Olen 20 -vuotias ja asun vielä kotona, kysyttävää?

Olen kuusikymmentävuotias ja olen aina asunut kotona. Niin useimmat ihmiset tekevät.

No miksi niin teet? Olisit kai voinut kertoa sen heti aloituksessa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:43"]Olen kuusikymmentävuotias ja olen aina asunut kotona. Niin useimmat ihmiset tekevät.

[/quote]

Huoh, no artikuloidaan selvemmin. Asun vielä lapsuudenkodissani. Kelpaako?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:43"]No miksi niin teet? Olisit kai voinut kertoa sen heti aloituksessa.

[/quote]

En halua asua kaupungissa, eikä ole rahaa vuokrakämppään, vaikka käyn töissä. Sitten kai muuttuu, jos pääsen opiskelemaan.

Ap

Oletko syrjäytynyt?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:52"]Oletko syrjäytynyt?

[/quote]

En.

Ap

Mulla oli sun iässäsi vakityö, omistus okt, aviomies ja vauva :D. Olin kyllä aika aikaisin aikuistunut, myönnetään.

Minun mielestäni on aivan hyvä vain, että nuoret aikuiset asuvat kotona. Mitä sitä mihinkään pieneen loukkoon muuttamaan. Ei sitten mitään järkeä, jos vaan kotiin mahtuu ja opiskelut, työssäkäynnit hoituu kotoa käsin.

Taidat olla niitä lapsia, jotka eivät pääse mamman helmoista millään pois. Häpeä. Muutin omilleni 16 -vuotiaana,, ja siitä lähtien yksin asunut ja pärjännyt.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:54"]Mulla oli sun iässäsi vakityö, omistus okt, aviomies ja vauva :D. Olin kyllä aika aikaisin aikuistunut, myönnetään.

[/quote]

Ok, kuullostaa omaan korvaan ahdistavalta. Haluan nähdä ja kokea kaikenlaista, enkä tee lapsia ennen +30 ikävuotta.

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:54"]

Mulla oli sun iässäsi vakityö, omistus okt, aviomies ja vauva :D. Olin kyllä aika aikaisin aikuistunut, myönnetään.

[/quote]

Kyllähän talon voi ostaa parisuhteessa, mutta tuskin sinä sitä yksin olisit ostanut. Vai muutitko miehesi taloon? Moni nainen ratkaisee asuntoasiat muuttamalla miehen kämppään. Itse tiedän sellaisia naisia vaikka kuinka monta. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:55"]

Taidat olla niitä lapsia, jotka eivät pääse mamman helmoista millään pois. Häpeä. Muutin omilleni 16 -vuotiaana,, ja siitä lähtien yksin asunut ja pärjännyt.

[/quote]

Olipas tyhmä kommentti. Häpeä itse kun tuollaisia kirjoitat. Jos muutitkin lapsena kotoa, ei näköjään ole elämä yhtään sinua viisastanut.

Tunnen erään samanlaisen 20-vuotiaan.

Siinä on kyse vaan siitä ettei uskalleta aikuistua ja perhe pitää kovin kiinni lapsestaan ja lapsi ei uskalla erota perheestään pitkäksi aikaa.

Oikeastaan tuo on aika surullista, koska aikuinen lapsi on oikein kykenevä selviytymään elämästä, käy töissä ja tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestään. Vanhemmat eivät vaan ole valmistelleet lasta henkisesti aikuisuuteen ja tämän vuoksi aikuinen lapsi on jo menettänyt hyviä mahdollisuuksia elämässään, koska ei uskalla irtautua perheestään.

Joten säälihän tuo on ja vanhemmilta huonosti hoidettu elämäntyö.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:55"]

Taidat olla niitä lapsia, jotka eivät pääse mamman helmoista millään pois. Häpeä. Muutin omilleni 16 -vuotiaana,, ja siitä lähtien yksin asunut ja pärjännyt.

[/quote]

Voit olla poikkeus, mutta tyypillisesti tuo tarkoittaa asumista yhteiskunnan kustannuksella asumistukien turvin. Meillä siis ihan eri käytäntö kuin monissa muissa maissa. Puolueille ja niitä lähellä oleville tahoille, jotka omistavat suuria vuokra-asuntomassoja, tuo on tietenkin tärkeä rahoituksen ja vallan lähde.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:55"]

Taidat olla niitä lapsia, jotka eivät pääse mamman helmoista millään pois. Häpeä. Muutin omilleni 16 -vuotiaana,, ja siitä lähtien yksin asunut ja pärjännyt.

[/quote]

Olipas tyhmä kommentti. Häpeä itse kun tuollaisia kirjoitat. Jos muutitkin lapsena kotoa, ei näköjään ole elämä yhtään sinua viisastanut.

[/quote]

Niin, elämänpolkuja on monenlaisia, eikä ole yhtä oikeaa. Näin on vielä hyvä, katsotaan vuoden kuluttua

Ap

Oma lapseni 20 vuotias asuu kotona. Tässä elämän tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa. Tilaa meillä on vaikka kuinka, niin miksi ei asuisi?  Teet kai sinäkin tuon omadta halustaSi? Miten toimii pyykkihuolto?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 12:00"]Tunnen erään samanlaisen 20-vuotiaan.

Siinä on kyse vaan siitä ettei uskalleta aikuistua ja perhe pitää kovin kiinni lapsestaan ja lapsi ei uskalla erota perheestään pitkäksi aikaa.

Oikeastaan tuo on aika surullista, koska aikuinen lapsi on oikein kykenevä selviytymään elämästä, käy töissä ja tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestään. Vanhemmat eivät vaan ole valmistelleet lasta henkisesti aikuisuuteen ja tämän vuoksi aikuinen lapsi on jo menettänyt hyviä mahdollisuuksia elämässään, koska ei uskalla irtautua perheestään.

Joten säälihän tuo on ja vanhemmilta huonosti hoidettu elämäntyö.

[/quote]

Enhän mä nyt ikuisuutta kotona asu. :D Mut viihdyn tällä seudulla, maksan veroni ja elän nätisti

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 12:03"]Oma lapseni 20 vuotias asuu kotona. Tässä elämän tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa. Tilaa meillä on vaikka kuinka, niin miksi ei asuisi?  Teet kai sinäkin tuon omadta halustaSi? Miten toimii pyykkihuolto?

[/quote]

Pesen meidän perheen pyykit joskus, äiti yleensä, mut maksan perheen ruuat.

Ap

Siis mitä erikoista tuossa on? Tiedän paljon parikymppisiä, jotka asuvat vielä kotona (ovat kyllä miehiä suurin osa). Osalla ihan vakituinen duuni, mutta ei vaan ole halua/tarvetta muuttaa pois lapsuudenkodista.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:55"]Taidat olla niitä lapsia, jotka eivät pääse mamman helmoista millään pois. Häpeä. Muutin omilleni 16 -vuotiaana,, ja siitä lähtien yksin asunut ja pärjännyt.

[/quote]

Minusta on surullista jos joutuu alaikäisenä muuttamaan kotoaan.

Itseäni toisinaan harmittaa että muutin kotoa 19-vuotiaana kesken abivuoden. Vaikka kävin töissä niin teki toisinaan taloudellisesti tiukkaa. Se on helppoa muuttaa pois kotoa, mutta vaikeampaa palata kotiin asumaan.

Nyt olen 21-v. Ja asunut 2,5-vuotta omillani.