Lue keskustelun säännöt.
1,5-vuotias vilkas temperamenttinen lapsi ja äiti aivan loppu
23.06.2014 |
Olen 1,5 vuotiaan tytön väsynyt äiti. Tyttö on erittäin temperamenttinen, jos komennan niin huutaa minulle suoraa päin naamaa, heittäytyy maahan, potkii kiviä tai syö niitä ihan vain protestiksi, tätä tapahtuu monta kertaa päivän aikana sillä hän tekee kokoajan kiellettyjä asioita. Ja kyllä olen monesti ohjannut toiseen leikkiin, mutta ei kelpaa yleensä että itkuksi menee jokatapauksessa. Olemme paljon ulkona koska sisällä oleminen on täyttä hel.ettiä hänen kanssaan, hän huutaa, kiljuu, karjuu, lelut ei kiinnosta, hän kiipeilee joka paikkaan ja nousee seisomaan sohvapöydän tms päälle vaikka tietää että niin ei saa tehdä. Kun komennan häntä niin hän vain nauraa, laskeudun hänen tasolleen ja sanon matalalla tiukalla äänellä että ei, mutta hän vain nauraa ja temppuilee....olen aivan poikki hänen kanssaan. Hän on viehättävä lapsi, mutta niin kamalan vilkas, ei hetkeäkään paikallaan ja se temperamentti..olen alkanut pelätä tulevaisuutta. Meillä siis selvät pelisäännöt on ja kun hän vanhenee ja ymmärtää enemmän niin tiukentuu, mutta tämä aika on vain niin kamalaa, olen joka päivä niin poikki ja aamuisin mietin miten tästä päivästä selvitään ja ulkona aina alkaa itkettämään kun ei mistään tule mitään vaikka yritän olla rauhallinen ja siirtää hänet muualle leikkiin ja leikkiä hänen kanssaan niin joka kerta kaikki menee pieleen ja hän vain raivoaa ja pahanteko jatkuu...huohh...onko muilla tällaisia tapauksia, olisi ihana kuulla!
Kommentit (41)
ei meillä ole liian tiukkoja sääntöjä..normaaleita mitä luulisi muillakin ihmisillä olevan, vai antaisitko omien lastesi hyppiä pöytien ja tuolien päällä????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen samanlainen. Meillä on kaksi isompaakin lasta ja ei ole koko ajan aikaa vahdata taaperon tekemisiä. Siksi sillä onkin kuhmuja ja mustelmia siellä täällä. Milloin on kiivennyt keittiön pöydälle ja pudonnuy, milloin pomppinut sohvalla ja tippunut.
Meilläkään ei komennot tepsi, pitää aina mennä keskeyttämään touhu. Kukat on kaikki jouduttu nostamaan kirjahyllyn päälle koska repi niistä lehtiä ja heitti multaa lattialle monta kertaa päivässä.
tuntuu, että tuon ikäinem jo ymmärtää mitä "ei" tarkoittaa muttei vielä oikein tajua totella.
Itse koen, että tää on helpmpaa juuri npiden isompien lasten takia. Elämä on kiireistä eikä kaikki aika vaan voi mennä taaperon perässä juoksemiseen. Ikävää on se, ettei taapero opi kuhmuista mitään vaan kiipeää sinnikäästi aina takaisin.
ja huutaminen sekä itkupotkuraivarit myös meillä arkipäivää, pihalta tullaan aina sisälle äidim kainalossa sätkien, potkien ja huutaen.
T.nro4
Voi sama homma ja se on niin ikävää :(
Meidän esikoinen oli pienenä aika helppo lapsi, joten uskalsimme tehdä toisen suht pienellä ikäerolla... Esikoinen oli vuoden ikäinen kun tulin raskaaksi, ja kun olin neljännellä kuulla raskaana kadutti jo kun esikoinen löysi vahvan oman tahtonsa...
Toinen syntyi, ja hän on ollut alusta asti hyvin temperamenttinen. Nyt esikoinen täyttää kohta 3 ja joka asiasta saa tapella hänen kanssaan. aamupala on väärä, ruoka on väärä nukkumaan ei voi mennä, pikkusiskoa pitää töniä..
ja se pikkusisko... huoh...
En vain enää itsekään osaa pysyä rauhallisena.
Luin juuri aloituksen täällä kun joku totesi että pikkulapsiarki ei ole häntä varten, ja samaistuin...
Tottakai rakastan lapsiani, ja tietysti hyviä hetkiä on, paljonkin, mutta nää turhat riidat ja lasten uhma....
