaan yrittänyt huomioida silti häntä. Kertonut usein rakastavani, tehnyt ruokia joista hän tykkää, heittänyt pikku flirttiä, koittanut väkisin pitää sitä pilkettä silmäkulmassa. Olen niin turhautunut, etten meinaa enää jaksaa. Hän tuntuisi pitävän minua nykyisin huonekaluna.

Suhteen alkuaikoina tilanne oli toinen. Hän oli romanttinen ja hyvin huomaavainen. Osoitti selkeästi haluavansa vain minut ja ilmoitti tahtovansa elää kanssani loppuikänsä. Mies näytti tykkäävän myös suuseksistä ja seksiä oli lähes päivittäin. Nykyään ei paljon suuseksiä tipu, perustelee sen siten, että häntä ei vaan kaikki jutut huvita.

Halujen kohtaamattomuuden hän vaan ohittaa siten, että jos häntä ei jokin asia huvita, niin sille ei voi mitään. Jos ei ole sillä tuulella? Eikös parisuhteessa ollut tarkoitus pitää molemmat osapuolet tyytyväisinä? Ymmärtäisin jos olisi kyse päivittäin mankumisesta, jos toinen on väsynyt. Muttakun muutama kerta viikossakin tekee tiukkaa. Ei minuakaan aina huvita kaikista eniten, mutta pystyn kyllä heittäytymään meininkiin mukaan, jollen sitten ole todella kipeä. 

Minusta tämmöinen "mun ei oo pakko jos mua ei huvita" ajattelu juuri ajaa parisuhteita konflikteihin. Haluttomalla osapuolellako on oikeus päättää, että koska toinen saa seksiä? Uskollinen pitää olla, mutta seksuaalista tyydytystä ja huomiota ei tipu? Sairasta. Pettää en missään nimessä haluaisi, mutta koen todella raivostuttavana toisen ihmisen rajoittamisen. Tottakai jokaisella on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen niin halutessaan, mutta miten sitä totaalista haluttomuutta voi olla sellaisen ihmisen kanssa, jota on alkuun halunnut ihan hirveästi? En tajua. 

Välillä mies on syyttänyt väsymystä, raskautta, työkiireitä, luullut että on menkat, päätä särkee, kurkkuun sattuu, vauva nukkuu niin ei voi kudeskella toisessa päässä taloa, jne... Miksi tekosyyt, jos ei vaan sitten huvita? Mietin jossain kohtaa olisiko hänellä sutinaa selkäni takana, mutta sekään ei ilmeisesti ole syynä. 

Minusta tuntuu, että kun mies on nyt valloittanut minut, saanut itsenäisen ja menestyvän oloisen naisen ansaan ja on lapsikin, niin hän ajattelee nyt, että olen itsestään selvyys? Eihän se ferrarilla ajokaan muutaman vuoden kuluttua tunnu miltään? Onko tässä jostain sellaisesta kyse?

Olisin aika kokeilunhaluinen, mutta tätä menoa joudun vaan tyytymään tähän paskaan.

Yhdessä vaiheessa, kun olin antanut miehelle tilaa toivossa, että se auttaisi, enkä tehnyt aloitteita lainkaan, olimme kaksi kuukautta ilman seksiä! Alan olla aika väsynyt tilanteeseen. En koe itseäni ihan hirveän haluttavaksi, kun toinen ei enää tuntuisi olevan kiinnostunut. Olen kuitenkin nuori ja ihan nätti, normaalivartaloinen nainen. En ole ikinä kokenut vastaavaa mieheltä. 

En halua elää loppuelämääni näin. 

Olen miettinyt parisuhdeterapiaa, se tuntuisi olevan ainoa ratkaisu tilanteeseen, kun emme löydä kompromissia itse... Miten te olette menetelleet vastaavassa tilanteessa?  

Kuinka suureksi ongelmaksi teillä on vastaava tilanne muodostunut? Oletteko saaneet asiaa korjattua?

Erota en haluaisi, rakastan miestäni ihan hirveän paljon enkä halua että perheemme hajoaa. 

Veikkaan et sun miehellä on toinen nainen? Laihempi ja sellainen, jolla ei ole raskausmahaa tai venyneitä paikkoja.

