Lue keskustelun säännöt.
Mulla alkoi uusi elämä :)
23.08.2006 |
Olen ollut kotona viisi vuotta ja olen siis edelleen. Mutta nyt lapseni aloittivat 3xvkossa puolipäivähoidossa aivan ihanassa päiväkodissa, jossa on pieni ryhmä ja ihania hoitajia. Siellä ei edes ole kokopäivähoitolapsia vaan vain tämä yksi pieni ryhmä puolpäiväläisiä ja eskariryhmä. Yhtenä päivänä lapsilla on muskari musiikkiopiston open kanssa ja yks päivä jumppaa.
Mä saan näinä päivinä tehtyä kaikki viikon hommat: siivoukset, kaupassakäynnit, suuremmat siivousurakat, mummini siivoukset ja kaupassakäynnyt. Ja ehdinpä vielä av:llekin. Sen lupauksen olen tehnyt itselleni ja lapsilleni, että sen jälkeen, kun tulevat hoidosta, olen ainoastaan ja vain heidän kanssaan. Minun kun ei tarvitse tehdä mitään muita hommia. Lapset ovat aivan onnessaan, mä olen energinen kuin mikä ja hyvätuulinen ja mieskin tuntuu olevan mielissään.
Onko muita näin onnellisessa asemassa? Voi, että mä olen tyytyväinen!
Kommentit (4)
Eli itse olen ollut kotona 3,5v ja nyt aloittanut silloin tällöin työt, eli oikeastaan 2-3 iltavuoroa viikossa. Miten ihanaa on olla töissä, kun ajatukset seilailee ihan jossakin muualla kun kotiasioissa. Itse asiassa jos rehellisesti sanotaan niin en edes ole ajatellut " miten ne miehet siellä kotona pärjää" vaikka normaalisti niin ajattelen jo pelkästään sillon kun käyn yksin kaupassa. Olen jotenkin niin energinen ja hyvän tuulinen...
Meillä siis lapset eivät ole hoidossa, vaan isän kanssa tehdään vaihto ovella. Mies tulee ja minä menen... ja ihan outoa mutta miten se mieskin on muuttunut " kotitalouskoneeksi" ennen ei poyykkiä pessyt, eikä ruokaa tarjoillut eikä kyllä ollut lasten kanssa oikeastaan yhtään... Mutta nyt on mieskin ryhdistäynyt ja homma luistaa. Työn aloittaminen pelastijo meidän romahtamispisteessä olleen avioliitonkin=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sä olet masentunut tuon takia, niin mietipä uudelleen. Olet lupautunut olemaan kotona, mutta silloin et tiennyt, mihin lupaudut. Jos tilanne on sulle itsellesi ihan kestämätön, kannattaa ehdottomasti sopia asiasta uudelleen.
Aina on vaihtoehtoja, älä itseäsi riko!
Mutta sitten tajusin, ettei tästä kukaan nauti. olen äkäinen kotona, en jaksa lähteä puistoon... Tuntuu että kaikki kotityöt kaatuu niskaan, en jaksa mitään, odotan vain iltaa että saan lapset nukkumaan... ja samalla mietin että jos olen töissä niin kotihommia on tuplasti enemmän...
Mutta kun niinä päivinä kun sitten menen iltavuoroon saan niin simppelisti tiskit laitettua ja kaksi ruokaakin teen, eikä tunnu missään. Olen niin energinen ja hyvän tuulinen. Tätä en uskonut, en millään... Mutta kannatti kokeilla=)
Meillä lapset siis 3,5v ja 1v10kk
Itse olen tosi masentunut, kun en jaksaisi olla enää kotona lasten kanssa, mutta toisaalta olen lupautunut olemaan kotona niin kauan että kuopus on 3 vuotta.