Jäin työttömäksi ja kuvittelin että työttömänä olisi helpompaa, kun saan olla kotona lasten kanssa, mutta ei kyllä toteutunut sekään aajtus....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen ei ymmärrä sääntöjä ja alle kolmevuotiaat vaativat jatkuvaa valvontaa. Olen itsekin loppu. Sanon sinulle: RELAA. Kivien syöminen ei ole vaarallista. Tee jotain, josta itse saat nautintoa: juo teetä, katso romanttista hömppää ota kuuma tai kylmä suihku. Jos saat itse levättyä, jaksat taas hetken. Täytyy kylllä myöntää, pikkulasten kanssa on niin sidottu, pakko mennä vaan hetki kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue MLL:n vanhempainnettiä. Sieltä voi lukea, millainen on minkäkinikäinen lapsi ja mitä ongelmatilanteita voi olla.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 13:15"]
Tuon ikäinen ei ymmärrä sääntöjä ja alle kolmevuotiaat vaativat jatkuvaa valvontaa. Olen itsekin loppu. Sanon sinulle: RELAA. Kivien syöminen ei ole vaarallista. Tee jotain, josta itse saat nautintoa: juo teetä, katso romanttista hömppää ota kuuma tai kylmä suihku. Jos saat itse levättyä, jaksat taas hetken. Täytyy kylllä myöntää, pikkulasten kanssa on niin sidottu, pakko mennä vaan hetki kerrallaan.
[/quote]
ot, kivien syöminen voi olla hyvinkin vaarallista, olette varmasti tietoisia tukehtumisvaarasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt suutu, mutta luulen, että sulla ja miehelläsi on jotain ongelmia johdonmukaisuuden tms. kanssa. Nimittäin, omassa lapsuudenkodissani meitä oli kolme lasta (nuorin tosin syntyi kun olin jo täysi-ikäinen), eikä meiltä koskaan tarvinnut nostaa tavaroita karkuun, pelätä että kaupassa tai matkustaessa tulee raivarit tai että oltaisiin kylässä tai missään huonotapaisia. Eikä meitä koskaan lyöty tai tukistettu tms. Se oli vaan joku juttu, mikä sai kunnioittamaan vanhempia (ja muita aikuisia). Meillä oli syliä, keskustelua jne, eli ei tosiaankaan mikään tiukkisilmapiiri. Ei ollut teini-ikäisenä kotiintuloaikojakaan, ja muistan, että koin aina, että on minun vastuuni ja velvollisuuteni ilmoittaa, monelta aion tulla ja pitää siitä kiinni. Tiesin, että luottamuksen on pelattava.
Nyt minulla on omia lapsia, kaksi leikki-ikäistä. Ikinä eivät ole kaupassa tai missään karkailleet tai rääkyneet, ei heiltä ole tarvinnut kotona nostaa mitään karkuun eikä tarvitse pelätä, että tekisivät tyhmyyksiä. Eilen viimeeksi hymyilytti, kun reilu 3-v. tyttäreni tuli ulkoa sisään kysymään, saisiko syödä vielä yhden keksin. Tämä hymyilytti siksi, että olivat syöneet keksiä vähän aiemmin leikkimökissä, ja muutama keksi oli jäänyt sinne kulhoon. Ei siihen lupaa olisi tarvinnut, mutta lapsillani nyt vain on tapa kysäistä asioista.
Sisareni poika on myös leikki-ikäinen, ja kiltti poika. Ei tee tyhmyyksiä, eikä meistä kukaan kurita lapsia jäähypenkkiä kummemmin. Eikä jäähyäkään saa suoraan, vaan sitten jos ei pari kieltoa ole mennyt perille. Mutta johdonmukaisia ollaan: kielletty on aina kiellettyä. Ja tuhmuuksia ei ole ikinä saanut tehdä, sitä ei mahdollisteta. Jos kielto ei ole mennyt perille, sitten otetaan lapsi pois tilanteesta, tai muutoin estetään typeryyksien teko.
Luulen, että kasvatustyyli on jokin jatkumo. Vilkkaiden lasten vanhemmat ovat varmaan olleet vilkkaita, joita ei ole laitettu "ruotuun", eikä kasvatusmenetelmät tavallaan "periydy" eteenpäin.
