Lue keskustelun säännöt.
Palstalla riehuva anoppi-juhannus -keskustelu.
22.06.2014 |
Minulla on kaksi ihanaa pientä poikaa. He ovat aarteeni! Mutta... Aina kun luen näitä hirveitä anoppi-miniä -haukkumisketjuja, minua alkaa melkein itkettää.
Haluan niin paljon olla mukana lasteni elämässä, olla ihana mummo jos asiat niin ovat mennäkseen ja auttaa lasteni perheitä kaikin tavoin ja tungettelematta. Yritän vaalia suhdetta anoppiini siksi, että hän on paitsi kasvattanut pojastaan hyvän miehen minulle niin myös rakkaiden lapsieni mummo. Nyt sitten nämä ketjut, joissa anopit ihan suoraan haukkuvat miniöitä ja pitävät vain tyttärien lapsia ainoina oikeina lapsenlapsiaan ja kiukuttelevat, lapsilla kiristävät miniät ottavat yhteen, saavat minut tosi surulliseksi.
Että tämä sitten tulee olemaan kuitenkin tulevaisuudessa.
Kommentit (5)
Kiitos! Ei pitäisi lukea näitä juttuja, en tajua, miksi aina kidutan itseäni avaamalla ketjun. Kuulostat muuten mukavalta tulevalta anopilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei!! Älä välitä noista keskusteluista! Minä olen itse se miniä ja pidän anopistani/lapseni isoäidistä todella paljon! Voimme hänen kanssaan keskustella jopa minun ja hänen poikansa parisuhdeongelmista. Eiköhän tänne eksy vain se pieni osa näistä anoppi-miniä suhteista ja niistäkin vain ne huonoimmat.
Joo, ap. On, on varmasti kamalia anoppeja ja kamalia miniöitäkin - ihmisillä on kumminkin mielisairauksia ja muita. Mutta heitä on vähän, enemmistöllä on ihan ihmismäiset anopit ja miniät.
Enemmistö ihmisistä haluaa lähimmilleen hyvää ja pyrkii olemaan ystävällinen muille. Se, että anopilla ja miniällä on eri tavat ja traditiot ovat yleisin riidan/kitkan aihe, ja todella heppoinen sellainen. Miksi ei voida hyväksyä sitä, että kukin juhlii/toimii omien traditioidensa mukaan, ja yhdessäollessa tehdään kompromisseja?
Minä luulen, että miniöiden suurin ongelma ei ole luonnevikainen anoppi, vaan se, että he eivät uskalla olla omia itseään, sanoa jos ovat eri mieltä. Liika nöyristely alkaa varmasti rassata itse kutakin. Vetäkää rajat kanssakäymiselle, olkaa reippaasti tarvittaessa eri mieltä - ei se anoppi siitä rikki mene, aikuinen nainen. Ette varmaan niele samoja asioita omien sukulaistenne tai ystäviennekään kanssa, miksi sitten pitäisi anopin? Eri mieltä kannattaa olla ja loukkaantumisesta sanoa heti - ja asiallisesti. Voihan hyvin olla, että kyse on kumminkin ollut väärinymmärryksestä tai siitä, että ette tunne vielä toisianne tarpeeksi hyvin. (Sama pätee anoppeihin, mutta täällä harvemmin kukaan anoppi valittaa, ettei kehtaa olla miniän kanssa eri mieltä tai loukkaantuu miniän kommentoinnista, eikä uskalla sitä sanoa...)
(anoppi-ikäinen, mutta tuskin koskaan anopiksi pääsevä)
Kakonen kiittää kommentista! En muuten itse viitsi edes lukea noita ketjuja, kun tiedän miten paljon niissä on soopaa. Ja ainahan paha kello kauas kantaa. Hyviä anoppisuhteita on taatusti vielä enemmän.
En vielä tiedä millasta elämä anoppina tulee itselläni olemaan, mutta huvitti ja herätti hiukan toivoakin, kun pojista nuorempi kuvaili tyttökaverinsa äitiä ihan samanlaiseksi kuin minä, vähän kanaemomaisemmaksi hössääjäksi vain :) Minusta se on lupaavaa, jos me "anopikset" olemme keskenämme samanlaisia. Silloin kai lapsemmekin ovat. En ole tavannut häntä vielä, puhunut vain puhelimessa ja Skypessä useamman kerran. 2
Älä näistä palstalaisista välitä, täällä on muutama ihan niillä töin että trolllailee ja provosoi. Palstalle myös hakeutuu aika erikoinen joukko suomalaisia naisia ja miehiä, ei tämä ole koko totuus. Normaaleissa perheissä meno on ihan toisenlaista.
Arvosta lapsiasi ja heidän puolisovalntojaan aikanaan. Anoppina suurimman virheen teet vain arvostelemalla sitä mikä on lapsellesi kaikkein rakkainta. He hankkivat puolison itselleen, eivät äidilleen.
MInulla pojat 18v ja 22v ja kummallakin vakava suhde tyttökavereihinsa, olen ikionnellinen heidän puolestaan. Toivon, että saan tutustua kumpaankin tyttöön ajan kanssa hyvin ja tulemme toimeen.