Kannattaa tsekata puhelimen viestit alkuun ja seurata, että käykö siellä missä sanoo käyvänsä.

Täällä sama juttu, mutta sillä erotuksella, että miehen haluttomuus vei itseltäkin lopulta halut. Ei kiinnosta enää, koska tulin torjutuksi niin monta kertaa ja jouduin kieltämään itseltäni seksualisuuden.  Eli nyt seksiä on ehkä noin 1krt/2kk, lähinnä ehkä jostain vanhasta tottumuksesta.

Ja teille lihomisesta syytteleville: olen samoissa mitoissa kuin tavatessamme miehen kanssa (169cm/53kg). Jos tässä joku on lihonut, niin mies.

 

Kai tälle tilanteelle joskus pitää jotain tehdä, mutta nyt näin ruuhkavuosissa ei vain jaksa.

Ratkaisuja

1) eroa

2) käy vieraissa

3) jatka kärsimistä

4) korjaa tilanne

Näistä pitäisi lähteä liikkeelle, mitä laitetaan

Mulla sama tilanne kuin ap:lla paitsi, että taukoa on kestänyt jo yli 2 vuotta (olemme hieman alle nelikymppisiä). En ole n. 1,5 vuoteen viitsinyt edes yrittää vongata miestäni harrastamaan seksiä kanssani, menee halut itselläkin, kun joutuu anelemaan. En ole lihonnut ja olen muutenkin hyvännäköinen, saan kyllä huomiota muilta miehiltä. Erota en haluaisi, mutta en tiedä, miten kauan jaksan tällaista.

Mikähän noita miehiä vaivaa nykyään? Mihin terve seksuaalisuus on kadonnut? Tämä on hyvin yleinen ongelma tuttavapiirissä. Toki varmasti naisissakin. Mikseivät haluttomat voi vaan pariutua keskenään.

Tulisipa jpku mies tänne selittämään, miksei oma vaimo kelpaa, kun on muiden miesten mielestäkin nätti ja selvästi muille kelpaisi, vaan ei omalle miehelle. Toi vaimo on lihava ja ruma-selitys harvoin pitää edes paikkaansa ja usein juuri nimenomaan ne viriilit naiset pitävät erityisesti huolta ulkonäöstäänkin.

Ketjusta rohkaistuneena vihjasin äsken miehelleni seksistä (viime kerrasta on 3 viikkoa ja sitä edellinen kerta oli 1 kk aiemmin).

Mies vastasi silmää räpäyttämättä, että

- telkkarista tulee matsi

- aamulla on aikainen herätys

ja klassikkonsa, koka käy tilanteeseen kuin tilanteeseen:

- hänellä on vatsa kipeänä.

Ei sitten ole seksiä tänäänkään.

N4

Kuulostaa tutulta,  ongelma on se että mies ottaa naisen  muutaman vuoden jälkeen itsestään selvyytenä  ja palvelijana, kokkina, pyykkärinä. Ellei ole lapsia,  muuttakaa erilleen. Ja sitten maistuu seksikin  tapailun merkeissä , kun täytyy hieman  odottaa ja nähdä  vaivaa.

 Itse otin  juuri tuon ratkaisevan askeleen, ja en tarvitse  enää huolehtia  kaikesta yksin vaan  saan huomiota ihan eri lailla  kuin yhdessä asuessa. jopa rakkaudentunnustuksia  ,joka oli harvinaista.

Ja seksi on hyvää,   en kestä  nukkua mieheni vieressä, jos se kieltäytyy seksistä.

Olkoonkin niin , että suhteemme  on nykyisin muotoutunut seksisuhteeksi,  en muuta tarvitse.

Olemme molemmat keski-ikäisiä, ja seksi  on  ehottomasti  paras  alue suhdettamme. Minä haluaisin vieläkin enemmän kuin mieheni, mutta  annan hänen sovinnolla  nukkua joka toinen yö  tavatessamme.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta,  ongelma on se että mies ottaa naisen  muutaman vuoden jälkeen itsestään selvyytenä  ja palvelijana, kokkina, pyykkärinä. Ellei ole lapsia,  muuttakaa erilleen. Ja sitten maistuu seksikin  tapailun merkeissä , kun täytyy hieman  odottaa ja nähdä  vaivaa.

