Kannattaako toinen lapsi "tehdä"?

No ei todellakaan jos noin epäröit.

Jos asiaa täytyy puida av:tä myöten, niin lienee kaikille parempi että tyydytte siihen yhteen.

Kenenkään, kuka kokee oman lapsen rasittavaksi ei kannata "tehdä" yhtään lasta lisää. Mitä jos ensin hieman pohtisitte, mikä tällä hetkellä vanhemmuudessanne mättää?

Lähinnä se että meillä on todella vilkas, kovaääninen, kovapäinen ja uhitteleva lapsi. Kovaa jöötiä joutuu pitämään, ei ole oikeastaan helpottanut missään välissä. Yhdenkään tutun lapsi ei näin tulisieluinen.

En varmasti olisi epäröinyt sekuntiakaan jos ainokainen olisi edes aavistuksen iisimpi. Ap

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 16:59"]En varmasti olisi epäröinyt sekuntiakaan jos ainokainen olisi edes aavistuksen iisimpi. Ap

[/quote]

Tältä AV:ota käsin on kovin vaikeaa arvioida kasvatustanne ja panostustanne lapseen. Onko muka oikeasti poikkeuksellisen haastava vai koetteko vain niin. Oletteko hakeneet kasvatukseen apua? Mahdotonta tuntematta sanoa mitään tai antaa mitään toisen lapsen neuvoja. Mutta miksi "tehdä" lisää, jos ensimmäinen on rasittava? Sittenkö ei tarvitse enää panostaa häneen?

Ei kai se teidän haastava lapsenne ainakaan helpommaksi rupea, kun tulee sisarus. Luultavasti tulee mustasukkaisuutta ja se sisaruskin saattaa olla aivan yhtä haastava. Kannattaa oikeasti miettiä niitä omia voimavaroja eikä syyllistää haastavaa lasta tilanteestanne. Jos ette koe iloa lapsestanne, ei ole mitään järkeä tehdä toista.

Onko lapsellanne muuten diagnoosi vai eikö vain odotukset oikein kohdanneet todellisuutta? Onko siis lapsenne haastava muidenkin kuin vain teidän mielestänne? Onko hän päiväkodissa? Mitä neuvolassa on sanottu?

Kannattaa hakea tukea vanhemmuuten nimenomaan tässä alkuvaiheessa, jotta oikeasti pääsisitte sinne helpommille vesille ja pystyisitte arvioimaan, onko lapsi oikeasti niin haastava kuin teistä tuntuu vai kenties vain sitä, että odotitte helppoa ja vaivatonta ja saitte sellaisen keskivertotemmeltäjän.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 16:56"]

Kovaa jöötiä joutuu pitämään, ei ole oikeastaan helpottanut missään välissä.

[/quote]

*tirsk*

Varmasti on keskimääräistä uppiniskaisempi, näin on sanonut jokikinen lto joka nähnyt miten lapsi minua testaa. Sanoneet vaan että jatkakaa samaan malliin ja pysykää tiukkoina niin joku päivä se vielä palkitaan, ainakin siinä mielessä ettei mitään pahempia ongelmia tule. Emme tarvitse apua, lapsi pärjää kaikilla mittareilla hyvin. Mutta onhan nämä päivät aikamoista vääntöä aamusta alkaen, tietty tähän tottunut. Alkuperäinen ajatus oli pati lasta, näyttänyt nyt vähän siltä että ei taida kannattaa.

Minen tekis, mutta jokainen ihan vapaasti. Meidän esikoinen oli ns helppo tapaus, yritettiin toista, tuli km, yritettiin vielä, ja sieltähän tuli. Ja mitä tuli, sangen haastava tapaus, jos olisin tiennyt, en olisi tehnyt. Totta. Mutta tuli tehtytä :) Ei helppoa elämää.

Ja koemme tietty iloakin ja paljon lapsen kanssa on hyviä hetkiäkin, mutta ihan järjellä mietitty että tuskin tähän sopppaan toista mahtuu.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 16:56"]

Kovaa jytkyä joutuu pitämään

[/quote]

LOL!

Mitä jos sitten odotatte vielä pari vuotta ja katsotte, helpottaako yhtään? Isomman kanssa ei kuitenkaan tarvitse vääntää ulosmenoista ja vaatteiden pukemisista, mutta toki sitten läksyjen teosta yms.

Voisin kuvitella, että jos lasta  pidetään vain vähän kovapäisempänä, niin kun homma on hallussa ja toimitte hyviksi todettujen periaatteiden mukaan, niin mikäs siinä olisi hankkia se toinenkin. Joidenkin lasten kanssa väännetään tiukempaan ja joidenkin ei.

Meille tuli kaksi samanlaista, mutta onneksi ei tarvitse vääntää samoista asioista enää esikoisen kanssa. Jotenkin helpompaa, kun tietää, mikä toimii ja että tämäkin ongelma on ohi parissa vuodessa.

Voin kertoa, että mitä suloisin ja helpoin 5-vuotias voi uuden vauvan myötä tuntua rasittavalta ja vaativalta - saati sitten voimakasluonteinen ja tulistuva, kuten teillä.

Ihan teidän tapauksessa ei missään nimessä. Eihän teillä siihen mökkiin sinun mielestäsi sovi edes teidän nykyinen perhe.

Jos olette valmiit siihen, että elämä on vielä rasittavampaa, niin tervemenoa. Ihan riippuu teistä, mitä haluatte, ja sitähän ette voi etukäteen tietää, millaista arki kahden ipanan kanssa on.

Onpas herättänyt närkästystä että joku kokee lapsensa vaativana ja arjen hankalana. Itselläni on kanssa ollut todella haastava lapsi siihen saakka kunnes tuli esikouluikään ja meno tasottui vuoden sisällä todella paljon. Nykyään arki rullaa mainiosti ja lapsen "raivokohtaukset" ja muut hankaluudet tuntuvat todella olevan takana päin. Itsekin mietin pari vuotta sitten ihan samoja kysymyksiä kuin ap ja pystyn kyllä ymmärtämään häntä. Tavallaan silloin olisin halunnut perheemme kasvavan, olenhan aina ollut tosi lapsi rakas, mutta koska lapsemme oli tuolloin niin vaativa tiedostin ettei voimavaramme tuolloin olisi riittäneet siihen, että meillä olisi lisäksi ollut vauva talossa. Nyt kun kaikki menee niin loistavasti nykyään esikoisen kanssa ja todella pystyn nauttimaan vanhemmuudesta, enkä ole väsynyt on hiipinyt mieleen ajatuksia toisesta lapsesta vielä tässä vaiheessa, vaikka ikäeroa sitten tuleekin paljon enemmän, kuin olisin alun perin ajatellut lapsillani olevan...

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 16:59"]

En varmasti olisi epäröinyt sekuntiakaan jos ainokainen olisi edes aavistuksen iisimpi. Ap

[/quote]

Niistä iiseistä esikoisista tuppaa tulemaan isosiskoja ja -veljiä aina vähän nopeammin kuin ns. hankalista esikoisista. Meidän työläämpi, mutta ihana lapsi jäi ainokaiseksi, toista samanlaista emme jaksa ja helppoa ei voi takuutyönä tilata.