Tule sitten kirjoittamaan uudestaan kun sinulla on vilkas ja temperamenttinen lapsi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 13:21"]
Älä nyt suutu, mutta luulen, että sulla ja miehelläsi on jotain ongelmia johdonmukaisuuden tms. kanssa. Nimittäin, omassa lapsuudenkodissani meitä oli kolme lasta (nuorin tosin syntyi kun olin jo täysi-ikäinen), eikä meiltä koskaan tarvinnut nostaa tavaroita karkuun, pelätä että kaupassa tai matkustaessa tulee raivarit tai että oltaisiin kylässä tai missään huonotapaisia. Eikä meitä koskaan lyöty tai tukistettu tms. Se oli vaan joku juttu, mikä sai kunnioittamaan vanhempia (ja muita aikuisia). Meillä oli syliä, keskustelua jne, eli ei tosiaankaan mikään tiukkisilmapiiri. Ei ollut teini-ikäisenä kotiintuloaikojakaan, ja muistan, että koin aina, että on minun vastuuni ja velvollisuuteni ilmoittaa, monelta aion tulla ja pitää siitä kiinni. Tiesin, että luottamuksen on pelattava.
Nyt minulla on omia lapsia, kaksi leikki-ikäistä. Ikinä eivät ole kaupassa tai missään karkailleet tai rääkyneet, ei heiltä ole tarvinnut kotona nostaa mitään karkuun eikä tarvitse pelätä, että tekisivät tyhmyyksiä. Eilen viimeeksi hymyilytti, kun reilu 3-v. tyttäreni tuli ulkoa sisään kysymään, saisiko syödä vielä yhden keksin. Tämä hymyilytti siksi, että olivat syöneet keksiä vähän aiemmin leikkimökissä, ja muutama keksi oli jäänyt sinne kulhoon. Ei siihen lupaa olisi tarvinnut, mutta lapsillani nyt vain on tapa kysäistä asioista.
Sisareni poika on myös leikki-ikäinen, ja kiltti poika. Ei tee tyhmyyksiä, eikä meistä kukaan kurita lapsia jäähypenkkiä kummemmin. Eikä jäähyäkään saa suoraan, vaan sitten jos ei pari kieltoa ole mennyt perille. Mutta johdonmukaisia ollaan: kielletty on aina kiellettyä. Ja tuhmuuksia ei ole ikinä saanut tehdä, sitä ei mahdollisteta. Jos kielto ei ole mennyt perille, sitten otetaan lapsi pois tilanteesta, tai muutoin estetään typeryyksien teko.
Luulen, että kasvatustyyli on jokin jatkumo. Vilkkaiden lasten vanhemmat ovat varmaan olleet vilkkaita, joita ei ole laitettu "ruotuun", eikä kasvatusmenetelmät tavallaan "periydy" eteenpäin.
[/quote]
Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta lapsia on ERILAISIA.
Se on hienoa että teidän vanhempanne kasvattivat teitä hienosti, ja se on aivan loistavaa että sun lapset ja sukulaislapset ovat kielttjä, mutta kun löytyy niitä jästipäitä jotka vain kokeilevat rajojaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan vaikka kuinka ollaan johdonmukaisia.
Jos ei ole kokemusta hyvin temperamenttisesta lapsesta, on ihan turhaa tulla kommentoimaan ja antamaan neuvoja.
Tiesit varmaan että päiväkodissakin, missä todellakin on sääntöjä ja johdonmukaisuutta, löytyy aina muutama lapsi joka ei halua mennä sääntöjen mukaan vaan kokeilevt päivittäin josko omaa tahtoaan saisi läpi asioissa.
Katsoskun ihmisiä on erilaisia ja ne mitkä on teillä toimineet ei välttämättä toimi muilla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 13:04"]ei meillä ole liian tiukkoja sääntöjä..normaaleita mitä luulisi muillakin ihmisillä olevan, vai antaisitko omien lastesi hyppiä pöytien ja tuolien päällä????
[/quote]
1,5-vuotias pitää vain nostaa alas... Ja käytöksenä ihan tavallista, että haluaa kiipeillä. Ei siitä kannata hermoja repiä, eikä kuvitella, että se hetkessä loppuu. Joissakin perheissä laitetaan tuolit kumolleen/osa viedään pois tms pahimman vaiheen ajaksi.
Meillä oli vähän samanlainen lapsi vuosia sitten.. ai että se oli raskasta ja kamalaakin aikaa.. Ei uskonut puhetta, ei totellut välillä yhtään mitään ja melkein aina teki oman päänsä mukaan.. varsinainen sinnikko ja kauhukakaran vikaa... Kyllä itkin usein, kun olin taas kerhossa, kylässä, puistossa tai muualla saanut hävetä lastani. Ei hän ketään kiusannut, oli vaan niin villi ja kuriton.