 Itse otin  juuri tuon ratkaisevan askeleen, ja en tarvitse  enää huolehtia  kaikesta yksin vaan  saan huomiota ihan eri lailla  kuin yhdessä asuessa. jopa rakkaudentunnustuksia  ,joka oli harvinaista.

Ja seksi on hyvää,   en kestä  nukkua mieheni vieressä, jos se kieltäytyy seksistä.

Olkoonkin niin , että suhteemme  on nykyisin muotoutunut seksisuhteeksi,  en muuta tarvitse.

Olemme molemmat keski-ikäisiä, ja seksi  on  ehottomasti  paras  alue suhdettamme. Minä haluaisin vieläkin enemmän kuin mieheni, mutta  annan hänen sovinnolla  nukkua joka toinen yö  tavatessamme.

Noin mäkin haluaisin tehdä. Meillä mies on juuri seksittömyyden lisäksi lopettanut kotitöiden tekemisen. Olen ksi muuttunut itsestäänselvyydeksi ja kodinhoitajaksi. Mulle sopisi kuitenkin hyvin erillään asuminen ja seksisuhde, mä voittaisin siinä tähän nykyiseen nähden.

Nro 17

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta,  ongelma on se että mies ottaa naisen  muutaman vuoden jälkeen itsestään selvyytenä  ja palvelijana, kokkina, pyykkärinä. Ellei ole lapsia,  muuttakaa erilleen. Ja sitten maistuu seksikin  tapailun merkeissä , kun täytyy hieman  odottaa ja nähdä  vaivaa.

 Itse otin  juuri tuon ratkaisevan askeleen, ja en tarvitse  enää huolehtia  kaikesta yksin vaan  saan huomiota ihan eri lailla  kuin yhdessä asuessa. jopa rakkaudentunnustuksia  ,joka oli harvinaista.

Ja seksi on hyvää,   en kestä  nukkua mieheni vieressä, jos se kieltäytyy seksistä.

Olkoonkin niin , että suhteemme  on nykyisin muotoutunut seksisuhteeksi,  en muuta tarvitse.

Olemme molemmat keski-ikäisiä, ja seksi  on  ehottomasti  paras  alue suhdettamme. Minä haluaisin vieläkin enemmän kuin mieheni, mutta  annan hänen sovinnolla  nukkua joka toinen yö  tavatessamme.

Noin mäkin haluaisin tehdä. Meillä mies on juuri seksittömyyden lisäksi lopettanut kotitöiden tekemisen. Olen ksi muuttunut itsestäänselvyydeksi ja kodinhoitajaksi. Mulle sopisi kuitenkin hyvin erillään asuminen ja seksisuhde, mä voittaisin siinä tähän nykyiseen nähden.

Nro 17

Meillä ihan sama juttu. Seksi loppui raskausaikana eikä ole alkanut edes synnytyksen jälkeen. Ja taidan olla myös se itsestäänselvyys ja kodinhoitaja. Alkaa lähinnä mielessä enää olla eroaminen. Esittelee kyllä seisovaa vehjettä, mutta laittaa takaisin housuihin. On tullut myös mieleen pettämisetkin. Ehkäpä mies haluaakin käyttää vaan valtaa minuun. :( Ennen raskautta suureen ääneen ihmetteli pareja, joita ei seksi innosta.

Meillä myös mies julisti ennen naimisiin menoa kuinka seksi on tärkein juttu suhteessa. Hän jopa sanoi, että ottaa eron, jos ei ole seksiä tarpeeksi usein! Ja kukapa se nyt onkaan se pihtaaja.... Mitä ihmettä on oikeasti tapahtunut?

Menin naimisiin joka päivä seksiä halunneen ja seksiä suhteen tärkeimpänä asiana pitävän miehen kanssa, hän nauroi sille, että joillain on seksiä vain kaksi kertaa viikossa. No meillä on nykyään kerran kuukaudessa. Voisiko joku mies tulla ketjuun selittämään tämän jutun, miksi mies lopettaa kokonaan seksin, jota on sanojensa mukaan pitänyt vieläpä hyvänä?