Vaan niinpä tuo nyt teini-iän kolkutellessa on viimesen päälle fiksu sälli. Käyttäytyminen koulussa on aina ysi ja koulussa opet ja harrastuksessaan toiset vanhemmat kehuu, kun ottaa niin hyvin toiset huomioon, on kohtelias ja ulospäin suuntautunut, ja osaa mahtavasti jutella vieraidenkin vanhempien kanssa. Rohkea esiintymään jne. Että voi siellä valoa olla tunnelin päässä vielä, ap! Tsemppiä kamalasti, koita mennä päivä kerrallaan.
Miksihän ne toiset lapset onkaan niin hankalia.. meillä pikkusisaruksensa ovat olleet hyvin kilttejä ja rauhallisia. Saapa nähdä, mitä murrosikä sitten heidän kanssaan tuo tullessaan... :)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 13:21"]
Älä nyt suutu, mutta luulen, että sulla ja miehelläsi on jotain ongelmia johdonmukaisuuden tms. kanssa. Nimittäin, omassa lapsuudenkodissani meitä oli kolme lasta (nuorin tosin syntyi kun olin jo täysi-ikäinen), eikä meiltä koskaan tarvinnut nostaa tavaroita karkuun, pelätä että kaupassa tai matkustaessa tulee raivarit tai että oltaisiin kylässä tai missään huonotapaisia. Eikä meitä koskaan lyöty tai tukistettu tms. Se oli vaan joku juttu, mikä sai kunnioittamaan vanhempia (ja muita aikuisia). Meillä oli syliä, keskustelua jne, eli ei tosiaankaan mikään tiukkisilmapiiri. Ei ollut teini-ikäisenä kotiintuloaikojakaan, ja muistan, että koin aina, että on minun vastuuni ja velvollisuuteni ilmoittaa, monelta aion tulla ja pitää siitä kiinni. Tiesin, että luottamuksen on pelattava.
Nyt minulla on omia lapsia, kaksi leikki-ikäistä. Ikinä eivät ole kaupassa tai missään karkailleet tai rääkyneet, ei heiltä ole tarvinnut kotona nostaa mitään karkuun eikä tarvitse pelätä, että tekisivät tyhmyyksiä. Eilen viimeeksi hymyilytti, kun reilu 3-v. tyttäreni tuli ulkoa sisään kysymään, saisiko syödä vielä yhden keksin. Tämä hymyilytti siksi, että olivat syöneet keksiä vähän aiemmin leikkimökissä, ja muutama keksi oli jäänyt sinne kulhoon. Ei siihen lupaa olisi tarvinnut, mutta lapsillani nyt vain on tapa kysäistä asioista.
Sisareni poika on myös leikki-ikäinen, ja kiltti poika. Ei tee tyhmyyksiä, eikä meistä kukaan kurita lapsia jäähypenkkiä kummemmin. Eikä jäähyäkään saa suoraan, vaan sitten jos ei pari kieltoa ole mennyt perille. Mutta johdonmukaisia ollaan: kielletty on aina kiellettyä. Ja tuhmuuksia ei ole ikinä saanut tehdä, sitä ei mahdollisteta. Jos kielto ei ole mennyt perille, sitten otetaan lapsi pois tilanteesta, tai muutoin estetään typeryyksien teko.
Luulen, että kasvatustyyli on jokin jatkumo. Vilkkaiden lasten vanhemmat ovat varmaan olleet vilkkaita, joita ei ole laitettu "ruotuun", eikä kasvatusmenetelmät tavallaan "periydy" eteenpäin.
[/quote]
Onhan se todellakin niin että kaikki ovat samanlaisia ja vain ja ainoastaan kasvatusmenetelmällä on väliä.
Tämä on aivan yhtä totta kuin se että rauhalliset ja tottelevaiset ovat tyhmiä lampaita jotka vain seuraavat esimerkkiä eivätkä osaa ajatella omilla aivoilla, ja temperamenttiset ja uhmakkaat ovat tiedonhaluisia, uteliaita ja älykkäitä yksilöitä jotka haluavat itse muokata maailmansa.
Sori nyt vaan, numero 12, mutta ajatusmaailmasi kuullostaa melko naiivilta ja itseriittoiselta. Eihän tässä nyt ollut kyse siitä syökö kolmevuotias salaa keksiä vai kysyykö luvan.
Lapsen voi "kasvattaa" kurittomaksi, mutta kyllä temperamenteissäkin ON eroja. Ja puhe tosiaan oli 1,5vuotiaasta lapsesta.
Voisiko olla jotakin taustalla? Mun ystävällä oli samantyylinen lapsi ja isompana paljastui Asperger-lapseksi. Ei kuulosta minusta enää ihan tavalliselta tempperamenttiselta taaperolta.
Jos olet aivan loppu niin mitä jos menet töihin? Jaksat paremmin illat ja viikonloput, kun saat päivät tehdä jotakin muuta.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 13:21"]
Älä nyt suutu, mutta luulen, että sulla ja miehelläsi on jotain ongelmia johdonmukaisuuden tms. kanssa. Nimittäin, omassa lapsuudenkodissani meitä oli kolme lasta (nuorin tosin syntyi kun olin jo täysi-ikäinen), eikä meiltä koskaan tarvinnut nostaa tavaroita karkuun, pelätä että kaupassa tai matkustaessa tulee raivarit tai että oltaisiin kylässä tai missään huonotapaisia. Eikä meitä koskaan lyöty tai tukistettu tms. Se oli vaan joku juttu, mikä sai kunnioittamaan vanhempia (ja muita aikuisia). Meillä oli syliä, keskustelua jne, eli ei tosiaankaan mikään tiukkisilmapiiri. Ei ollut teini-ikäisenä kotiintuloaikojakaan, ja muistan, että koin aina, että on minun vastuuni ja velvollisuuteni ilmoittaa, monelta aion tulla ja pitää siitä kiinni. Tiesin, että luottamuksen on pelattava.
Nyt minulla on omia lapsia, kaksi leikki-ikäistä. Ikinä eivät ole kaupassa tai missään karkailleet tai rääkyneet, ei heiltä ole tarvinnut kotona nostaa mitään karkuun eikä tarvitse pelätä, että tekisivät tyhmyyksiä. Eilen viimeeksi hymyilytti, kun reilu 3-v. tyttäreni tuli ulkoa sisään kysymään, saisiko syödä vielä yhden keksin. Tämä hymyilytti siksi, että olivat syöneet keksiä vähän aiemmin leikkimökissä, ja muutama keksi oli jäänyt sinne kulhoon. Ei siihen lupaa olisi tarvinnut, mutta lapsillani nyt vain on tapa kysäistä asioista.
Sisareni poika on myös leikki-ikäinen, ja kiltti poika. Ei tee tyhmyyksiä, eikä meistä kukaan kurita lapsia jäähypenkkiä kummemmin. Eikä jäähyäkään saa suoraan, vaan sitten jos ei pari kieltoa ole mennyt perille. Mutta johdonmukaisia ollaan: kielletty on aina kiellettyä. Ja tuhmuuksia ei ole ikinä saanut tehdä, sitä ei mahdollisteta. Jos kielto ei ole mennyt perille, sitten otetaan lapsi pois tilanteesta, tai muutoin estetään typeryyksien teko.
Luulen, että kasvatustyyli on jokin jatkumo. Vilkkaiden lasten vanhemmat ovat varmaan olleet vilkkaita, joita ei ole laitettu "ruotuun", eikä kasvatusmenetelmät tavallaan "periydy" eteenpäin.
[/quote]
kuulostaa hienolta ja hieman kadehdinkin tuollaista "menoa". Mutta tässä pitää ottaa huomioon temperamentti. Lapset (kuten aikuisetkin) ovat hyvin erilaisia. Toiset ovat luonnostaan rauhallisia, ehkä hieman arkoja jne ja kyseenalaistamatta noudattavat sääntöjä ja ohjeita. Toiset taas kokeilevat rajojaan ihan koko ajan ja joka asiassa. Näiden lasten kanssa on vaikeampaa vanhempien pysyä aina rauhallisina ja ottaa tilanteisiin kasvatuksellinen ote... Sillä hermothan siinä menee!!!! Ja etenkin jos vanhemmat ovat myös tempersmentiltään samanlaisia kuin lapsensa. siinä voi sitten helposti mennä "vikaan" ja ruokkia lapsen kiukuttelua, kun itsekin räjähtää helposti eikä näin ollen anna lapselle oikeanlaista mallia, miten asiat voisi kohdata.
Mutta temperamenttisesta ja vilkkaasta luonteesta on varmasti paljon positiivisia puolia, kun ne sitten osaa kanavoida oikein... Pärjäävät maailman menossa sellaiset lapset!!! :)
ot, ihan typerää ajatella jo nyt, että säännöt yms vielä tiukentuva, kunhan lapsi kasvaa... liian tiukoilla määräyksillä ette ikinä pääse hyvään elämään, vaan jatkuvaa vääntöä ja taistelua vielä teininäkin...